- Ohjeet ja vinkit
- Lammikot
- Akvaarioiden hoito
- Kasviesittelyt
- Akvaariokalojen esittely ja hoito
- Altaan leveys 30cm - 50cm
- Altaan leveys 60cm - 75cm
- Altaan leveys 80cm - 90cm
- Altaan leveys 100cm - 150cm
- Avainkirjoahven
- Haarniskamonni
- Harlekiininuoliainen
- Helmirihmakala
- Kaksipilkkutetra
- Keltabarbi
- Kirsikkatetra
- Kongontetra
- Kultapyrstösateenkaarikala
- Kuparimonninen
- Kärsänuoliainen
- Käärmekala
- Lehtikala
- Leväbarbi
- Levänuoliainen
- Loistobarbi
- Makean veden kampelat
- Miekkapyrstö
- Paratiisikala
- Pikkulehtikala
- Pilkkuantennimonni
- Punaeväsateenkaarikala
- Punapääbarbi
- Pusukala
- Rantahaarniskamonni
- Rusokirjoahven
- Saksipyrstö
- Sateenkaariahven
- Seittiharhapleko
- Sinihuuliahven
- Sinikirjoahven
- Sinirihmakala
- Topaasipleko, L 200
- Täplätapparakala
- Sinisateenkaarikala
- Turkoosiseeprakala
- Tulipuikkokala
- Tulipyrstö
- Tähtitapparakala
- Vannekirjoahven
- Keltarihmakala
- Viivakirjoahven
- Altaan leveys yli 150 cm
- Akvaarion selkärangattomat
- Tietoa terraarioharrastuksesta
- Terraarioeläinten esittely ja hoito
Helmirihmakala
Helmirihmakala (Trichopodus leerii) on näyttävä ja yleensä rauhallinen akvaariokala, jonka vartaloa koristavat lukuisat vaaleat, helmiä muistuttavat täplät. Kyljen poikki kulkee tumma vaakajuova, ja aikuisen koiraan kurkku sekä rinta voivat hehkua oranssinpunaisina. Helmirihmakala sopii erityisesti suureen, runsaasti istutettuun ja rauhalliseen seura-akvaarioon, jossa vedenpinta on tyyni ja kalat voivat liikkua kasvillisuuden suojassa.
Perustiedot
Nopea yhteenveto hoito-olosuhteista
| Laji | Helmirihmakala (Trichopodus leerii) |
| Aiempi tieteellinen nimi | Trichogaster leerii |
| Englanninkielinen nimi | Pearl gourami |
| Alkuperä | Kaakkois-Aasia: Thaimaa, Malesian niemimaa, Sumatra ja Borneo |
| Koko aikuisena | Noin 12 cm |
| Lämpötila | 24–28 °C |
| pH | 6,0–8,0 |
| Veden kovuus | 5–15 °dGH |
| Akvaarion koko | Vähintään 120 cm pitkä akvaario |
| Sosiaalisuus | Yksin, pareittain tai haaremi (1 koiras ja useampi naaras) |
| Hoitotaso | Melko helppo, kun akvaario on rauhallinen ja riittävän suuri |
Helmirihmakala (Trichopodus leerii)
Helmirihmakala kuuluu rihmakalojen heimoon (Osphronemidae). Se on yksi tunnetuimmista ja rauhallisimmista suuremmista rihmakaloista. Sen vartalo on soikea ja sivuilta litistynyt, ja lähes koko kalaa peittävät pienet vaaleat täplät. Tumma vaakajuova ulottuu kuonon suunnalta kohti pyrstöä. Helmirihmakalan vatsaevät ovat muuntuneet pitkiksi, ohuiksi rihmoiksi. Kalat käyttävät niitä ympäristönsä tunnusteluun ja myös toistensa koskettamiseen. Rihmat ovat herkkiä, joten akvaariossa tulee välttää teräviä koristeita ja evien näykkimiseen taipuvaisia seuralaisia. Laji tunnettiin aiemmin tieteellisellä nimellä Trichogaster leerii. Nykyisin hyväksytty nimi on Trichopodus leerii.
Alkuperä ja elinympäristö
Helmirihmakala on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Sen luonnollinen levinneisyysalue käsittää Thaimaan, Malesian niemimaan sekä Indonesian Sumatran ja Borneon. Luonnossa helmirihmakala elää erityisesti alankojen soilla, hitaasti virtaavissa puroissa ja muissa tiheän kasvillisuuden suojaamissa vesissä. Osa sen elinympäristöistä on turvesoita, joiden vesi voi olla tummaa, pehmeää ja hapanta. Vedenpinta on usein kasvillisuuden suojaama ja virtaus vähäistä. Helmirihmakala liikkuu mielellään kasvitiheikköjen välissä ja nousee säännöllisesti vedenpintaan hengittämään ilmaa.
