Paratiisikala

Paratiisikala (Macropodus opercularis) on värikäs, persoonallinen ja pitkän historian omaava labyrinttikala. Sen sinertävät ja punertavat pystyjuovat, pitkät evät ja näyttävät soidinesitykset tekevät siitä kiinnostavan akvaariokalan. Paratiisikala poikkeaa monista muista labyrinttikaloista erityisesti siinä, että se sietää viileää vettä ja viihtyy tavallista trooppista akvaariota viileämmissä olosuhteissa. Koiraiden voimakas reviirikäyttäytyminen on kuitenkin huomioitava akvaarion suunnittelussa.

Paratiisikalan ulkonäkö ja tuntomerkit

Paratiisikala on pitkänomainen, sivuilta litistynyt labyrinttikala. Luonnonvärisillä yksilöillä vartaloa koristavat vuorottelevat punertavat ja sinertävät pystyjuovat. Kiduskannen alueella on tumma täplä, ja pyrstöevä on haarautunut. Koirailla selkä-, perä- ja pyrstöevät kasvavat pitkiksi ja teräväkärkisiksi. Erityisesti pyrstöevän pitkät ulokkeet tekevät aikuisesta koiraasta näyttävän. Naaraat ovat yleensä hillitymmin värittyneitä ja lyhyteväisempiä. Akvaariokasvatuksessa on syntynyt myös erilaisia värimuotoja, kuten sinisiä, punaisia ja vaaleita jalostusmuotoja. Luonnonvärisen paratiisikalan väritys voi vaihdella huomattavasti kalan mielialan ja sosiaalisen tilanteen mukaan.

Alkuperä ja elinympäristö

Paratiisikala esiintyy luonnostaan Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Sen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Kiinasta Taiwaniin sekä Vietnamiin ja Laosiin. Lajia on lisäksi siirretty ihmisen toimesta useille muille alueille. Luonnossa paratiisikalaa tavataan muun muassa hitaasti virtaavissa puroissa, jokien suojaisissa sivu-uomissa, lammissa, riisipelloilla ja kastelukanavissa. Monet näistä vesistöistä ovat matalia ja kasvillisuudeltaan runsaita. Paratiisikala sietää luonnossa huomattavaa lämpötilanvaihtelua. Tämä erottaa sen monista trooppisista labyrinttikaloista, jotka tarvitsevat tasaisen lämmintä vettä ympäri vuoden.

Paratiisikalan akvaario ja sisustus

Paratiisikalan akvaarion suositeltu vähimmäispituus on 100 cm. Suurempi akvaario helpottaa reviirien muodostumista ja vähentää kalojen välisiä ristiriitoja. Akvaarioon kannattaa istuttaa runsaasti kasveja sekä reunoille että takaosaan. Tiheät kasvustot, juurakot ja muut näkösuojat auttavat erityisesti naaraita vetäytymään koiraan näkyvistä. Pintakasvit ovat hyödyllisiä, sillä ne tarjoavat suojaa ja tukevat koiraan rakentamaa vaahtopesää. Kasvien väliin on kuitenkin jätettävä avointa vedenpintaa, josta kalat pääsevät helposti hengittämään ilmaa.

Veden virtauksen ei tarvitse olla voimakas. Paratiisikala viihtyy parhaiten akvaariossa, jossa on rauhallisia alueita vedenpinnan tuntumassa. Akvaario tulee peittää huolellisesti, sillä paratiisikalat voivat hypätä. Kannen ja vedenpinnan väliin on hyvä jättää ilmatilaa.

Lämpötila ja vesiarvot

Paratiisikalan hoidossa lämpötila on erityisen tärkeä huomioida. Lajille ilmoitetaan usein lämpötila-alueeksi 16–26 °C, mutta se sietää luonnossa myös tätä viileämpiä olosuhteita. Paratiisikalaa ei tarvitse pitää jatkuvasti lämpimässä trooppisessa akvaariossa. Pitkäaikaisessa hoidossa viileähkö vesi ja mahdollisuus vuodenaikaiseen lämpötilan vaihteluun voivat olla lajille eduksi. Joissakin huoneolosuhteissa akvaario voi toimia ilman lämmitintä, kunhan lämpötila pysyy sopivana.

