Käärmekala

Käärmekala (Erpetoichthys calabaricus) on erikoisen näköinen akvaariokala. Sen pitkä, käärmemäinen vartalo ja sulava liikkumistapa tekevät siitä helposti tunnistettavan. Käärmekala on yleensä rauhallinen, mutta syö pienet kalat ja selkärangattomat, jotka mahtuvat sen suuhun. Laji tarvitsee tilavan akvaarion, runsaasti piilopaikkoja ja ennen kaikkea huolellisesti suljetun kannen.

Käärmekala (Erpetoichthys calabaricus)

Käärmekala kuuluu niilinhaukikalojen heimoon (Polypteridae). Se muistuttaa ulkonäöltään enemmän käärmettä tai ankeriasta kuin tavallista akvaariokalaa. Se ei kuitenkaan ole ankerias, vaan kuuluu kehityshistorialtaan hyvin vanhaan kalaryhmään. Käärmekalan vartalo on pitkä ja lähes tasapaksu. Selkäpuoli on yleensä oliivinvihreä tai ruskehtava ja vatsapuoli vaaleampi. Sen pienet rintaevät sijaitsevat aivan pään takana, ja pitkän selän takaosassa on rivi erillisiä pieniä selkäevän osia. Vatsaevät puuttuvat kokonaan. Käärmekala liikkuu pohjalla käärmemäisesti kiemurrellen, mutta pystyy myös uimaan vapaassa vedessä. Se käyttää ympäristön tutkimiseen erityisesti hajuaistiaan.

Luonne ja käyttäytyminen

Käärmekala on yleensä rauhallinen eikä tavallisesti puolusta reviiriään voimakkaasti. Sitä voidaan pitää yksin tai useamman käärmekalan ryhmässä, kunhan akvaario on riittävän suuri ja jokaiselle kalalle on tarjolla suojapaikkoja. Käärmekala on usein aktiivisimmillaan hämärässä ja yöllä. Päivisin se saattaa lepäillä juurakoiden alla, kasvillisuuden seassa tai muissa suojaisissa paikoissa. Turvalliseksi kokemassaan ympäristössä se voi kuitenkin liikkua näkyvillä myös päiväsaikaan. Vaikka käärmekala on luonteeltaan rauhallinen, se on petokala. Allaskaverit, jotka mahtuvat sen suuhun, voivat joutua saaliiksi erityisesti yöaikaan. 

Alkuperä ja elinympäristö

Käärmekala on lajina kotoisin Länsi-Afrikasta. Sen tunnettu luonnollinen levinneisyysalue ulottuu Beninin Ouéméjoen vesistöstä Kamerunin Sanagajoen alueelle. Lajia tavataan muun muassa Nigerian ja Kamerunin rannikon vesistöissä. Luonnossa käärmekala elää matalissa, hitaasti virtaavissa ja seisovissa vesissä. Se suosii erityisesti tiheän kasvillisuuden suojaamia alueita, joissa se voi liikkua vesikasvien ja pohjan rakenteiden lomassa. 

Akvaarion koko ja sisustus

Käärmekalalle suositellaan vähintään 150 cm pitkää ja 60 cm leveää akvaariota. Akvaarion pohjapinta-ala on tärkeä, sillä kala liikkuu paljon pohjan tuntumassa ja tarvitsee tilaa pitkän vartalonsa kääntämiseen. Pohjamateriaaliksi sopii hienojakoinen hiekka. Akvaarioon kannattaa sijoittaa runsaasti piilopaikkoja esimerkiksi juurakoista, kivistä ja kestävistä putkimaisista suojista. Myös tiheä kasvillisuus sopii käärmekalalle hyvin. Piilopaikkojen tulee olla riittävän väljiä ja turvallisia, jotta kala ei pääse juuttumaan niihin. Raskaat sisustuselementit on asetettava tukevasti paikoilleen.

Käärmekala on taitava karkaamaan

Käärmekalan akvaarion kannen on oltava erityisen tiivis. Laji pystyy pujottautumaan yllättävän pienistä raoista ja saattaa karata esimerkiksi suodatinletkujen, johtojen tai kansilasien väliin jäävistä aukoista. Kaikki läpiviennit ja muut aukot tulee sulkea huolellisesti. Myös suodattimen rakenteet on tarkistettava, jotta kala ei pääse niiden sisään tai niiden kautta pois akvaariosta. 

