Sinihuuliahven

Sinihuuliahven on suosittu malawiahven, joka tunnetaan erityisesti kirkkaan keltaisesta värimuodostaan. Nimestään huolimatta sen huulet eivät useimmiten ole voimakkaan siniset, mutta tietyissä populaatioissa ja erityisesti kutuaikaan sinistä tai mustaa väriä voi esiintyä huulissa ja evissä.

Sinihuuliahven (Labidochromis caeruleus)

Alkuperä ja muunnokset

Sinihuuliahven on kotoisin Malawijärvestä Afrikasta, ja sitä esiintyy järven molemmilla rannoilla. Eri populaatioiden välillä on huomattavia eroja värityksessä ja kuvioinnissa.

Länsirannalla kalat ovat useimmiten keltaisia tai valkoisia, kun taas itärannalla esiintyy myös raidallisia muotoja. Näiden erojen vuoksi osa populaatioista merkitään joskus cf.-lisäyksellä, joka viittaa epävarmuuteen lajin tarkasta määrittelystä.

Akvaario ja sisustus

Sinihuuliahven viihtyy kivikkoisessa akvaariossa, jossa on runsaasti luolia ja piilopaikkoja. Pohjamateriaaliksi sopii parhaiten hiekka, ja kivien väliin jätetään avointa uimatilaa. Kasvit eivät ole välttämättömiä, mutta kestävät lajit kuten keihäslehdet ja jaavansaniainen voivat soveltua altaaseen.

Vesiolosuhteet

Laji viihtyy emäksisessä ja kovahkossa vedessä. Sopiva pH on 7,7–8,6, lämpötila 24–28 °C ja kovuus 10–25 dH.
Tehokas suodatus ja säännölliset vedenvaihdot ovat tärkeitä, sillä laji on aktiivinen ja tuottaa runsaasti jätettä.

Ruokinta

Ruokavaliossa kannattaa painottaa kasvipitoisuutta. Spirulina-pohjaiset hiutaleet ja tabletit sekä muut ahvenille tarkoitetut valmisruoat sopivat hyvin.
Ruokavaliota voi täydentää esimerkiksi ryöpätyllä pinaatilla sekä pienillä selkärangattomilla, kuten pakaste- ja elävällä ravinnolla.

Luonne ja yhteensopivuus

Sinihuuliahven on malawiahveneksi melko rauhallinen, mutta sillä on selkeä reviirikäyttäytyminen erityisesti kutuaikana. Lajia suositellaan pidettäväksi ryhmässä, jossa on yksi koiras ja useita naaraita.
Se sopii samaan akvaarioon muiden samankokoisten ja kohtuullisen rauhallisten malawiahventen kanssa.

Lisääntyminen

Sinihuuliahven on suuhautoja. Naaras kerää hedelmöitetyt munat suuhunsa ja hautoo niitä noin 3–4 viikkoa. Haudonnan aikana naaras ei syö ja pysyttelee usein suojaisissa paikoissa. Poikasille voidaan tarjota esimerkiksi artemiaa ja muita hienojakoisia poikasruokia.