Kimalaispallokala

Kimalaispallokala on vilkas, utelias ja näyttävä eteläamerikkalainen makean veden pallokala.
Sen keltaisen ja mustan kirjava kuviointi, aktiivinen uintitapa ja jatkuvasti kasvava nokkamainen hampaisto tekevät siitä kiinnostavan mutta erityistä hoitoa vaativan akvaariokalan.

Kimalaispallokala (Colomesus asellus)

Kimalaispallokala on Etelä-Amerikan makeissa vesissä elävä pallokalalaji, joka tunnetaan englanniksi nimellä Amazon Puffer tai South American Puffer. Sen selkäpuolella on keltaisen ja vihertävän sävyinen pohjaväri, jota koristavat tummat poikkiraidat. Vatsapuoli on vaalea ja silmät ovat suuret.

Kimalaispallokala on poikkeuksellisen aktiivinen pallokala. Se liikkuu paljon, tutkii ympäristöään ja reagoi nopeasti akvaarion tapahtumiin. Laji tarvitsee runsaasti uintitilaa ja virikkeellisen ympäristön.

Toisin kuin monet muut pallokalat, kimalaispallokala viihtyy parhaiten ryhmässä. Se ei kuitenkaan ole tavallinen rauhallinen parvikala, vaan yksilöiden välisiä suhteita on seurattava.

Luonne ja käyttäytyminen

Kimalaispallokala on vilkas, utelias ja jatkuvasti liikkeessä oleva kala. Se käyttää paljon aikaa ympäristön tutkimiseen, ravinnon etsimiseen ja muiden ryhmän jäsenten seuraamiseen. Laji muodostaa luonnossa löyhiä ryhmiä. Akvaariossa suositellaan vähintään kuuden yksilön ryhmää, sillä yksin tai liian pienessä ryhmässä pidetyt kalat voivat käyttäytyä hermostuneesti. Riittävän suuri ryhmä ja väljä akvaario auttavat jakamaan yksilöiden välisiä jännitteitä. Kimalaispallokala ei ole erityisen reviiritietoinen, mutta se voi näykkiä muiden kalojen eviä. Erityisesti hitaasti liikkuvat ja pitkäeväiset lajit ovat alttiita häirinnälle. Kimalaispallokala on myös hyvin utelias ruokailija. Se tutkii mielellään kiviä, juurakoita ja muita pintoja löytääkseen syötävää.

Alkuperä ja vesiolosuhteet

Kimalaispallokalaa tavataan laajalla alueella Etelä-Amerikassa, erityisesti Amazonin vesistössä. Sitä esiintyy muun muassa Brasiliassa, Perussa, Kolumbiassa ja Ecuadorissa sekä eräissä Guyanan ja Venezuelan vesistöissä. Laji elää jokiuomissa, tulvatasanteiden vesissä ja muissa vaihtelevissa virtausolosuhteissa. Se viihtyy usein hyvin hapekkaassa vedessä ja liikkuu myös alueilla, joissa virtaus on melko voimakas.

Suositeltavat vesiarvot:

• Lämpötila 20–26 °C
• pH 5,5–8,0
• Veden kokonaiskovuus GH 2–15
• Hyvä hapetus, tehokas suodatus ja säännölliset vedenvaihdot

Kimalaispallokala on herkkä veden likaantumiselle. Se tarvitsee biologisesti hyvin toimivan, kypsän akvaarion, jossa ammoniakki- ja nitriittipitoisuudet pysyvät nollassa. Riittävä vedenkierto ja hapetus ovat tärkeitä, mutta akvaarioon kannattaa jättää myös rauhallisempia alueita lepoa varten.

Kimalaispallokala on makean veden kala, eikä sen akvaarioon tarvitse lisätä suolaa.

Akvaarion koko ja sisustus

Kimalaispallokala on aktiivinen uimari, joka tarvitsee kokoonsa nähden pitkän akvaarion. Akvaarion vähimmäispituudeksi suositellaan 120 cm. Kuuden tai useamman kalan ryhmälle on hyvä valita mahdollisimman tilava ja leveä allas. Akvaarioon tulee jättää runsaasti avointa uintitilaa. Samalla sisustuksessa kannattaa käyttää juurakoita, kiviä ja kasveja, jotka tarjoavat näkösuojia ja tutkittavaa. Tiheämmät kasvialueet ja pintakasvit voivat auttaa luomaan turvallisen tuntuisia suojapaikkoja. Myös virtaavammat alueet sopivat lajille, kunhan kaikki kalat pääsevät halutessaan lepäämään rauhallisempaan veteen. Pohjamateriaaliksi sopii hiekka tai hienojakoinen sora. Kimalaispallokala tutkii mielellään pohjaa ja sisustuksen pintoja ravintoa etsiessään.

Virikkeellinen ympäristö on tärkeä, sillä aktiivinen pallokala voi turhautua liian yksitoikkoisessa akvaariossa.

Kimalaispallokalan hampaisto ja sen kuluminen

Kimalaispallokalan tärkeimpiä hoitoon liittyviä erityispiirteitä on sen nokkamainen hampaisto. Pallokalojen leukarakenteet muodostavat neljä yhteen sulautunutta, jatkuvasti kasvavaa hammasmaista levyä. Luonnossa nämä rakenteet kuluvat, kun kala murskaa kovakuorisia selkärangattomia. Akvaariossa kuluminen voi jäädä liian vähäiseksi, jos kala saa pelkästään pehmeää ravintoa. Liian pitkiksi kasvaneet hammaslevyt voivat vaikeuttaa syömistä ja pahimmillaan estää ravinnon ottamisen kokonaan. Siksi kimalaispallokalalle on tarjottava säännöllisesti kovakuorista ravintoa, kuten sopivan kokoisia kotiloita. Jos hampaisto pääsee kasvamaan liian pitkäksi, kala voi tarvita kokeneen eläinlääkärin tekemää hoitoa. Ongelmaa on kuitenkin huomattavasti parempi ehkäistä oikealla ruokinnalla kuin korjata jälkikäteen.

