Sinikirjoahven

Sinikirjoahven (Andinoacara pulcher) on sinivihreänä hohtava kirjoahven ja se tunnetaan myös englanninkielisellä nimellä Blue acara. Se on moniin muihin samankokoisiin kirjoahveniin verrattuna melko rauhallinen, mutta puolustaa reviiriään erityisesti lisääntymisaikana. Sinikirjoahven on kiinnostava akvaariokala myös siksi, että molemmat vanhemmat osallistuvat mädin ja poikasten hoitamiseen.

Sinikirjoahvenen ulkonäkö ja tuntomerkit

Sinikirjoahven on tukevarakenteinen, sivuilta litistynyt kirjoahven. Sen vartalon pohjaväri vaihtelee oliivinvihreästä harmahtavan ruskeaan, mutta suomut, posket ja evät hohtavat kirkkaan sinisen ja turkoosin sävyissä. Erityisen näyttäviä ovat pään alueen sinivihreät viivat ja pisteet. Silmässä voi näkyä punertava tai oranssi sävy. Kyljessä on tumma täplä, ja vartalossa voi erottua heikkoja pystysuuntaisia juovia. Väritys vaihtelee yksilöittäin ja muuttuu kalan mielialan mukaan. Lisääntymisaikana sinikirjoahvenen värit voivat voimistua huomattavasti. Koiraat ovat yleensä hieman naaraita kookkaampia ja niiden selkä- sekä peräevien kärjet voivat kasvaa pidemmiksi.

Alkuperä ja luonnollinen elinympäristö

Sinikirjoahven on kotoisin Etelä-Amerikan pohjoisosista. Sen luontaiseen levinneisyyteen kuuluvat Venezuelan ja Kolumbian jokivesistöt sekä Trinidadin saari. Lajia tavataan monenlaisissa makean veden ympäristöissä: hitaasti virtaavissa joissa, puroissa, suojaisissa suvannoissa ja ajoittain sameissa vesissä. Se elää myös kirkasvetisissä virtaavissa vesistöissä. Sinikirjoahven on elinympäristönsä suhteen melko sopeutuvainen. Luonnossa se hakeutuu usein alueille, joissa on juurakoita, kiviä ja muita suojapaikkoja sekä sopivia pohja-alueita ravinnon etsimiseen ja kutemiseen.

Sinikirjoahvenen luonne ja käyttäytyminen

Sinikirjoahven on moniin muihin keskikokoisiin kirjoahveniin verrattuna melko rauhallinen. Se ei kuitenkaan ole varsinainen parvikala, vaan aikuiset yksilöt muodostavat pareja ja puolustavat omaa reviiriään. Nuoria sinikirjoahvenia voidaan kasvattaa yhdessä, mutta sukukypsyyden lähestyessä niiden väliset suhteet muuttuvat. Muodostunut pari voi alkaa häätää muita sinikirjoahvenia pois valitsemaltaan alueelta. Luonteessa on yksilöllistä vaihtelua. Jotkin parit elävät rauhallisesti muiden kalojen kanssa, kun taas toiset voivat olla huomattavasti reviiritietoisempia. Erityisesti kutuaikana pari voi puolustaa aluettaan voimakkaasti. Tämän vuoksi akvaariossa tulee olla riittävästi tilaa ja näkösuojia.

Akvaarion koko ja sisustus

Sinikirjoahvenelle suositellaan vähintään 150 cm pitkää akvaariota. Riittävä pohjapinta-ala on tärkeä, sillä laji viettää paljon aikaa akvaarion ala- ja keskiosissa ja muodostaa reviirin erityisesti pohjan läheisyyteen. Akvaarion pohjalle sopii hieno hiekka tai sileä, hienojakoinen sora. Sinikirjoahven voi kaivella pohjaa, etenkin lisääntymisaikana, joten terävää pohjamateriaalia tulee välttää. Sisustuksessa kannattaa käyttää suuria juurakoita, kiviä ja muita tukevia rakenteita. Niiden avulla akvaarioon voidaan muodostaa erillisiä alueita ja näkösuojia.