Veden pH voi olla noin 6,0–8,0 ja kokonaiskovuus GH 5–15 °dGH. Laji sopeutuu melko monenlaisiin vesiarvoihin, mutta äkillisiä muutoksia tulee välttää. Vaikka paratiisikala sietää luonnossa vähähappisiakin vesiä, tämä ei tarkoita, että se viihtyisi likaisessa akvaariossa. Hyvä suodatus, säännölliset vedenvaihdot ja puhdas vesi ovat edelleen välttämättömiä.

Labyrinttielin ja ilman hengittäminen

Paratiisikala kuuluu labyrinttikaloihin. Sillä on kidusten yläpuolella sijaitseva erityinen hengityselin, labyrinttielin, jonka avulla se voi ottaa happea suoraan ilmasta. Tämän ansiosta paratiisikala pystyy elämään myös vesistöissä, joissa veden happipitoisuus on ajoittain alhainen. Akvaariossa kalan on päästävä esteettä vedenpintaan hengittämään. Vedenpintaa ei saa peittää kokonaan tiheällä kasvillisuudella tai muilla rakenteilla.

Paratiisikalan luonne ja sosiaalisuus

Paratiisikala on aktiivinen ja reviiritietoinen laji. Koiraat voivat olla voimakkaan aggressiivisia erityisesti toisia koiraita kohtaan, ja lisääntymisaikana reviirin puolustaminen voimistuu entisestään. Yksi koiras voidaan pitää yksin. Parin pitäminen voi onnistua tilavassa ja runsaasti sisustetussa akvaariossa, mutta koiras saattaa ajoittain ahdistella naarasta voimakkaasti. Usein toimivampi yhdistelmä on haaremi, jossa on yksi koiras ja vähintään kaksi naarasta. Tällöin koiraan huomio jakautuu useamman naaraan kesken. Riittävä tila ja runsaat näkösuojat ovat kuitenkin välttämättömiä. Myös naaraiden välillä voi esiintyä arvojärjestykseen liittyvää käyttäytymistä. Kalojen yhteiselämää tulee tarkkailla, ja tarvittaessa yksilöt on voitava erottaa toisistaan. Useampaa aikuista koirasta ei yleensä suositella samaan akvaarioon. Tämä voi onnistua vain poikkeuksellisen suuressa, hyvin rakennetussa akvaariossa, jossa kalat voivat muodostaa erilliset reviirit.

Sopivat akvaariokumppanit

Paratiisikala ei ole ihanteellinen valinta kaikkein rauhallisimpaan seura-akvaarioon. Se voi häiritä hitaita, pitkäeväisiä tai samannäköisiä kaloja, ja koiraat saattavat puolustaa reviiriään voimakkaasti. Sopivia seuralaisia voivat olla aktiiviset mutta rauhalliset, riittävän kookkaat kalat, jotka viihtyvät samankaltaisissa viileähköissä olosuhteissa. Hyvin pienet kalat ja poikaset voivat joutua paratiisikalan saaliiksi. Myös muiden labyrinttikalojen yhdistämistä paratiisikalaan kannattaa välttää, sillä samankaltaiset kalat voivat herättää reviirikäyttäytymistä. Seuralajeja valittaessa on erityisen tärkeää huomioida lämpötila. Kaikki tavalliset trooppiset akvaariokalat eivät viihdy paratiisikalan suosimassa viileämmässä vedessä.

