Leväbarbi

Leväbarbi (Crossocheilus langei) on aktiivinen ja rauhallinen akvaariokala, joka tunnetaan erityisesti levien ja muiden pinnoilla kasvavien ravintokerrostumien laiduntamisesta. Pitkänomainen vartalo, kyljen tumma vaakajuova ja jatkuva liike tekevät leväbarbista helposti tunnistettavan näköisen kalan, vaikka akvaariokaupassa esiintyy myös useita sitä muistuttavia lajeja. Leväbarbi tarvitsee suuren akvaarion, hapekasta vettä ja lajitovereidensa seuraa.

Leväbarbi (Crossocheilus langei)

Leväbarbi kuuluu särkikalojen heimoon (Cyprinidae). Sen vartalo on pitkä ja virtaviivainen, ja kylkeä pitkin kulkee tumma vaakajuova kuonosta pyrstöevään saakka. Vartalon yläosa on ruskehtava tai harmahtava ja alaosa vaaleampi. Leväbarbin suu on sopeutunut pinnoilla olevan ravinnon keräämiseen. Se laidunta levää ja biofilmiä kiviltä, juurakoilta ja muilta akvaarion pinnoilta. Kala ei kuitenkaan kiinnity pintoihin samalla tavalla kuin esimerkiksi monet imumonnit. Leväbarbi kasvaa noin 15 cm:n pituiseksi. 

Alkuperä ja elinympäristö

Leväbarbi on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Lajin levinneisyysalueeseen kuuluvat muun muassa Malesian niemimaa, Sumatra ja Borneo. Samannäköisten Crossocheilus-lajien erottaminen toisistaan on vaikeaa, minkä vuoksi vanhoissa levinneisyystiedoissa voi olla epävarmuuksia. Luonnossa leväbarbi elää virtaavissa puroissa ja jokien sivuhaaroissa. Pohjalla on usein kiviä, soraa, hiekkaa, juurakoita ja veden kuluttamia puunkappaleita. Valoisissa, matalissa vesissä kivien ja muiden pintojen päälle muodostuu levää ja biofilmiä. Ne ovat leväbarbin tärkeää luontaista ravintoa.

Luonne ja käyttäytyminen

Leväbarbi on vilkas ja pääsääntöisesti rauhallinen kala. Luonnossa leväbarbit liikkuvat väljinä ryhminä, eivätkä ne muodosta yhtä tiivistä parvea kuin monet pienet parvikalat. Leväbarbeja kannattaa pitää vähintään kymmenen yksilön ryhmässä. Ryhmässä muodostuu yksilöiden välinen arvojärjestys, ja kalat voivat ajoittain jahdata toisiaan. Riittävä ryhmäkoko ja runsas tila auttavat jakamaan yksilöiden välisiä jännitteitä. Yksin tai liian pienessä ryhmässä pidetyt leväbarbit voivat olla arkoja tai käyttäytyä muita kaloja kohtaan levottomasti. Leväbarbit viettävät paljon aikaa pohjan tuntumassa ja akvaarion pinnoilla, mutta ne liikkuvat myös keskivedessä. Niiden uintitapa on nopea ja aktiivinen.

Akvaarion koko ja sisustus

Leväbarbiryhmälle suositellaan vähintään 150 cm pitkää akvaariota. Akvaarion tulee olla myös riittävän leveä, jotta aikuiset kalat mahtuvat liikkumaan ja väistämään toisiaan. Noin 45 cm:n leveys on hyvä vähimmäislähtökohta. Leväbarbille sopii akvaario, jossa on paljon avointa uintitilaa sekä kiviä, juurakoita ja muita pintoja laiduntamista varten. Kasveista voidaan käyttää esimerkiksi keihäslehtiä, jaavansaniaisia ja muita kestäviä lajeja, jotka viihtyvät myös kohtalaisessa virtauksessa. Kasvillisuuden ja sisustuksen avulla voidaan muodostaa näkösuojia ja rauhallisia oleskelupaikkoja.

