Sateenkaariahven

Sateenkaariahven (Herotilapia multispinosa) on värikäs ja moniin muihin keskia­merikkalaisiin kirjoahveniin verrattuna rauhallinen laji. Sen kellertävä tai oranssi väritys, tumma kylkikuvio ja ajoittain voimakkaasti muuttuvat värit tekevät siitä kiinnostavan akvaariokalan. Sateenkaariahven sopii erityisesti harrastajalle, joka haluaa seurata kirjoahvenille tyypillistä parinmuodostusta, reviirikäyttäytymistä ja poikasten hoitoa.

Perustiedot

Suomenkielinen nimi Sateenkaariahven
Tieteellinen nimi Herotilapia multispinosa
Aiempi tieteellinen nimi Archocentrus multispinosus
Englanninkielinen nimi Rainbow cichlid
Alkuperä Keski-Amerikka: Honduras, Nicaragua ja Costa Rica
Koko aikuisena Tavallisesti noin 7–11 cm
Akvaarion vähimmäispituus 100 cm
Lämpötila 23–29 °C
pH 6,5–7,5
Veden kovuus GH alle 20 °dGH
Sosiaalisuus Aikuisena pareittain

SateenkaariahvenSateenkaariahvenen ulkonäkö

Sateenkaariahvenen vartalo on melko korkea ja sivuilta litistynyt. Sen perusväri vaihtelee kellertävästä kullanoranssiin, ja kyljessä kulkee tumma, usein katkonaiselta näyttävä vaakajuova. Evissä voi näkyä sinertävää tai turkoosia hohdetta. Lajin väritys muuttuu huomattavasti kalan mielialan, ympäristön ja lisääntymisvaiheen mukaan. Erityisesti kutuaikana kalat voivat tummua voimakkaasti, jolloin niiden tavallinen keltainen väritys jää osittain tummien kuvioiden peittoon. Sateenkaariahven kasvaa akvaariossa tavallisesti noin 7–11 cm:n mittaiseksi, mutta lajista tunnetaan myös tätä suurempia yksilöitä.

Alkuperä ja luonnollinen elinympäristö

Sateenkaariahven on kotoisin Keski-Amerikasta. Sitä esiintyy Hondurasissa, Nicaraguassa ja Costa Ricassa erilaisissa järvissä, hitaasti virtaavissa vesissä, lammissa ja suoalueilla. Luonnollisissa elinympäristöissä pohja voi olla mutainen tai hienojakoisen maa-aineksen peittämä. Vedessä on usein runsaasti kasvillisuutta, juuria ja muuta suojaa tarjoavaa ainesta. Sateenkaariahven on sopeutuvainen laji, joka pystyy elämään monenlaisissa ympäristöissä. Akvaariossa sille kannattaa kuitenkin järjestää vakaat vesiolosuhteet ja riittävästi suojapaikkoja.

Akvaarion koko ja sisustus

Sateenkaariahvenparille suositellaan vähintään 100 cm pitkää akvaariota. Riittävä pohjapinta-ala on tärkeä, koska kalat muodostavat reviirejä etenkin lisääntymisaikana. Pohjamateriaaliksi sopii hieno hiekka. Akvaarioon voidaan sijoittaa kiviä, juurakoita ja luolia, joiden avulla muodostetaan selkeitä suojapaikkoja ja näkösuojia. Kasvillisuus sopii hyvin sateenkaariahvenen akvaarioon, mutta kasvit kannattaa valita ja sijoittaa niin, etteivät kalojen mahdolliset kaivamispuuhat irrota niitä helposti. Kestäviä kasveja voi sijoittaa esimerkiksi juurakoiden ja kivien yhteyteen. Jätä myös avointa tilaa uimiseen. Suodatuksen tulee olla tehokas, mutta jatkuvaa voimakasta virtausta ei tarvita.

Sateenkaariahvenen käyttäytyminen ja parinmuodostus

Sateenkaariahven kuuluu keskia­merikkalaisten kirjoahventen rauhallisempaan päähän. Se ei kuitenkaan ole varsinainen parvikala, vaan muodostaa aikuisena pareja. Nuoria kaloja voidaan kasvattaa ryhmässä, jolloin niillä on mahdollisuus valita kumppaninsa itse. Kun pari on muodostunut, se voi alkaa puolustaa omaa aluettaan muita kaloja vastaan. Erityisesti kutuaikana ja poikasten vartioinnin yhteydessä sateenkaariahvenet muuttuvat reviiritietoisiksi. Siksi aikuisen parin akvaariossa on oltava riittävästi tilaa myös muille mahdollisille asukkaille.

