Perhoskala

Perhoskala on erikoisen näköinen afrikkalainen pintavesien petokala.
Sen perhosen siipiä muistuttavat evät ja omalaatuinen saalistustapa tekevät siitä kiehtovan akvaarioasukkaan.

Perhoskala (Pantodon buchholzi)

Perhoskala on Länsi- ja Keski-Afrikasta kotoisin oleva erikoisen näköinen pintavesien petokala. Sen suuret, siipimäiset rintaevät muistuttavat perhosen siipiä. Perhoskala viettää suuren osan ajastaan lähes liikkumattomana vedenpinnassa ja odottaa sopivan saaliin ilmestymistä ulottuvilleen.

Laji sopii parhaiten harrastajalle, joka pystyy tarjoamaan sille rauhallisen pintavesialueen, sopivan ruokavalion ja huolellisesti peitetyn akvaarion.

Luonne ja käyttäytyminen

Perhoskala on yleensä rauhallinen kala, joka viettää lähes kaiken aikansa vedenpinnan tuntumassa. Se ei ole aktiivinen uimari samalla tavalla kuin monet parvikalat, vaan saattaa pysytellä pitkään lähes liikkumattomana kasvillisuuden suojassa.

Rauhallisesta olemuksestaan huolimatta perhoskala on petokala. Sen suuri, ylöspäin suuntautunut suu mahdollistaa hyönteisten ja pienten kalojen saalistamisen vedenpinnalta.

Perhoskalaa voidaan pitää yksin. Useamman yksilön pitäminen onnistuu riittävän suuressa akvaariossa, jossa vedenpinta-alaa ja kasvillisuuden muodostamia näkösuojia on runsaasti. Yksilöiden välillä voi esiintyä reviirikiistoja.

Alkuperä ja vesiolosuhteet

Perhoskala elää luonnossa Länsi- ja Keski-Afrikan hitaasti virtaavissa joissa, puroissa, suvantopaikoissa ja kasvillisuuden suojaamissa vesissä. Se suosii erityisesti rauhallisia pintavesiä, joissa vedenpinnan kasvillisuus tarjoaa suojaa.

Akvaario-olosuhteet:

• pH 6,0–7,5
• GH 5–15 °dH
• lämpötila 24–30 °C

Perhoskalalle tärkeintä on hyvä ja tasainen vedenlaatu. Säännölliset osittaiset vedenvaihdot sekä toimiva biologinen suodatus auttavat pitämään olosuhteet sopivina.

Akvaarion koko ja sisustus

Perhoskalalle suositellaan vähintään 100 cm pitkää akvaariota. Lajille erityisen tärkeää on riittävä vedenpinta-ala, sillä se viettää lähes kaiken aikansa pinnan tuntumassa. Useamman yksilön akvaariossa tilaa tarvitaan huomattavasti enemmän. Akvaario kannattaa sisustaa runsaalla kasvillisuudella. Pintakasvit ja vedenpinnan lähelle ulottuvat kasvit tarjoavat perhoskalalle mieluisia suojapaikkoja. Kasvillisuuden väliin jätetään myös avoimia alueita uimista ja ruokailua varten. Perhoskala ei pidä voimakkaasta pintavirtauksesta. Suodattimen ulostulo kannattaa suunnata niin, että vesi kiertää akvaariossa mutta vedenpinta pysyy mahdollisimman rauhallisena. Myös hillitty valaistus sopii lajille hyvin.

Akvaarion on oltava tiiviisti peitetty. Perhoskala on voimakas hyppääjä, joka saattaa ponkaista vedestä esimerkiksi säikähtäessään. Myös kannen läpiviennit ja muut aukot on suojattava. Vedenpinnan ja kannen väliin jätetään ilmatilaa, jotta kala pääsee hengittämään ilmaa.

Ruokinta

Perhoskala on lihansyöjä, joka on erikoistunut saalistamaan vedenpinnalta. Luonnossa sen ravintoon kuuluvat erityisesti veteen putoavat hyönteiset ja niiden toukat. Myös pienet kalat voivat joutua saaliiksi. Akvaariossa perhoskalalle tarjotaan monipuolisesti sopivan kokoisia hyönteisiä, eläviä ruokia ja eläinperäisiä pakasteruokia. Esimerkiksi surviaissääsken toukat voivat kuulua ruokavalioon. Osa yksilöistä oppii syömään myös pinnalla kelluvia kuivaruokia, mutta kaikki eivät niihin totu.

Ruoka kannattaa tarjota vedenpinnalle, sillä perhoskala ei tavallisesti lähde etsimään pohjalle vajonnutta ravintoa. Seura-akvaariossa on varmistettava, että perhoskala saa riittävästi ruokaa.

Sopivat akvaariokumppanit

Perhoskala sopii rauhalliseen seura-akvaarioon, kunhan muut kalat ovat riittävän suuria eivätkä häiritse sen elämää vedenpinnassa. Pienet tetrat, rasborat ja muut pikkukalat voivat joutua sen saaliiksi. Sopivimpia kumppaneita ovat rauhalliset, riittävän suurikokoiset keski- ja pohjavesien kalat, joiden vesivaatimukset ovat samankaltaiset. Voimakkaasti pintavettä käyttäviä, aggressiivisia tai eviä näykkiviä lajeja kannattaa välttää. Perhoskalan pitkät rintaevät voivat houkutella muita kaloja näykkimään.

Sukupuolierot

Perhoskalan sukupuolten erottaminen on mahdollista erityisesti peräevän muodon perusteella. Koiraalla peräevän takaosa on muodoltaan erilainen kuin naaraalla ja liittyy hedelmöitykseen. Naaraan peräevä on tasaisemman ja viuhkamaisemman muotoinen.

Lisääntyminen

Perhoskalan lisääntyminen akvaariossa on mahdollista, mutta poikasten kasvattaminen on melko vaativaa. Kutu tapahtuu vedenpinnan tuntumassa, ja munat jäävät kellumaan vedenpinnalle. Vanhemmat eivät huolehdi munista tai poikasista, joten munat kannattaa siirtää erilliseen kasvatusaltaaseen. Poikaset tarvitsevat aluksi hyvin pienikokoista elävää ravintoa, joka pysyy niiden ulottuvilla vedenpinnan läheisyydessä.

Poikasten ruokinta on yksi lisääntymisen suurimmista haasteista. Kasvatus vaatii tarkkaa vedenlaadun seurantaa sekä sopivan ravinnon jatkuvaa saatavuutta.

Erikoista perhoskalassa

Perhoskalan suuret rintaevät muistuttavat perhosen siipiä, mutta kala ei varsinaisesti lennä niiden avulla. Se pystyy kuitenkin ponkaisemaan voimakkaasti vedestä ja liikkumaan hypyn aikana ilmassa. Perhoskala pystyy myös havaitsemaan vedenpinnan pieniä värähtelyjä. Tämä auttaa sitä paikallistamaan pinnalle pudonneita hyönteisiä ja muita saaliseläimiä.