Leväbarbi viihtyy hapekkaassa, liikkuvassa vedessä. Suodatuksen tulee olla tehokas, ja virtausta voidaan tarvittaessa lisätä erillisellä kiertovesipumpulla. Akvaarioon kannattaa kuitenkin jättää myös rauhallisempia alueita. Akvaario on syytä peittää huolellisesti, sillä säikähtänyt leväbarbi voi hypätä vedestä.

Vesiolosuhteet

Akvaariolinnan leväbarbin hoitosuositus on 23–27 °C, pH 6,0–7,5 ja veden kokonaiskovuus alle 15 °dGH. Noin 23–26 °C on hyvä tavoitelämpötila pitkäaikaiseen ylläpitoon. Leväbarbi tarvitsee erityisesti puhdasta ja runsashappista vettä. Luonnossa se elää virtaavissa vesissä, joissa happipitoisuus on yleensä korkea. Akvaarion tulee olla kunnolla kypsynyt ennen leväbarbien hankintaa. Laji ei sovellu vastaperustettuun akvaarioon, jossa biologinen suodatus ei vielä toimi vakaasti. Säännölliset vedenvaihdot, tehokas suodatus ja pohjalle kertyvän ylimääräisen jätteen poistaminen ovat tärkeitä. Veden lämpötilan noustessa sen kyky sitoa happea heikkenee, joten erityisesti lämpimässä vedessä on huolehdittava riittävästä veden liikkeestä ja pintaveden vaihtumisesta.

Ruokinta – leväbarbi ei elä pelkällä levällä

Leväbarbi tunnetaan tehokkaana levänsyöjänä. Se laidunta erityisesti pehmeitä leväkasvustoja ja pinnoilla kasvavaa biofilmiä. Se voi syödä myös joitakin punaleviä, joita akvaarioharrastajat kutsuvat esimerkiksi tupsuleviksi. Leväbarbin ruokavaliota ei kuitenkaan saa jättää pelkästään akvaarioon luonnostaan kasvavien levien varaan. Se tarvitsee säännöllisesti monipuolista ravintoa, jossa on runsaasti kasviperäisiä aineksia. Sopivia ruokia ovat esimerkiksi spirulinaa sisältävät pohjatabletit ja muut kasviperäiset kalanruoat. Lisäksi voidaan tarjota pieniä määriä pehmennettyä kesäkurpitsaa, pinaattia tai kuorittuja herneitä. Runsas eläinproteiinipitoinen ruokinta ei sovi leväbarbin pääasialliseksi ruokavalioksi. Laji on sopeutunut laiduntamaan kasviperäistä ravintoa, joten proteiinipitoisia ruokia tulee tarjota vain harkiten.

Leväbarbin levänsyönti voi vaihdella yksilön, iän ja tarjolla olevan muun ravinnon mukaan. Hyvin ruokittu kala ei välttämättä syö kaikkia akvaariossa esiintyviä leviä.

Leväbarbi akvaarion leväntorjunnassa

Leväbarbi voi auttaa pitämään akvaarion pintoja puhtaampina, mutta sitä ei pidä hankkia pelkästään leväongelman ratkaisemiseksi. Kala tarvitsee suuren akvaarion ja lajitovereidensa seuraa riippumatta siitä, kuinka paljon levää akvaariossa kasvaa. Runsas leväkasvu johtuu usein esimerkiksi valaistuksen, ravinteiden ja kasvien kasvun epätasapainosta. Leväbarbit voivat syödä osan levistä, mutta ne eivät poista leväkasvun varsinaisia syitä. Kaikki levälajit eivät myöskään kelpaa leväbarbeille. Erityisesti kovia tai sitkeitä leväkasvustoja voi jäädä jäljelle, vaikka akvaariossa olisi useita leväbarbeja.

Nuoret leväbarbit ovat usein innokkaita levänsyöjiä, mutta niiden kiinnostus levien laiduntamiseen voi vähentyä iän myötä. Aikuiset kalat saattavat suosia muuta helposti saatavilla olevaa ravintoa. Leväbarbin hankinnassa kannattaa siksi muistaa, että se on ennen kaikkea pitkäikäinen akvaariokala, ei pelkkä leväntorjuja.