Kasveja voidaan käyttää sisustuksessa, mutta sinikirjoahven saattaa kaivaa niitä irti. Kestäviä kasveja kannattaa sijoittaa suojaisiin paikkoihin tai kiinnittää juurakoihin ja kiviin. Esimerkiksi keihäslehdet ja jaavansaniaiset sopivat usein hyvin. Akvaariossa on hyvä olla myös avointa pohja-aluetta, jossa kalat voivat etsiä ravintoa ja liikkua vapaasti.

Vesiolosuhteet ja hoito

Sinikirjoahvenelle sopiva lämpötila on 22–28 °C, pH 6,5–8,0 ja veden kokonaiskovuus alle 15 °dGH. Laji sopeutuu melko monenlaisiin vesiarvoihin, mutta vedenlaadun tulee pysyä hyvänä ja mahdollisimman tasaisena. Äkillisiä muutoksia lämpötilassa ja vesiarvoissa tulee välttää. Tehokas biologinen suodatus ja säännölliset vedenvaihdot ovat tärkeä osa hoitoa. Sinikirjoahvenet ovat melko kookkaita kaloja, joten niiden ruokinta ja pohjan kaivelu voivat kuormittaa akvaariota. Veden virtaus voi olla kohtalainen, mutta akvaarioon kannattaa jättää myös rauhallisempia alueita.

Sinikirjoahvenen ruokinta

Sinikirjoahven on kaikkiruokainen, mutta sen luonnollinen ravinto koostuu suurelta osin eläinperäisestä ravinnosta. Luonnossa se syö muun muassa hyönteisiä, toukkia, pieniä äyriäisiä ja matoja. Akvaariossa sille sopivat laadukkaat kirjoahvenrakeet ja muut sopivankokoiset valmisruoat. Ruokavaliota kannattaa täydentää esimerkiksi artemialla, surviaissääsken toukilla, simpukanlihalla ja muilla sopivilla pakasteruoilla. Myös kasvipitoista ravintoa voidaan tarjota osana monipuolista ruokavaliota. Ruokinnassa kannattaa välttää yksipuolisuutta ja liiallista ruokamäärää. Suurille kirjoahvenille tarjottavat annokset voivat kuormittaa vettä, jos ruokaa jää syömättä.

Sinikirjoahvenen pitäminen pareittain

Sinikirjoahven muodostaa lisääntymispareja. Nuorista kaloista pari syntyy usein luonnollisesti, kun useampi yksilö saa kasvaa yhdessä. Kun pari on muodostunut, muut sinikirjoahvenet on yleensä siirrettävä pois, ellei akvaario ole poikkeuksellisen suuri. Kaikki koiras- ja naarasyhdistelmät eivät kuitenkaan muodosta toimivaa paria. Kalojen yhteensopivuus riippuu myös yksilöiden luonteesta. Jos toinen kala joutuu jatkuvasti piileskelemään tai sitä jahdataan voimakkaasti, pari ei välttämättä sovi pidettäväksi yhdessä. Tällöin kalat tulee tarvittaessa erottaa.

Sopivat akvaariokumppanit

Sinikirjoahven sopii monia muita keskikokoisia kirjoahvenia paremmin seura-akvaarioon, kunhan akvaario on riittävän suuri ja seuralajit valitaan huolellisesti. Sopivia seuralaisia voivat olla esimerkiksi keskikokoiset, rauhalliset tetrat sekä monet kestävät pohjakalat. Hyvin pienet kalat voivat kuitenkin joutua sinikirjoahvenen saaliiksi. Myös muiden kirjoahventen kanssa yhteiselo voi onnistua erittäin tilavassa akvaariossa, mutta reviirikiistat ovat mahdollisia. Kutuaikana sinikirjoahvenpari voi häätää muita kaloja huomattavan laajalta alueelta. Erityisesti pohjalla liikkuvat kalat saattavat joutua toistuvasti parin reviirille. Sinikirjoahven ei siksi ole paras valinta pieneen tai hyvin tiheästi asutettuun seura-akvaarioon.

