Lippulehtikala

Lippulehtikala on näyttävä kirjoahven. Sen korkea ruumiinmuoto, pitkät evät ja rauhallisen arvokas olemus tekevät siitä katseenvangitsijan suuressa akvaariossa. Laji vaatii kuitenkin tavallista lehtikalaa tarkempaa hoitoa.

Lippulehtikala (Pterophyllum altum)

Lippulehtikala on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva suurikokoinen lehtikalalaji, joka kuuluu kirjoahventen heimoon. Se muistuttaa tavallista lehtikalaa (Pterophyllum scalare), mutta on yleensä selvästi korkeampi ja ruumiinmuodoltaan pitkänomaisempi. Lajille ovat tunnusomaisia korkea otsaprofiili, pitkät selkä- ja peräevät sekä vartalon pystysuuntaiset tummat raidat.

Lippulehtikalan näyttävä ulkomuoto tekee siitä halutun akvaariokalan, mutta sen hoito edellyttää riittävän suurta ja erityisesti korkeaa akvaariota. Lisäksi laji tarvitsee hyvin pehmeää, hapanta ja lämmintä vettä. Se soveltuu parhaiten harrastajalle, jolla on jo kokemusta vaativampien trooppisten kalojen hoidosta.

Luonne ja käyttäytyminen

Lippulehtikala on pääsääntöisesti rauhallinen, mutta muiden kirjoahventen tavoin se voi puolustaa reviiriään erityisesti kutuaikana. Nuoret kalat viihtyvät ryhmässä, ja myös aikuiset yksilöt voivat elää ryhmässä, kun tilaa on riittävästi. Sukukypsyyden saavuttaneet kalat muodostavat pareja, jotka saattavat vallata itselleen oman alueensa. Lajia kannattaa kasvattaa vähintään 5–6 yksilön ryhmässä, mikäli akvaarion koko sen sallii. Näin kalat voivat muodostaa pareja luonnollisesti. Aikuisten yksilöiden välisiä suhteita on kuitenkin seurattava, sillä hallitseva pari voi ajaa muita kaloja pois reviiriltään. Tarvittaessa ryhmän kokoonpanoa on muutettava.

Lippulehtikala on herkkä äkillisille muutoksille ja voi säikkyä voimakasta liikettä tai häiriöitä akvaarion ympärillä. Rauhallinen ympäristö ja riittävät suojapaikat auttavat sitä käyttäytymään luontevasti.

Alkuperä ja vesiolosuhteet

Lippulehtikalaa tavataan Etelä-Amerikassa erityisesti Venezuelan ja Kolumbian Orinocon vesistöalueella sekä Rio Negron yläjuoksun alueella. Sen elinympäristöihin kuuluvat lämpimät, hyvin pehmeät ja happamat vedet, joissa on usein runsaasti veden väriä tummentavia humusaineita. Luonnonolosuhteet selittävät lajin tavallista tarkemmat vesivaatimukset. Erityisesti luonnosta pyydetyt yksilöt voivat olla herkkiä liian kovalle tai emäksiselle vedelle.

Suositeltavat akvaarion vesiarvot:

• Lämpötila 28–30 °C
• pH 5,0–6,5
• Veden kokonaiskovuus GH 0–5
• Mahdollisimman vakaa ja puhdas vesi

Veden tulee olla hyvin suodatettua, mutta voimakasta, jatkuvaa virtausta ei tarvita koko akvaarioon. Hyvä vedenlaatu, riittävä hapensaanti ja säännölliset vedenvaihdot ovat tärkeitä erityisesti korkeassa lämpötilassa, jossa veden kyky sitoa happea on heikompi. Jos vesijohtovesi on liian kovaa, sopivat olosuhteet voidaan joutua järjestämään esimerkiksi käänteisosmoosiveden avulla. Vesiarvojen muutokset tulee tehdä hallitusti, sillä äkilliset vaihtelut voivat rasittaa kaloja.

Akvaarion koko ja sisustus

Lippulehtikalan akvaariossa korkeus on poikkeuksellisen tärkeä. Aikuisen kalan vartalon pituus voi olla noin 18 cm, mutta pitkine evineen sen kokonaiskorkeus voi nousta jopa 35–40 senttimetriin. Akvaarion tulisi olla vähintään 150 cm pitkä ja esimerkiksi 70 cm korkea, mieluiten korkeampi. Pohjamateriaali ja sisustus vähentävät käytettävissä olevaa uintikorkeutta, joten altaan ulkomittojen lisäksi on huomioitava kalojen todellinen liikkumatila. Ryhmälle sopiva akvaario on yleensä noin 500 litraa tai suurempi, ja lopullinen tilantarve riippuu altaan mitoista sekä kalojen määrästä.