Ruokinta

Kimalaispallokala on pääasiassa eläinravintoa syövä laji. Luonnossa sen ravintoon kuuluu erilaisia pieniä selkärangattomia, ja akvaariossa ruokinnan tulee olla mahdollisimman monipuolista.

Sopivia ruokia ovat esimerkiksi:

• Pienet kovakuoriset kotilot
• Sopivan kokoiset äyriäiset ja simpukanpalat
• Pakastettu artemia ja mysis
• Surviaissääskentoukat ja muut hyönteistoukat
• Muut turvalliset, lajille sopivat selkärangattomat

Kovakuorisen ravinnon merkitys on erityisen suuri hampaiston kulumisen kannalta. Pehmeät pakasteruoat voivat täydentää ruokavaliota, mutta niiden ei tule olla ainoa ravinnonlähde. Kaikki yksilöt eivät hyväksy kuivaruokia, eikä niiden varaan pidä rakentaa lajin ruokintaa. Ruokintaa suunniteltaessa on tärkeää varmistaa, että jokainen ryhmän jäsen saa riittävästi ravintoa. Kimalaispallokalat voivat olla sotkuisia ruokailijoita, joten syömättä jäänyt ravinto tulee poistaa nopeasti veden pilaantumisen ehkäisemiseksi.

Sopivat akvaariokumppanit

Kimalaispallokala on moniin muihin pallokaloihin verrattuna sosiaalisempi, mutta se ei silti ole ongelmaton seura-akvaariokala. Se voi näykkiä hitaasti liikkuvien tai pitkäeväisten kalojen eviä. Myös pienet katkaravut ja kotilot ovat sille mahdollisia ravintokohteita. Turvallisin vaihtoehto on usein oma lajiallas, jossa pidetään vähintään kuuden yksilön ryhmää. Suuressa akvaariossa yhteiselo voi onnistua myös joidenkin nopealiikkeisten ja riittävän kestävien kalojen kanssa, mutta yhteensopivuutta ei voida taata. Erityisesti pitkäeväisiä taistelukaloja, rihmakaloja ja muita hitaita lajeja kannattaa välttää. Myös muiden kalojen stressiä ja mahdollisia evävaurioita on seurattava tarkasti.

Sukupuolierot

Kimalaispallokalan sukupuolten erottaminen ulkonäön perusteella on vaikeaa. Koirailla ja naarailla ei tunneta luotettavia, selvästi erottuvia ulkoisia sukupuolituntomerkkejä. Siksi kalojen sukupuolta ei yleensä voida määrittää varmasti pelkän värityksen, koon tai vartalon muodon perusteella.

Lisääntyminen

Kimalaispallokalan lisääntyminen kotiakvaariossa on erittäin harvinaista, eikä lajista tunneta vakiintunutta akvaarioviljelymenetelmää. Luonnossa lajin lisääntyminen liittyy jokien vedenkorkeuden kausittaiseen vaihteluun. Kutu tapahtuu ilmeisesti jokiuomissa tai tulvatasanteiden läheisyydessä korkean veden aikaan. Laji tuottaa runsaasti pieniä mätimunia, eikä vanhempien tiedetä huolehtivan jälkeläisistä. Poikasvaiheet kehittyvät luonnossa tulva-alueiden vesissä. Nämä olosuhteet ovat vaikeasti jäljiteltävissä tavallisessa kotiakvaariossa, mikä osaltaan selittää lajin harvinaista lisääntymistä akvaario-olosuhteissa.

Miksi pallokala pullistuu?

Pallokalat tunnetaan kyvystään pullistaa vartalonsa pallomaiseksi. Tämä on puolustautumiskeino, jonka tarkoituksena on saada kala näyttämään suuremmalta ja vaikeammin nieltävältä saalistajalle. Pullistuessaan kala imee nopeasti vettä mahalaukkuunsa liittyvään laajenevaan rakenteeseen. Sen seurauksena vartalon koko kasvaa huomattavasti. Pullistuminen on kuitenkin kalalle voimakas stressireaktio, eikä sitä pidä koskaan tarkoituksella aiheuttaa. Kimalaispallokalaa ei myöskään pidä nostaa vedestä tarpeettomasti, sillä ilman nieleminen voi aiheuttaa vakavia ongelmia. Jos kala on siirrettävä, turvallisinta on tehdä se veden alla sopivan astian avulla.

Kimalaispallokalan erityispiirteet

Kimalaispallokala on poikkeuksellinen pallokala erityisesti sosiaalisen käyttäytymisensä vuoksi. Se viihtyy ryhmässä ja liikkuu aktiivisesti myös akvaarion keskiosissa sen sijaan, että viettäisi kaiken aikansa piilossa tai pohjan tuntumassa. Lajin kirkas kuviointi, utelias luonne ja erikoinen hampaisto tekevät siitä kiinnostavan harrastuskohteen. Samalla sen hoito edellyttää huolellista ruokintaa, hyvää vedenlaatua ja riittävän suurta ryhmää.

Kimalaispallokala sopii parhaiten harrastajalle, joka on valmis perehtymään pallokalojen erityistarpeisiin ja järjestämään niille sopivan, pitkäaikaisesti toimivan akvaarion.