- Ohjeet ja vinkit
- Lammikot
- Akvaarioiden hoito
- Kasviesittelyt
- Akvaariokalojen esittely ja hoito
- Altaan leveys 30cm - 50cm
- Altaan leveys 60cm - 75cm
- Altaan leveys 80cm - 90cm
- Altaan leveys 100cm - 150cm
- Avainkirjoahven
- Haarniskamonni
- Harlekiininuoliainen
- Helmirihmakala
- Kaksipilkkutetra
- Keltabarbi
- Kirsikkatetra
- Kongontetra
- Kultapyrstösateenkaarikala
- Kuparimonninen
- Kärsänuoliainen
- Käärmekala
- Lehtikala
- Leväbarbi
- Levänuoliainen
- Loistobarbi
- Makean veden kampelat
- Miekkapyrstö
- Paratiisikala
- Pikkulehtikala
- Pilkkuantennimonni
- Punaeväsateenkaarikala
- Punapääbarbi
- Pusukala
- Rantahaarniskamonni
- Rusokirjoahven
- Saksipyrstö
- Sateenkaariahven
- Seittiharhapleko
- Sinihuuliahven
- Sinikirjoahven
- Sinirihmakala
- Topaasipleko, L 200
- Täplätapparakala
- Sinisateenkaarikala
- Turkoosiseeprakala
- Tulipuikkokala
- Tulipyrstö
- Tähtitapparakala
- Vannekirjoahven
- Keltarihmakala
- Viivakirjoahven
- Altaan leveys yli 150 cm
- Akvaarion selkärangattomat
- Tietoa terraarioharrastuksesta
- Terraarioeläinten esittely ja hoito
Pusukala
Pusukala (Helostoma temminckii) on labyrinttikaloihin kuuluva akvaariokala, joka tunnetaan erityisesti paksuista huulistaan ja kalojen välisestä suutelua muistuttavasta käyttäytymisestä. Nimestään huolimatta pusukalojen suuteleminen ei yleensä ole hellyydenosoitus, vaan liittyy kalojen väliseen voimainmittelyyn.
Perustiedot
Nopea yhteenveto hoito-olosuhteista
| Laji | Pusukala (Helostoma temminckii, myös H. temminkii) |
| Englanninkielinen nimi | Kissing gourami |
| Alkuperä | Kaakkois-Aasia |
| Koko | Yleensä noin 20–25 cm, voi kasvaa jopa 30 cm |
| Lämpötila | 22–28 °C |
| pH | 6,0–8,0 |
| Veden kovuus | 5–20 °dGH |
| Akvaarion minimikoko | Vähintään 150 cm pitkä ja 45 cm leveä akvaario |
| Luonne | Voimakastahtoinen, voi olla reviiritietoinen ja aggressiivinen lajitovereitaan kohtaan |
| Hoitotaso | Kohtalainen – suuri tilantarve ja yhteensopivuuden huomioiminen |
Pusukala (Helostoma temminckii)
Sen tunnistaa korkeasta, sivuilta litistyneestä vartalosta ja erityisen liikkuvista, paksuista huulista. Huulissa on pieniä sarveismaisia "hampaita", joiden avulla kala pystyy raapimaan levää ja muuta pintakasvustoa esimerkiksi juurakoista ja akvaarion laseista.
Akvaariokaupoissa tavataan yleisimmin vaaleanpunaisia tai lähes valkoisia pusukaloja. Tämä värimuoto on jalostettu luonnonvärisestä, vihertävänharmaasta pusukalasta. Myös laikukkaita värimuotoja esiintyy.
Luonne ja käyttäytyminen
Pusukala tunnetaan käyttäytymisestä, jossa kaksi kalaa painaa huulensa vastakkain aivan kuin ne suutelisivat. Todellisuudessa kyse on usein kalojen välisestä voimainmittelytilanteesta, jossa ne työntävät toisiaan suullaan. Käyttäytyminen voi liittyä sosiaaliseen arvojärjestykseen tai reviirien puolustamiseen.
Nuoret pusukalat voivat vaikuttaa rauhallisilta ja seurallisilta, mutta niiden käyttäytyminen saattaa muuttua iän myötä. Aikuiset yksilöt voivat olla voimakastahtoisia ja hätyyttää muita kaloja, erityisesti toisia pusukaloja. Kahden yksilön pitäminen yhdessä ei yleensä ole suositeltavaa, sillä vahvempi kala voi ahdistella heikompaa jatkuvasti.
Pusukalaa voidaan pitää yksittäin suuressa seura-akvaariossa sopivan kokoisten ja riittävän kestävien kalojen kanssa. Useamman pusukalan pitäminen edellyttää huomattavasti suurempaa akvaariota, jossa kaikille on riittävästi tilaa. Kalojen käyttäytymistä on seurattava, ja aggressiiviset yksilöt on tarvittaessa voitava erottaa toisistaan.
Alkuperä ja elinympäristö
Pusukala on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Sen levinneisyysalueeseen kuuluvat muun muassa Thaimaa, Kambodža, Vietnam, Malesia ja Indonesia. Lajia on myös siirretty uusille alueille ravintokalaksi kasvatettavaksi.