 

Sopivat akvaariokumppanit

Sateenkaariahven voi sopia rauhalliseen seura-akvaarioon, kunhan seuralaiset eivät ole liian pieniä, arkoja tai aggressiivisia. Mahdollisia kumppaneita ovat esimerkiksi sopivan kokoiset, rauhalliset parvikalat ja muut kalat, jotka viihtyvät samanlaisissa vesiolosuhteissa. Hyvin aggressiivisia kirjoahvenia kannattaa välttää, sillä sateenkaariahven ei yleensä pärjää niiden seurassa. Myös muiden reviirejä muodostavien pohjalla elävien kalojen kanssa tarvitaan harkintaa. Kutuaikana sateenkaariahvenpari voi vallata huomattavan osan akvaarion pohja-alueesta.

Vesiolosuhteet ja hoito

Sateenkaariahvenelle sopiva veden lämpötila on 23–29 °C, pH 6,5–7,5 ja kokonaiskovuus alle 20 °dGH. Laji sietää suhteellisen monenlaisia vesiolosuhteita, mutta tasainen vedenlaatu on tärkeämpää kuin jatkuva vesiarvojen muuttaminen. Säännölliset vedenvaihdot ja toimiva biologinen suodatus auttavat pitämään akvaarion kunnossa. Sateenkaariahven voi elää myös luonnostaan melko lämpimissä vesissä, mutta akvaariossa lämpötilan tarpeetonta nostamista ei suositella.

Sateenkaariahvenen ruokinta

Sateenkaariahven on kaikkiruokainen kala, jonka luonnolliseen ravintoon kuuluu huomattava määrä levää, kasviainesta ja pohjalle kertynyttä orgaanista ainesta. Se syö myös pieniä selkärangattomia. Akvaariossa ruokavalion perustaksi sopivat laadukkaat kirjoahvenille tarkoitetut rakeet ja muut monipuoliset valmisruoat. Erityisen tärkeää on tarjota myös kasvipitoista ravintoa, esimerkiksi spirulinaa sisältäviä ruokia. Ruokavaliota voidaan täydentää artemialla, hyönteistoukilla ja muilla sopivilla pakaste- tai elävillä ruoilla. Sateenkaariahven saattaa myös nyppiä akvaarion leväkasvustoa ja pehmeitä kasvinosia. Tätä ei pidä tulkita merkiksi siitä, että kala tulisi toimeen pelkällä akvaarion leväkasvustolla.

Sukupuolten erot

Sateenkaariahvenen sukupuolten erottaminen on melko vaikeaa, etenkin nuorista kaloista. Aikuiset koiraat voivat olla naaraita hieman kookkaampia, ja niiden selkä- ja peräevät saattavat olla pidemmät ja teräväkärkisemmät. Erot eivät kuitenkaan ole kaikilla yksilöillä selviä. Parin muodostuminen ja kalojen käyttäytyminen antavat usein ulkonäköä parempia viitteitä sukupuolista.

Sateenkaariahvenen lisääntyminen

Sateenkaariahven on alustalle kuteva kirjoahven, jonka molemmat vanhemmat osallistuvat jälkeläisten hoitoon. Pari valitsee kutupaikaksi tavallisesti tasaisen kiven tai muun sopivan pinnan. Ennen kutua kalat puhdistavat valitsemansa alueen huolellisesti. Naaras laskee mätimunat alustalle, minkä jälkeen koiras hedelmöittää ne. Vanhemmat vartioivat mätiä ja huolehtivat sen hapensaannista evillään vettä liikuttaen. Mäti kuoriutuu tavallisesti muutamassa päivässä. Vanhemmat voivat siirtää vastakuoriutuneita poikasia pohjaan kaivettuihin kuoppiin tai muihin suojaisiin paikkoihin. Kun poikaset lähtevät vapaasti uimaan, ne pysyttelevät usein tiiviinä ryhmänä vanhempiensa lähellä. Ensiravinnoksi sopii esimerkiksi vastakuoriutunut artemia. Poikasten hoitaminen on yksi sateenkaariahvenen kiinnostavimmista käyttäytymispiirteistä. Vanhemmat voivat puolustaa jälkeläisiään hyvin määrätietoisesti, vaikka olisivat muulloin rauhallisia.

Kenelle sateenkaariahven sopii?

Sateenkaariahven sopii harrastajalle, joka haluaa keskikokoisen, värikkään ja käyttäytymiseltään kiinnostavan kirjoahvenen ilman kaikkein aggressiivisimpien keskia­merikkalaisten lajien vaatimuksia. Se on hyvä valinta riittävän suureen, huolellisesti sisustettuun akvaarioon, jossa kalaparilla on tilaa muodostaa oma reviirinsä. Erityisen palkitseva laji on harrastajalle, joka haluaa seurata kirjoahventen parinmuodostusta ja poikasten hoitoa.

Sisusta sateenkaariahvenelle viihtyisä akvaario

Kasvillisuus ja huolellisesti suunniteltu sisustus tarjoavat sateenkaariahvenelle suojaa ja auttavat rajaamaan reviirejä. Tutustu akvaariokasveihin ja niiden kasvatukseen tarvittaviin tuotteisiin.