- Ohjeet ja vinkit
- Lammikot
- Akvaarioiden hoito
- Kasviesittelyt
- Akvaariokalojen esittely ja hoito
- Altaan leveys 30cm - 50cm
- Altaan leveys 60cm - 75cm
- Altaan leveys 80cm - 90cm
- Aurinkobarbi
- Harmaakylkimonninen
- Hehkukölibarbi
- Hohtorasbora
- Kaarimonninen
- Katinkultamonni
- Keltakorumonninen
- Kirjosuppusuu
- Kivikkoripsimonni
- Kongon pallokala
- Kulmajuovamonninen
- Kulmamonninen
- Kulmatetra
- Kuparibarbi
- Kääpiönuoliainen
- Leopardimonninen
- Leopardiseeprakala huntupyrstö
- Leveäevämolli
- Mustatetra
- Nauhapuikkokala
- Nokimonninen
- Palettikala
- Perhoskirjoahven
- Pikkulasimonni
- Pikkutetra
- Puna-aavetetra
- Ruutuakara
- Sitruunapleko
- Sokkotetra
- Sysievämonninen
- Tiikeribarbi
- Timanttitetra
- Vannesistura eli sumonuoliainen
- Altaan leveys 100cm - 150cm
- Altaan leveys yli 150 cm
- Akvaarion selkärangattomat
- Tietoa terraarioharrastuksesta
- Terraarioeläinten esittely ja hoito
Kuparibarbi
Kuparibarbi on kaunis ja yleisesti ottaen rauhallinen afrikkalainen parvikala, joka sopii seura-akvaarioon muiden samankokoisten ja sopuisten lajien kanssa. Sen värit pääsevät parhaiten esiin runsaskasvisessa ja hieman hämärässä akvaariossa.
Perustiedot
Nopea yhteenveto hoito-olosuhteista
| Laji | Kuparibarbi (Enteromius fasciolatus) |
| Koko | 6–7 cm |
| Lämpötila | 20–26 °C |
| pH | 5,0–6,5 |
| Veden kovuus | Alle 12 dH |
| Akvaarion minimikoko | Leveys noin 80 cm |
| Luonne | Rauhallinen parvikala |
| Hoitotaso | Helppo–kohtalainen |
Luonne ja käyttäytyminen
Kuparibarbi on rauhallinen laji, mutta se tarvitsee lajitovereidensa seuraa voidakseen hyvin. Parveen kannattaa hankkia vähintään noin kymmenen kalaa, sillä liian pienessä ryhmässä kuparibarbit voivat muuttua aroiksi tai alkaa jahdata muita kaloja.
Parvessa muodostuu oma hierarkia, joten akvaarion tulee olla riittävän tilava ja tarjota näkösuojaa kasvillisuuden, juurakoiden ja muiden somisteiden avulla.

Alkuperä ja elinympäristö
Kuparibarbi on kotoisin Afrikasta. Sen levinneisyysalue on laaja, ja lajia tavataan erilaisissa hitaasti virtaavissa vesistöissä, kuten järvissä, tulva-alueilla, sademetsävirroissa ja joissa.
Luonnossa se suosii kasvillisuusrikkaita vesiä, joissa on korkea happipitoisuus ja usein runsaasti humusaineita. Tällainen vesi on tyypillisesti pehmeää ja ruskeasävyistä.
Akvaarion sisustus
Kuparibarbi viihtyy runsaskasvisessa akvaariossa, jossa on myös juurakoita ja muita somisteita. Näin kalat saavat tarvitsemiaan piilopaikkoja ja näkösuojaa toisiltaan.
Valaistuksen ei tarvitse olla kovin kirkas. Hieman hämärämmässä viihtyvät kasvit, kuten keihäslehdet, jaavansaniainen, jaavansammal ja melalehdet, sopivat hyvin. Myös pintakasvit ovat hyödyllisiä, sillä ne hajauttavat valoa ja luovat kalojen suosimaa varjoisuutta.
Vesiolosuhteet
Kuparibarbi viihtyy pehmeässä ja hieman happamassa vedessä. Akvaariossa veden lämpötilan tulisi olla noin 20–26 °C, pH:n 5,0–6,5 ja veden kovuuden alle 12 dH.
Turveuutteen ja catappan eli intianmantelipuun lehtien käyttö on suositeltavaa, sillä ne vapauttavat veteen tanniineja ja auttavat jäljittelemään lajin luontaista elinympäristöä.
Ruokinta
Kuparibarbi on kaikkiruokainen. Luonnossa se syö pieniä selkärangattomia, planktonia ja leviä. Akvaariossa sille sopivat laadukkaat hiutale- ja pellettiruoat sekä elävät, kuivatut ja pakastetut pieneliöt, kuten surviaiset.
Ruokavaliota kannattaa täydentää myös kasvispohjaisella ravinnolla. Monipuolinen ruokinta auttaa ylläpitämään kalojen hyvää kuntoa ja korostaa niiden väritystä.
Yhteensopivuus
Kuparibarbi sopii seura-akvaarioon muiden rauhallisten ja samankokoisten lajien kanssa. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi monet afrikkalaiset lajit, kuten palettikalat, pienemmät kirjoahvenet, kongontetrat sekä pienet ripsimonnit.
Tärkeintä on, että altaan muiden kalojen luonne ja vesivaatimukset ovat samankaltaiset.
Sukupuolierot
Koiraiden väritys on yleensä voimakkaampi, erityisesti kutuaikana. Naaraat ovat tavallisesti hieman kookkaampia ja väritykseltään vaaleampia.
Lisääntyminen
Kuparibarbin lisääntyminen on onnistunut kotiakvaariossa useita kertoja, mutta parhaat tulokset saadaan erillisessä kutualtaassa. Kutualtaan veden tulisi olla hyvin pehmeää ja hapanta, ja altaassa kannattaa käyttää runsaasti jaavansammalta kutualustana.
Emokalat on hyvä poistaa kudun jälkeen, sillä ne syövät mielellään mädin, jos löytävät sen. Poikaset kuoriutuvat yleensä muutamassa päivässä.