Sukupuolten erot

Aikuiset koiraat ovat tavallisesti hieman naaraita suurempia ja värikkäämpiä. Koiraiden selkä- ja peräevien kärjet voivat olla pidemmät ja terävämmät. Naaraat ovat usein hieman pienempiä ja pyöreämpivartaloisia. Kutuvalmiin naaraan vatsa voi olla selvästi täyteläisempi. Nuorten sinikirjoahventen sukupuolten erottaminen on vaikeaa. Pelkkään väritykseen tai evien muotoon perustuva määritys ei aina ole luotettava.

Sinikirjoahvenen lisääntyminen

Sinikirjoahven on alustakutuinen kirjoahven. Pari valitsee kutupaikaksi yleensä tasaisen kiven, suuren lehden tai muun sopivan pinnan. Ennen kutua kalat puhdistavat valitsemansa alueen huolellisesti. Naaras laskee mätimunat alustalle, minkä jälkeen koiras hedelmöittää ne. Molemmat vanhemmat osallistuvat mädin vartiointiin. Kutu voi käsittää jopa noin 200 mätimunaa.

Munat kuoriutuvat lämpötilasta riippuen yleensä muutamassa päivässä. Vanhemmat voivat siirtää vastakuoriutuneita poikasia kaivamiinsa pieniin kuoppiin ja vartioivat niitä tarkasti. Kun poikaset lähtevät vapaaseen uintiin, ne pysyttelevät aluksi tiiviinä ryhmänä vanhempiensa läheisyydessä. Poikasille voidaan tarjota esimerkiksi artemian vastakuoriutuneita toukkia ja muuta sopivan pienikokoista ravintoa.

Sinikirjoahvenen poikastenhoito on kiinnostavaa seurattavaa, mutta kutuaikana vanhemmat voivat olla huomattavasti tavallista aggressiivisempia muita akvaarion asukkaita kohtaan.

Sinikirjoahven vai sinitäpläkirjoahven?

Sinikirjoahven (Andinoacara pulcher) sekoitetaan toisinaan suurempaan ja voimakkaammin reviiriään puolustavaan sinitäpläkirjoahveneen (Andinoacara rivulatus). Sinikirjoahven jää tavallisesti noin 13–15 cm:n mittaiseksi ja on moniin sukulaisiinsa verrattuna melko rauhallinen. Sinitäpläkirjoahven voi kasvaa huomattavasti suuremmaksi, ja erityisesti aikuiset koiraat ovat usein hyvin voimakkaita ja aggressiivisia. Lajit eroavat myös värityksen ja evien yksityiskohtien perusteella. Kalojen nimet ja lajimääritykset ovat vaihdelleet akvaariokaupan historiassa, joten hankittavan kalan oikea tieteellinen nimi kannattaa aina tarkistaa.

Sinikirjoahvenen tieteellisen nimen historia

Sinikirjoahven tunnettiin pitkään nimellä Aequidens pulcher. Taksonomisten tutkimusten perusteella laji siirrettiin vuonna 2009 Andinoacara-sukuun. Vanha nimi esiintyy edelleen akvaariokirjallisuudessa, vanhoissa hoito-ohjeissa ja toisinaan myös kalatukkureiden luetteloissa. Nykyisin käytettävä tieteellinen nimi on Andinoacara pulcher.

Huomioitavaa ennen hankintaa

Sinikirjoahven on kaunis ja kiinnostava kirjoahven, joka sopii erityisesti harrastajalle, joka haluaa seurata kalojen pariutumista, reviirikäyttäytymistä ja poikastenhoitoa. Vaikka laji on moniin muihin keskikokoisiin kirjoahveniin verrattuna rauhallinen, se tarvitsee riittävästi tilaa ja huolellisesti suunnitellun akvaarion. Vähintään 150 cm pitkä akvaario, sopivat suojapaikat, hyvä vedenlaatu ja toimiva pari tarjoavat parhaat lähtökohdat sinikirjoahventen pitkäaikaiseen hoitoon.