Luonnossa pusukala elää erityisesti hitaasti virtaavissa ja seisovissa vesissä, kuten järvissä, tulvatasangoilla, jokien suvannoissa ja suoalueilla. Sen elinympäristöissä on usein runsaasti vesikasvillisuutta sekä levää ja muuta pieneliöstöä, jota kala käyttää ravinnokseen.
Akvaarion koko ja sisustus
Pusukalan suurin hoitoon liittyvä haaste on sen koko. Kaupassa myytävät nuoret kalat ovat usein pieniä, mutta aikuisena pusukala voi kasvaa 20-25 cm, jopa noin 30 cm:n pituiseksi. Siksi akvaario on suunniteltava aikuisen kalan tarpeiden mukaan.
Pusukalalle suositellaan vähintään 150 cm pitkää ja 45 cm leveää akvaariota. Suurempi akvaario on eduksi etenkin silloin, kun mukana on muita suurikokoisia kaloja. Useamman pusukalan pitäminen vaatii vielä enemmän tilaa.
Akvaarioon kannattaa jättää runsaasti avointa uintitilaa. Juurakot ja muut kestävät sisustuselementit tarjoavat kaloille tutkittavia pintoja, joista ne voivat raapia levää ja pieneliöstöä. Pusukalat saattavat nyppiä pehmeälehtisiä kasveja, joten esimerkiksi keihäslehdet ja jaavansaniaiset ovat usein sopivampia vaihtoehtoja kuin herkät kasvilajit.
Pusukala kuuluu labyrinttikaloihin ja pystyy hengittämään myös ilmakehän happea. Siksi sillä täytyy olla esteetön pääsy veden pinnalle. Akvaarion tulee olla turvallisesti katettu, mutta vedenpinnan ja kansilasien väliin on jätettävä ilmatilaa.
Vesiolosuhteet
Pusukala sopeutuu melko monenlaisiin vesiolosuhteisiin. Sopiva lämpötila on noin 22–28 °C ja pH 6,0–8,0. Vesi voi olla pehmeää tai melko kovaa, mutta tärkeintä on pitää olosuhteet vakaina.
Suurikokoiset pusukalat tuottavat runsaasti jätettä, joten tehokas suodatus ja säännölliset vedenvaihdot ovat tärkeitä. Voimakasta virtausta ei kuitenkaan tarvita, sillä laji elää luonnossa pääasiassa rauhallisissa vesissä.
Ruokinta
Pusukala on kaikkiruokainen, mutta sen ruokailutapa poikkeaa monista muista akvaariokaloista. Se käyttää ravinnokseen muun muassa levää, pintakasvuston pieneliöitä, planktonia ja pieniä selkärangattomia. Pusukalan erikoiset huulet soveltuvat levän ja muun pintakasvuston raapimiseen. Lisäksi kala pystyy suodattamaan vedestä pieniä ravintohiukkasia. Akvaariossa se saattaa viettää paljon aikaa imeskellen ja tutkien laseja, kasveja ja sisustuselementtejä. Ravinnoksi sopivat laadukkaat hiutaleet ja pienikokoiset, pehmeät rakeet sekä kasvipitoiset ruoat, esimerkiksi spirulinaa sisältävät valmisteet. Ruokavaliota voi täydentää pienillä pakaste- ja elävillä ravintokohteilla, kuten artemialla ja surviaissääsken toukilla.
Vaikka pusukala syö levää, sitä ei pidä hankkia pelkäksi levänsyöjäksi. Se tarvitsee monipuolisen ruokavalion ja kasvaa huomattavan suureksi.
Sukupuolten tunnistus
Pusukalan sukupuolten erottaminen ulkonäön perusteella on vaikeaa. Koirailla ja naarailla ei ole selviä, luotettavia ulkoisia tuntomerkkejä. Kutuvalmis naaras voi olla koirasta pyöreämpivatsainen, mutta pelkkä vartalon muoto ei riitä varmaan sukupuolen tunnistamiseen.
Lisääntyminen
Pusukala on mätikala, jonka lisääntyminen kotiakvaariossa on harvinaista. Luonnossa kutu liittyy usein sadekauteen ja vedenpinnan nousuun, jolloin kalat siirtyvät tulva-alueille lisääntymään. Toisin kuin monet muut labyrinttikalat, pusukala ei rakenna vaahtopesää eikä hoida mätiään tai poikasiaan. Naaras voi laskea suuren määrän kelluvia mätimunia, jotka leviävät veden pinnalle ja kasvillisuuden joukkoon. Mäti kuoriutuu sopivissa olosuhteissa nopeasti. Vastakuoriutuneet poikaset tarvitsevat aluksi hyvin pienikokoista ravintoa. Lajin lisääntyminen vaatii käytännössä suuren, tarkoitukseen sopivan kutu- ja poikaskasvatustilan.
Pusukalan terveys ja hyvinvointi
Pusukala voi elää hyvissä olosuhteissa hyvin pitkään, jopa yli 20 vuotta. Sen hankkiminen onkin pitkäaikainen sitoumus. Liian pieni akvaario ja sopimattomat lajitoverit voivat aiheuttaa jatkuvaa stressiä ja aggressiivista käyttäytymistä. Erityisesti pusukalojen välistä voimainmittelyä on seurattava, sillä jatkuva yhteenotto voi johtaa vammoihin.
Hyvä vedenlaatu, monipuolinen ruokinta ja riittävän suuri akvaario ovat pusukalan hyvinvoinnin tärkeimmät edellytykset.