Luonne ja käyttäytyminen
Helmirihmakala on yleensä rauhallinen ja melko arka kala. Se sopii parhaiten akvaarioon, jossa ei ole jatkuvasti jahtaavia, aggressiivisia tai erittäin vilkkaita seuralaisia. Helmirihmakalaa voidaan pitää yksin, pareittain tai haaremina, jossa on yksi koiras ja useampi naaras. Yksittäinen helmirihmakala voi elää hyvin rauhallisessa seura-akvaariossa ilman lajitoveria. Parin tai haaremin pitäminen vaatii riittävästi tilaa ja näkösuojia. Koiraat voivat puolustaa reviiriään etenkin lisääntymisaikana ja jahdata naaraita. Kaikki yksilöt eivät myöskään välttämättä tule toimeen keskenään, vaikka akvaario olisi suuri. Useampaa aikuista koirasta ei yleensä kannata yhdistää samaan akvaarioon ilman huomattavan suurta tilaa ja runsaasti näkösuojia.
Akvaarion koko ja sisustus
Helmirihmakalalle suositellaan vähintään 120 cm pitkää akvaariota. Erityisesti paria tai haaremia pidettäessä riittävä pohjapinta-ala ja mahdollisuus väistää toisia kaloja ovat tärkeitä. Akvaarioon kannattaa istuttaa runsaasti kasveja. Tiheät kasvustot reunoilla ja takaosassa tarjoavat kaloille suojaa, mutta keskelle voidaan jättää myös avointa uintitilaa. Kelluskasvit ovat helmirihmakalalle erityisen hyödyllisiä. Ne varjostavat vedenpintaa, lisäävät turvallisuudentunnetta ja tarjoavat koiraalle sopivia paikkoja kuplapesän rakentamiseen. Vedenpintaan on kuitenkin jätettävä avoimia kohtia, joista kalat pääsevät hengittämään. Juurakot ja muu näkösuojaa tarjoava sisustus sopivat hyvin akvaarioon. Valaistuksen ei tarvitse olla erityisen voimakas, ja kelluskasvien avulla voidaan luoda rauhallisia, varjoisia alueita.
Helmirihmakala ei viihdy jatkuvasti voimakkaasti liikkuvassa pintavedessä. Suodatuksen tulee olla riittävä, mutta vedenpintaan kannattaa järjestää myös tyyniä alueita.
Vesiolosuhteet
Helmirihmakalalle sopiva lämpötila on 24–28 °C, pH 6,0–8,0 ja veden kokonaiskovuus 5–15 °dGH. Luonnossa laji elää usein pehmeässä ja happamassa vedessä, mutta akvaariokasvatetut yksilöt sopeutuvat yleensä myös hieman erilaisiin olosuhteisiin. Vedenlaadun tulee pysyä vakaana. Helmirihmakala hyötyy säännöllisistä vedenvaihdoista ja hyvin toimivasta biologisesta suodatuksesta. Erityisen tärkeää on välttää voimakasta pintavirtausta. Vedenpinnan tulee olla riittävän rauhallinen, jotta kalat voivat hengittää vaivattomasti ja koiras voi tarvittaessa rakentaa kuplapesän.
Labyrinttielin ja ilman hengittäminen
Helmirihmakala kuuluu labyrinttikaloihin. Sillä on kidusten lisäksi erityinen hengityselin, labyrinttielin, jonka avulla se pystyy ottamaan happea suoraan ilmasta. Helmirihmakalat nousevat säännöllisesti vedenpintaan haukkaamaan ilmaa. Tämä on lajille täysin normaalia käyttäytymistä eikä itsessään merkki huonosta vedenlaadusta. Vedenpinnan yläpuolella tulee olla lämmin ja mielellään kostea ilmakerros. Hyvin istuva kansi auttaa vähentämään ilman jäähtymistä ja estää myös kaloja hyppäämästä ulos. Kannen ja vedenpinnan väliin on kuitenkin jäätävä riittävästi ilmatilaa. Labyrinttielin ei korvaa hyvää vedenlaatua. Vaikka helmirihmakala pystyy hengittämään ilmaa, se tarvitsee silti puhdasta vettä ja toimivan suodatuksen.
