- Ohjeet ja vinkit
- Lammikot
- Akvaarioiden hoito
- Kasviesittelyt
- Akvaariokalojen esittely ja hoito
- Altaan leveys 30cm - 50cm
- Altaan leveys 60cm - 75cm
- Altaan leveys 80cm - 90cm
- Aurinkobarbi
- Harmaakylkimonninen
- Hehkukölibarbi
- Hohtorasbora
- Kaarimonninen
- Katinkultamonni
- Keltakorumonninen
- Kirjosuppusuu
- Kivikkoripsimonni
- Kongon pallokala
- Kulmajuovamonninen
- Kulmamonninen
- Kulmatetra
- Kuparibarbi
- Kääpiönuoliainen
- Leopardimonninen
- Leopardiseeprakala huntupyrstö
- Leveäevämolli
- Mustatetra
- Nauhapuikkokala
- Nokimonninen
- Palettikala
- Perhoskirjoahven
- Pikkulasimonni
- Pikkutetra
- Puna-aavetetra
- Ruutuakara
- Sitruunapleko
- Sokkotetra
- Sysievämonninen
- Tiikeribarbi
- Timanttitetra
- Vannesistura eli sumonuoliainen
- Altaan leveys 100cm - 150cm
- Altaan leveys yli 150 cm
- Akvaarion selkärangattomat
- Tietoa terraarioharrastuksesta
- Terraarioeläinten esittely ja hoito
Sysievämonninen
Sysievämonninen on säyseä ja aktiivinen pohjakala, joka sopii erinomaisesti seura-akvaarioon. Se viihtyy parvessa ja tuo altaan pohjalle jatkuvaa eloa rauhallisella ja kiinnostavalla käyttäytymisellään.
Perustiedot
Nopea yhteenveto hoito-olosuhteista
| Laji | Sysievämonninen / naamiomonninen Hoplisoma leucomelas (ent. Corydoras leucomelas) |
| Englanninkielinen nimi | Peruvian Freckled Cory |
| Koko | Noin 4,5–5,5 cm |
| Lämpötila | 22–26 °C |
| pH | 6,0–7,5 |
| Veden kovuus | Alle 15 dH |
| Alkuperä | Peru, Amazonjoen pohjoisosat |
| Akvaarion koko | Vähintään 80–90 cm leveä allas parvelle |
Sysievämonninen / naamiomonninen ( Hoplisoma leucomelas, ent. Corydoras leucomelas )
Tieteellinen nimi ja luokittelu
Sysievämonninen, jota suomeksi kutsutaan myös naamiomonniseksi, tunnettiin pitkään nimellä Corydoras leucomelas, mutta uudemman, vuonna 2024 tarkentuneen luokittelun myötä laji on siirretty sukuun Hoplisoma.
Nykyisin oikea tieteellinen nimi on Hoplisoma leucomelas, vaikka vanha nimi on edelleen laajasti käytössä akvaarioharrastuksessa.
Alkuperä ja elinympäristö
Sysievämonninen on kotoisin Etelä-Amerikasta, Amazonjoen pohjoisosista Perusta. Sen luonnollinen elinympäristö koostuu usein ruskeasävyisistä, tanniinipitoisista vesistä, joissa on runsaasti hajonnutta orgaanista materiaalia.
Tällaisissa vesissä pH on tyypillisesti hapan ja vesi pehmeää, mikä on hyvä huomioida myös akvaariossa.
Luonne ja käyttäytyminen
Sysievämonninen on rauhallinen ja sosiaalinen laji, joka viihtyy parhaiten isossa ryhmässä. Vähintään kymmenen yksilön parvi tuo esiin lajille tyypillistä luonnollista käyttäytymistä.
Se tutkii aktiivisesti akvaarion pohjaa ja on jatkuvasti liikkeessä, mutta ei häiritse muita kaloja. Parhaimmillaan se on rauhallisten lajien seurassa.
Akvaario ja sisustus
Koska sysievämonninen viettää suuren osan ajastaan pohjalla, pohjamateriaalin valintaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Teräväreunainen sora voi vahingoittaa kalan herkkiä viiksiä ja suupieliä. Paras vaihtoehto on hienojakoinen hiekka tai muu pehmeä pohjamateriaali. Lisäksi altaaseen kannattaa lisätä piilopaikkoja kasvien, juurakoiden ja muiden somisteiden avulla.
Vesiolosuhteet
Sysievämonninen viihtyy lämpötilassa 22–26 °C, pH:n ollessa 6,0–7,5 ja veden kovuuden alle 15 dH.
Veteen voidaan lisätä esimerkiksi intianmantelipuun lehtiä tai turveuutetta, jotka vapauttavat tanniineja. Ne auttavat pehmentämään vettä, laskemaan pH:ta ja tukevat kalojen hyvinvointia.
Ruokinta
Sysievämonninen on kaikkiruokainen ja helposti ruokittava laji. Se syö mielellään uppoavia tabletteja ja rakeita, jotka on suunniteltu pohjakaloille.
Ruokavaliota kannattaa täydentää elävällä ja pakasteruoalla, kuten surviaisilla ja muilla pienillä selkärangattomilla. Monipuolinen ruokinta auttaa pitämään kalat hyväkuntoisina.
Sukupuolierot
Sukupuolten erottaminen voi olla hankalaa, mutta naaraat ovat yleensä hieman suurempia ja pyöreämpiä kuin koiraat. Ero korostuu erityisesti kutuaikana.
Lisääntyminen
Sysievämonninen lisääntyy kuten muutkin monniset. Munat kiinnitetään usein akvaarion lasiin, mutta myös hienolehtiset kasvit ja kutumopit toimivat hyvin kutualustana. Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi kutu kannattaa siirtää erilliseen altaaseen. Poikaset kuoriutuvat muutamassa päivässä, ja niiden ruokinta aloitetaan pienillä elävillä ruoilla, kuten mikromadoilla ja vastakuoriutuneella artemialla.