Ilmahengitys

Käärmekalalla on keuhkojen tavoin toimiva hengityselin, jonka avulla se pystyy ottamaan happea suoraan ilmasta. Kala nousee ajoittain vedenpintaan haukkaamaan ilmaa. Vedenpinnalle on jätettävä esteetön pääsy, eli tiiviin kannen ja vedenpinnan väliin tulee jättää ilmatila. Ilmahengityskyvystään huolimatta käärmekala tarvitsee hyvän vedenlaadun ja asianmukaisesti toimivan suodatuksen.

Vesiolosuhteet

Käärmekala viihtyy lämpimässä vedessä. Sopiva lämpötila on noin 23–28 °C, pH 6,0–7,5 ja kokonaiskovuus 5–20 °dGH. Laji sopeutuu melko laajaan veden kovuusalueeseen, mutta äkillisiä muutoksia tulee välttää. Säännölliset vedenvaihdot ja tehokas biologinen suodatus auttavat pitämään olosuhteet vakaina. Käärmekala viihtyy yleensä rauhallisessa tai kohtalaisessa virtauksessa. Akvaariossa tulee olla myös suojaisia alueita, joissa kala voi levätä.

Ruokinta

Käärmekala on lihansyöjä, joka käyttää luonnossa ravinnokseen muun muassa matoja, hyönteisiä, äyriäisiä ja pieniä kaloja. Se etsii ravintoa pääasiassa hajuaistinsa avulla. Akvaariossa sille sopivat esimerkiksi kastemadot, surviaissääsken toukat, sulatetut katkaravut, simpukanliha sekä muut sopivan kokoiset lihapitoiset pakasteruoat. Osa yksilöistä oppii syömään myös uppoavia lihapitoisia pellettejä, mutta kaikki eivät hyväksy kuivaruokaa. Ruokaa kannattaa tarjota erityisesti iltahämärässä, jolloin käärmekala on usein aktiivisimmillaan. Jos akvaariossa on vilkkaita ruokailijoita, on varmistettava, että myös käärmekala saa riittävästi ravintoa. 

Yhteensopivuus muiden kalojen kanssa

Käärmekala sopii tilavaan akvaarioon sellaisten rauhallisten kalojen kanssa, jotka ovat liian suuria joutuakseen sen saaliiksi. Sopivia seuralaisia voivat olla esimerkiksi jotkin keskikokoiset tai suurehkot rauhalliset kalat, joiden lämpötila- ja vesivaatimukset vastaavat käärmekalan tarpeita. Pienet kalat, sukaravut ja muut helposti nieltävät allaskaverit eivät ole suositeltavia. Myös hyvin aggressiivisia tai erittäin vilkkaita kaloja kannattaa välttää, sillä ne voivat häiritä käärmekalaa tai estää sitä saamasta riittävästi ruokaa.

Sukupuolten tunnistus

Käärmekalan sukupuolten erottaminen on mahdollista, mutta erot eivät ole kovin selviä. Koirailla peräevä on yleensä leveämpi ja voimakkaampi kuin naarailla, ja ero voi korostua lisääntymisaikana. Myös selkäevän erillisten eväosien lukumäärässä on kuvattu sukupuolten välisiä eroja, mutta vaihtelua esiintyy. Siksi pelkkään eväosien laskemiseen ei kannata luottaa sukupuolen tunnistamisessa.

Lisääntyminen

Luonnossa käärmekala kutee vesikasvillisuuden joukkoon. Mäti tarttuu kasveihin ja muille sopiville pinnoille. Kuoriutuneilla poikasilla on aluksi ulkoiset kidukset, jotka muistuttavat sammakkoeläinten toukkien kiduksia. Käärmekalan lisääntyminen akvaario-olosuhteissa on erittäin harvinaista, eikä lajille ole vakiintunutta kotikasvatuksessa toimivaa lisääntymismenetelmää.

Käärmekalan terveys ja hyvinvointi

Käärmekalan hyvinvoinnin kannalta tärkeimpiä asioita ovat riittävä tila, hyvä vedenlaatu, monipuolinen lihapitoinen ruokavalio ja turvalliset piilopaikat. Uutta käärmekalaa kotiutettaessa on erityisen tärkeää varmistaa, ettei akvaarion kannessa ole minkäänlaisia karkaamiseen sopivia aukkoja. Kala voi pyrkiä ulos varsinkin uuteen ympäristöön totutellessaan. Käärmekalan ruokailua ja yleiskuntoa kannattaa seurata huolellisesti. Koska se liikkuu ja ruokailee usein hämärässä, sen ravinnonsaanti voi jäädä helposti huomaamatta.