Makkarakala

Makkarakala (Dario tigris) on pieni ja mielenkiintoinen mikropeto, joka kuuluu Badidae-heimoon. Lajilla ei ole virallista suomenkielistä nimeä, mutta harrastajien keskuudessa sitä kutsutaan usein nimellä “Black Tiger”.

Makkarakala (Dario tigris)

Luonne ja käyttäytyminen

Makkarakala on pieni mutta luonteeltaan reviiritietoinen laji, erityisesti koiraiden kesken. Se viihtyy parhaiten lajialtaassa tai hyvin harkitussa seura-akvaariossa.

Alkuperä ja tausta

Dario tigris on kotoisin Myanmarista, jossa se elää pienissä puroissa ja hitaasti virtaavissa vesistöissä. Laji erotettiin omaksi lajikseen vuonna 2022, kun se aiemmin luokiteltiin Dario hysginon -lajin värimuodoksi.

Akvaarion koko ja sisustus

Laji sopii pienehköön akvaarioon, kunhan pohjapinta-alaa on riittävästi. Pariskunta tai haaremi (yksi koiras ja useampi naaras) voidaan pitää noin 45 × 30 cm kokoisessa altaassa. Pohjamateriaaliksi suositellaan hienoa hiekkaa tai soilia. Runsas kasvillisuus, juurakot, pintakasvit ja catappan lehdet luovat lajille luonnollisen ja turvallisen ympäristön.

Vesiolosuhteet

Makkarakala viihtyy pehmeässä tai keskikovassa vedessä. Sopiva pH on 6,5–7,5 ja lämpötila noin 20–24 °C, vaikka laji sietää myös laajempaa lämpötilavaihtelua.

Ruokinta

Dario-lajit ovat mikropetoja, jotka syövät pieniä selkärangattomia. Akvaariossa ravinnoksi sopivat esimerkiksi artemia, vesikirput, surviaiset ja torvimadot. Monipuolinen ravinto on tärkeää kalojen hyvinvoinnille.

Yhteensopivuus

Laji viihtyy parhaiten lajialtaassa, mutta sen kanssa voidaan pitää myös pieniä ja rauhallisia lajeja, kuten rasboroita. Suuret ja aggressiiviset kalat eivät sovellu sen seuraan, sillä makkarakala voi jäädä ruokailussa alakynteen.

Lisääntyminen

Kutua voidaan edistää nostamalla veden lämpötilaa hieman. Naaras laskee munat piiloon kasvillisuuden tai somisteiden sekaan. Poikaset ovat erittäin pieniä ja tarvitsevat aluksi hyvin hienojakoista ravintoa, kuten likoeläimiä.