Yhteensopivuus muiden kalojen kanssa

Leväbarbi sopii tilavaan seura-akvaarioon, jossa on muita rauhallisia ja aktiivisia kaloja. Parhaita seuralaisia ovat lajit, jotka viihtyvät samankaltaisessa lämpötilassa ja hapekkaassa vedessä. Leväbarbi voi sopia esimerkiksi monien suurempien rasboroiden, danioiden ja rauhallisten pohjakalojen seuraan. Sopivuus riippuu kuitenkin aina myös akvaarion koosta ja muiden lajien yksilöllisistä vaatimuksista. Hyvin pienet tai arat kalat voivat häiriintyä leväbarbien vilkkaasta liikkumisesta. Myös aggressiivisia tai voimakkaasti reviiriään puolustavia lajeja kannattaa välttää. Leväbarbiryhmälle on varattava riittävästi tilaa. Liian ahtaassa akvaariossa ryhmän sisäinen kilpailu voi lisääntyä.

Leväbarbin tunnistaminen

Akvaariokaupassa leväbarbin nimellä myydään useita ulkonäöltään samankaltaisia Crossocheilus-lajeja. Lisäksi niitä voidaan sekoittaa muihin virtavesissä eläviin särkikaloihin. Crossocheilus langei -lajilla on vartalon sivulla tumma, melko suora vaakajuova, joka ulottuu kuonosta pyrstöevään. Silmän yläosa voi olla punertavan kullanvärinen, ja evät ovat yleensä ruskehtavat tai läpikuultavat. Lajille tyypillinen tuntomerkki on myös tumma laikku vatsapuolella juuri peräevän etupuolella. Sen havaitseminen voi kuitenkin olla vaikeaa kalan liikkuessa. Pelkkä kyljen musta juova ei riitä varmaan lajimääritykseen, sillä useilla lähisukulaisilla on samankaltainen kuviointi.

Leväbarbi ja muut samannäköiset kalat

Leväbarbia muistuttavat esimerkiksi Crossocheilus atrilimes ja eräät muut Crossocheilus-suvun lajit. Niiden erottaminen voi vaatia useiden tuntomerkkien tarkastelua.

Myös levänsyöjäksi kutsuttu Epalzeorhynchos kalopterus voi muistuttaa leväbarbia, mutta sillä on selvästi erottuvat tummat, punertavat ja valkoreunaiset evät. Sen käyttäytyminen on lisäksi usein reviiritietoisempaa kuin varsinaisilla leväbarbeilla.

Leväbarbeja on aiemmin myyty laajasti myös nimellä Crossocheilus siamensis. Tätä nimeä on käytetty akvaariokaupassa epäjohdonmukaisesti, eikä sen perusteella voida yksin päätellä kalan tarkkaa lajia.

Sukupuolten tunnistus

Aikuiset naarasleväbarbit ovat yleensä hieman kookkaampia ja pyöreämpivartaloisia kuin koiraat. Ero näkyy parhaiten hyväkuntoisilla, täysikasvuisilla kaloilla. Nuorten leväbarbien sukupuolta on vaikea tunnistaa pelkkien ulkoisten tuntomerkkien perusteella.

Lisääntyminen

Leväbarbin lisääntyminen tavallisessa kotiakvaariossa on hyvin harvinaista, eikä lajille tunneta vakiintunutta kotikasvatusmenetelmää. Luonnossa Crossocheilus-suvun kalojen lisääntymiseen liittyy vuodenaikojen ja vedenkorkeuden vaihtelua sekä vaelluksia jokivesistöissä. Akvaariokaupassa myytävät viljellyt leväbarbit ovat todennäköisesti peräisin kasvatuslaitoksista, joissa lisääntymistä voidaan edistää hormonaalisilla menetelmillä.

Huomioitavaa

Leväbarbi on hyödyllinen ja mielenkiintoinen akvaariokala, mutta sen hankintaa ei pidä perustella pelkällä levänsyönnillä. Aikuinen leväbarbi kasvaa noin 15 cm:n pituiseksi ja tarvitsee vähintään 150 cm pitkän akvaarion sekä lajitovereidensa seuraa. Onnistuneen hoidon tärkeimmät edellytykset ovat riittävän suuri akvaario, hapekas ja puhdas vesi, kasviperäinen monipuolinen ruokinta sekä riittävän suuri ryhmä.