Keltakorumonninen

Keltakorumonninen on yksi monnisten mielenkiintoisista edustajista. Sen tieteellinen nimi on vielä väliaikainen, ja merkintä cf. tarkoittaa, että lajia verrataan korumonniseen (Corydoras elegans), mutta se ei välttämättä ole täysin sama laji.

Luonne ja käyttäytyminen

Keltakorumonninen on sopuisa ja aktiivinen parvikala, joka viihtyy parhaiten vähintään kymmenen yksilön ryhmässä. Toisin kuin monet muut monniset, se liikkuu usein myös keskivedessä eikä pelkästään pohjalla.

Lajille tyypillistä on myös pinnassa “haukkominen” – se käy hakemassa ilmaa ja käyttää suolistoaan lisähapen ottamiseen. Tämä on täysin normaalia käytöstä monnisille.

Alkuperä ja elinympäristö

Laji on peräisin Amazonin länsiosista, missä se elää metsäisissä, pehmeäpohjaisissa vesissä. Pohja koostuu usein hienosta hiekasta, lehdistä ja muusta orgaanisesta aineksesta.

Akvaarion sisustus

Pohjamateriaaliksi suositellaan hienojakoista hiekkaa. Terävät sorat voivat vahingoittaa monnisen herkkiä viiksiä ja aiheuttaa niiden kulumista.

Altaassa tulisi olla myös piilopaikkoja, kuten juurakoita, kasveja ja lehtiä. Catappan lehdet ja turveuutteet voivat auttaa luomaan luonnollisemmat olosuhteet.

Ruokinta

Keltakorumonninen on kaikkiruokainen. Perusruokana toimivat laadukkaat uppoavat pelletit ja raeruoat.

Lisäksi ruokavaliota kannattaa täydentää pienillä selkärangattomilla, kuten daphnialla, artemialla ja surviaisilla.

Lisääntyminen

Lisääntyminen onnistuu parhaiten erillisessä kutualtaassa. Kutuvalmiita kaloja suositellaan sijoitettavaksi suhteessa kaksi koirasta yhtä naarasta kohden.

Kutua voidaan stimuloida viileämmällä vedenvaihdolla ja lisäämällä virtausta. Munat kiinnittyvät usein tasaisille pinnoille, kuten akvaarion laseihin.

Emokalat syövät helposti mädin, joten ne kannattaa siirtää pois kudun jälkeen. Poikaset kuoriutuvat noin 3–5 päivässä ja tarvitsevat aluksi hyvin pientä ravintoa, kuten vastakuoriutunutta artemiaa.