Paratiisikalan ruokinta

Paratiisikala on pääasiassa eläinravintoa syövä kaikkiruokainen kala. Luonnossa se käyttää ravinnokseen muun muassa hyönteisiä, hyönteistoukkia ja pieniä vedessä eläviä selkärangattomia. Akvaariossa sille sopivat laadukkaat hiutaleet ja pienet rakeet sekä erilaiset pakaste- ja elävät selkärangattomat, kuten artemia, vesikirput ja surviaissääsken toukat. Ruokavalion monipuolisuus on tärkeää. Pelkästään yhdenlaisella ravinnolla ruokkimista kannattaa välttää.

Sukupuolten erot

Aikuiset koiraat ovat yleensä naaraita kookkaampia ja näyttävämpiä. Niiden selkä- ja peräevien kärjet ovat pitkät, ja pyrstöevän ulokkeet voivat kasvaa huomattavan pitkiksi. Naaraiden evät ovat tavallisesti lyhyemmät ja pyöreämmät. Naaraat ovat usein myös väritykseltään hillitympiä, ja kutuvalmis naaras voi olla vatsastaan selvästi pyöristynyt. Nuorten kalojen sukupuolten erottaminen voi olla vaikeaa ennen kuin evien pituuserot ja väritys kehittyvät.

Paratiisikalan lisääntyminen

Paratiisikala on vaahtopesään kuteva labyrinttikala. Lisääntymisaikana koiras rakentaa vedenpintaan ilmakuplista koostuvan pesän, usein pintakasvien suojaan. Koiras houkuttelee naaraan pesän alle ja kiertyy kututilanteessa tämän ympärille. Mätimunat kohoavat kohti vedenpintaa, ja koiras kerää niitä tarvittaessa pesään. Koiras vartioi pesää ja huolehtii mädistä sekä vastakuoriutuneista poikasista. Lisääntymisaikana se voi suhtautua muihin kaloihin hyvin aggressiivisesti. Poikasten kuoriuduttua ne pysyttelevät aluksi pesän tuntumassa. Kun poikaset lähtevät vapaaseen uintiin, ne tarvitsevat hyvin pienikokoista ensiravintoa, esimerkiksi likoeläimiä. Myöhemmin niille voidaan tarjota artemian vastakuoriutuneita toukkia. Poikasaltaan vedenpinnan yläpuolisen ilman tulee pysyä lämpimänä ja kosteana, sillä kehittyvä labyrinttielin on herkkä kylmälle ja kuivalle ilmalle.

Paratiisikala akvaarioharrastuksen historiassa

Paratiisikala on yksi Euroopan akvaarioharrastuksen historiallisesti merkittävimmistä lajeista. Sitä tuotiin Ranskaan jo vuonna 1869, jolloin trooppisten koristekalojen pitäminen oli vielä harvinaista. Paratiisikala oli kultakalan jälkeen ensimmäisiä Euroopassa laajemmin kasvatettuja koristekalalajeja. Sen kyky sietää viileähköä vettä ja hengittää ilmaa teki siitä aikanaan helpommin kuljetettavan ja kasvatettavan kuin monet muut trooppiset kalat. Nykyisin paratiisikala on jäänyt monien muiden labyrinttikalojen varjoon, mutta sen kaunis väritys, kiinnostava käyttäytyminen ja pitkä historia tekevät siitä edelleen kiehtovan akvaariokalan.

Huomioitavaa ennen hankintaa

Paratiisikala sopii harrastajalle, joka haluaa seurata aktiivisen ja persoonallisen labyrinttikalan käyttäytymistä. Se ei kuitenkaan ole yhtä rauhallinen kuin monet muut akvaarioissa pidettävät rihmakalat. Erityisesti koiraan reviirikäyttäytyminen, naaraiden suojapaikkojen tarve ja lajin viihtyminen viileähkössä vedessä tulee ottaa huomioon. Kun paratiisikala saa riittävästi tilaa, sopivan lämpötilan ja hyvin sisustetun akvaarion, se on kestävä ja mielenkiintoinen hoidokki.