- Ohjeet ja vinkit
- Lammikot
- Akvaarioiden hoito
- Kasviesittelyt
- Akvaariokalojen esittely ja hoito
- Altaan leveys 30cm - 50cm
- Altaan leveys 60cm - 75cm
- Altaan leveys 80cm - 90cm
- Aurinkobarbi
- Harmaakylkimonninen
- Hehkukölibarbi
- Hohtorasbora
- Kaarimonninen
- Katinkultamonni
- Keltakorumonninen
- Kirjosuppusuu
- Kivikkoripsimonni
- Kongon pallokala
- Kulmajuovamonninen
- Kulmamonninen
- Kulmatetra
- Kuparibarbi
- Kääpiönuoliainen
- Leopardimonninen
- Leopardiseeprakala huntupyrstö
- Leveäevämolli
- Mustatetra
- Nauhapuikkokala
- Nokimonninen
- Palettikala
- Perhoskirjoahven
- Pikkulasimonni
- Pikkutetra
- Puna-aavetetra
- Ruutuakara
- Sitruunapleko
- Sokkotetra
- Sysievämonninen
- Tiikeribarbi
- Timanttitetra
- Vannesistura eli sumonuoliainen
- Altaan leveys 100cm - 150cm
- Altaan leveys yli 150 cm
- Akvaarion selkärangattomat
- Tietoa terraarioharrastuksesta
- Terraarioeläinten esittely ja hoito
Harmaakylkimonninen
Harmaakylkimonninen on säyseä ja rauhallinen pohjakala, joka sopii hyvin seura-akvaarioon muiden rauhallisten lajien kanssa. Kun vesiarvot ovat yhteensopivat, sopivia allaskavereita voivat olla esimerkiksi monet tetrat, barbit, labyrinttikalat, kääpiökirjoahvenet ja muut monnit.
Perustiedot
Nopea yhteenveto hoito-olosuhteista ja koosta
| Laji | Harmaakylkimonninen (Corydoras septentrionalis) |
| Koko | Noin 6 cm |
| Lämpötila | 22–26 °C |
| pH | 6,0–7,5 |
| Veden kovuus | Pehmeä–keskikova, alle 15 dH |
| Akvaarion minimikoko | Altaan leveys vähintään 80 cm |
| Luonne | Säyseä, rauhallinen parvikala |
| Hoitotaso | Helppo |
| Lisääntyminen | Munii pinnoille, kuten akvaarion lasille tai hienolehtisiin kasveihin |
Harmaakylkimonninen, Corydoras septentrionalis
Luonne ja käyttäytyminen
Kuten muutkin monniset, harmaakylkimonninen on selkeä parvikala ja viihtyy parhaiten ryhmässä. Lajia kannattaa pitää vähintään noin kymmenen kalan porukassa, jotta sen luontainen käyttäytyminen pääsee esiin. Harmaakylkimonninen liikkuu pääasiassa akvaarion pohjan tuntumassa ja tutkii aktiivisesti pohjamateriaalia viiksillään.
Alkuperä ja vesiolosuhteet
Harmaakylkimonninen on kotoisin Etelä-Amerikasta. Sen levinneisyysalue ulottuu Orinocojoen vesistöön Venezuelassa ja Kolumbiassa. Akvaariossa laji viihtyy pehmeähkössä tai keskikovassa vedessä, jonka pH on noin 6,0–7,5. Sopiva lämpötila on 22–26 °C.
Catappan eli intianmantelipuun lehtiä kannattaa lisätä altaaseen. Ne vapauttavat veteen tanniineja, jotka pehmentävät ja happamoittavat vettä lievästi sekä tukevat kalojen hyvinvointia. Myös turveuutetta voidaan käyttää veden luonnonmukaisten olosuhteiden tukena.
Akvaarion koko ja sisustus
Harmaakylkimonninen kasvaa noin kuusisenttiseksi. Vähintään noin kymmenen kalan ryhmälle altaan leveyttä olisi hyvä olla ainakin 80 cm. Koska laji tonkii aktiivisesti pohjaa, teräväsärmäinen sora ei sovi sille. Paras pohjamateriaali on puhdas, hienojakoinen hiekka tai muu pehmeä materiaali, joka ei vahingoita kalan herkkiä viiksiä ja suupieliä.
Sisustuksen suhteen harmaakylkimonninen ei ole erityisen vaativa, mutta juurakot, lehdet ja muut suojapaikat lisäävät turvallisuuden tunnetta ja tekevät akvaariosta luonnollisemman.
Sukupuolierot
Nuorten yksilöiden tai kutuajan ulkopuolella olevien kalojen sukupuolen tunnistaminen voi olla hankalaa. Kuten monnisilla yleensä, sukupuolten erot näkyvät parhaiten katsottaessa kalaa ylhäältä päin. Naaraat ovat tavallisesti koiraita suurempia, leveämpiä ja pyöreämpiä. Kutuajan lähestyessä naaraan pyöreämpi ruumiinmuoto korostuu entisestään.
Ruokinta
Harmaakylkimonninen on kaikkiruokainen. Se hyväksyy useimmat uppoavat kuivaruoat, kuten pohjakaloille tarkoitetut tabletit ja rakeet. Lisäksi sille maistuvat pienet elävät ja pakastetut selkärangattomat, kuten surviaiset, Tubifex-madot ja muut vastaavat ruoat. Monipuolinen ruokinta auttaa pitämään kalat hyväkuntoisina.
Lisääntyminen
Harmaakylkimonnisen kasvatuksesta kotiakvaarioissa on saatavilla melko niukasti tietoa, mutta sen voidaan olettaa lisääntyvän pitkälti muiden monnisten tavoin. Parhaat tulokset saavutetaan yleensä erillisessä kutuakvaariossa. Munat kiinnitetään usein akvaarion lasille, mutta kutualustaksi kannattaa tarjota myös hienolehtisiä kasveja, kuten jaavansammalta, tai kutumoppia.
Kudun jälkeen emokalat ja munat on hyvä erottaa toisistaan. Poikaset kuoriutuvat tavallisesti 3–4 päivän kuluessa. Ruskuaispussin kuluttua ne voidaan aloittaa ruokkimaan mikromadoilla, vastakuoriutuneella artemialla ja muilla pienillä poikasruoilla.