Ruokinta
Helmirihmakala on kaikkiruokainen kala, joka syö luonnossa muun muassa pieniä vesieläimiä, hyönteisiä, niiden toukkia ja muuta vedestä löytyvää ravintoa. Akvaariossa sille sopivat laadukkaat hiutaleet ja pienikokoiset rakeet. Ruokavaliota kannattaa täydentää esimerkiksi artemialla, vesikirpuilla ja muilla sopivan kokoisilla pakaste- tai elävillä ruoilla. Helmirihmakalat syövät mielellään vedenpinnan tuntumassa ja keskivedessä. Hyvin vilkkaiden kalojen seurassa ne voivat jäädä ruokailussa taka-alalle, joten on tärkeää varmistaa, että kaikki yksilöt saavat riittävästi ravintoa.
Yhteensopivuus muiden kalojen kanssa
Helmirihmakala sopii rauhalliseen seura-akvaarioon. Hyviä seuralaisia ovat esimerkiksi monet rauhalliset tetrat, rasborat ja pohjakalat, joiden lämpötila- ja vesivaatimukset sopivat yhteen helmirihmakalan kanssa. Erityisen vilkkaita tai aggressiivisia lajeja kannattaa välttää. Ne voivat stressata helmirihmakaloja ja estää niitä liikkumasta luontevasti. Myös evien näykkimiseen taipuvaiset kalat ovat huonoja seuralaisia, sillä helmirihmakalan pitkät vatsaevien rihmat voivat vahingoittua. Toisten reviiriään voimakkaasti puolustavien labyrinttikalojen yhdistämistä helmirihmakaloihin tulee harkita tarkasti.
Sukupuolten tunnistus
Aikuisen koirashelmirihmakalan tunnistaa yleensä voimakkaasta oranssinpunaisesta kurkun ja rinnan värityksestä. Koiraan selkäevä on usein pidempi ja teräväkärkisempi, ja peräevän takaosassa voi olla selviä pidennyksiä. Naaras on tavallisesti väritykseltään hillitympi. Sen kurkku on vaaleampi, selkäevä lyhyempi ja pyöreämpi sekä vartalo usein hieman täyteläisempi. Nuorilla kaloilla sukupuolten erot eivät aina näy selvästi. Koiraan voimakas väritys kehittyy yleensä vasta kalan kasvaessa.
Lisääntyminen ja kuplapesä
Helmirihmakala on kuplapesään kuteva kala. Lisääntymisaikana koiras rakentaa vedenpintaan kuplista muodostuvan pesän, jonka tukena se voi käyttää kelluskasveja ja muuta pintakasvillisuutta. Kutu tapahtuu pesän alla. Koiras kietoutuu naaraan ympärille, jolloin mäti vapautuu ja hedelmöittyy. Mätimunat kohoavat vedenpintaan, ja koiras kerää niitä tarvittaessa kuplapesään. Kudun jälkeen koiras vartioi pesää ja huolehtii mätimunista. Se voi muuttua tällöin huomattavasti reviiritietoisemmaksi ja ajaa naaraan pois pesän läheisyydestä. Erillisessä kutuakvaariossa naaras kannattaa siirtää pois kudun jälkeen, jos koiras alkaa jahdata sitä voimakkaasti. Tavallisessa seura-akvaariossa on huolehdittava runsaista suojapaikoista. Mäti kuoriutuu yleensä noin vuorokaudessa. Poikaset alkavat uida vapaasti muutaman päivän kuluttua, jolloin koiraan pesänhoito päättyy.
Vapaasti uiville poikasille tarjotaan aluksi hyvin pienikokoista ravintoa, kuten likoeläimiä. Poikasten kasvaessa voidaan siirtyä esimerkiksi mikromatoihin ja vastakuoriutuneisiin artemioihin. Poikaset ovat erityisen herkkiä vedenlaadun ja lämpötilan vaihteluille. Kasvatusakvaarion vedenpinnan yläpuolisen ilman tulee pysyä lämpimänä ja kosteana, etenkin labyrinttielimen kehittymisen aikana.
Huomioitavaa
Helmirihmakala on kaunis, rauhallinen ja pitkäikäinen akvaariokala. Hyvissä olosuhteissa se voi elää useita vuosia, jopa yli kahdeksanvuotiaaksi. Vaikka laji on yleensä hyväluonteinen, erityisesti koiraiden reviirikäyttäytyminen ja naaraiden mahdollinen jahtaaminen tulee ottaa huomioon. Rauhallinen ympäristö, tiheä kasvillisuus ja riittävä tila ovat onnistuneen hoidon tärkeimmät edellytykset. Helmirihmakala sopii erinomaisesti suureen, lämpimään ja runsaasti istutettuun seura-akvaarioon, jossa sen näyttävä väritys ja kiinnostava käyttäytyminen pääsevät oikeuksiinsa.