Sisustuksessa kannattaa suosia luonnollista ja rauhallista kokonaisuutta. Pitkät juurakot, pystysuuntaiset oksat ja korkeat kasvit tarjoavat suojapaikkoja ja jakavat akvaarion näkösuojaisiin alueisiin. Keskiosaan on kuitenkin jätettävä riittävästi avointa uintitilaa.

Pohjamateriaaliksi sopii hienojakoinen hiekka. Luonnollista ympäristöä voidaan jäljitellä myös lehtikarikkeella ja humusaineita vapauttavilla juurakoilla. Valaistus saa olla melko hillitty, ja pinnalla kasvavat kasvit voivat auttaa luomaan turvallisen tuntuisia varjoisia alueita.

Kaikki sisustuselementit on sijoitettava niin, etteivät kalojen pitkät evät pääse vahingoittumaan teräviin pintoihin.

Sukupuolierot

Lippulehtikalan sukupuolten erottaminen ulkonäön perusteella on vaikeaa. Aikuiselle koiraalle voi kehittyä hieman voimakkaampi otsaprofiili, mutta tämä ei ole luotettava sukupuolituntomerkki. Varmimmin sukupuolierot tulevat esille kutukäyttäytymisen ja kutuputkien perusteella. Tästä syystä lisääntymistä suunniteltaessa on yleensä helpointa antaa nuorten kalojen muodostaa pareja itse.

Ruokinta

Lippulehtikala syö luonnossa muun muassa pieniä vesieläimiä ja muita sopivan kokoisia selkärangattomia. Akvaariossa sille tulee tarjota monipuolista, laadukasta ja riittävän proteiinipitoista ravintoa. Erityisesti luonnosta pyydetyt yksilöt voivat aluksi olla nirsoja ja hyväksyä vain eläviä tai pakastettuja ruokia. Sopivia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi artemia, surviaissääskentoukat ja muut tarkoitukseen soveltuvat pienet vesieläimet.

Kun kalat ovat kotiutuneet ja syövät luotettavasti, niitä voidaan vähitellen totuttaa myös laadukkaisiin rae- ja muihin kuivaruokiin. Viljellyt yksilöt saattavat hyväksyä kuivaruokaa jo valmiiksi. Ruokinnassa kannattaa käyttää useampaa ruokalajia ja tarkkailla, että kaikki ryhmän kalat saavat riittävästi ravintoa. Ylimääräistä ruokaa ei tule jättää pilaamaan vettä.

Sopivat akvaariokumppanit

Lippulehtikala sopii parhaiten rauhallisten, samankaltaisia vesiolosuhteita tarvitsevien kalojen seuraan. Se ei yleensä häiritse sopivan kokoisia akvaariokumppaneita, mutta pienet kalat voivat joutua sen saaliiksi. Esimerkiksi aivan pienet tetrat ja rasborat eivät ole turvallisia seuralaisia aikuisille lippulehtikaloille. Myös aggressiivisia, voimakkaasti reviiriään puolustavia tai pitkiä eviä näykkiviä lajeja tulee välttää. Seuralaisia valittaessa on huomioitava erityisesti veden korkea lämpötila sekä happamuus ja pehmeys. Kaikki tavalliset seura-akvaariokalat eivät viihdy näissä olosuhteissa. Lippulehtikalojen oma ryhmä voi myös olla toimiva ratkaisu ilman muita kalalajeja.

Lisääntyminen

Lippulehtikalan lisääntyminen akvaariossa on huomattavasti vaativampaa kuin tavallisen lehtikalan. Onnistuneita viljelyjä tunnetaan, mutta erityisesti luonnonvaraisten yksilöiden kuteminen ja poikasten kasvattaminen voivat edellyttää erittäin tarkkoja olosuhteita. Parin muodostuttua kalat valitsevat kutupaikaksi yleensä pystysuoran tai kaltevan pinnan, kuten leveän kasvinlehden, juurakon tai muun sopivan alustan. Kutupaikka puhdistetaan ennen mädin laskemista. Vanhemmat voivat vartioida mätiä ja huolehtia poikasista, mutta kutu ei aina onnistu ensimmäisillä kerroilla. Myös muiden kalojen läsnäolo ja ympäristön häiriöt voivat vaikuttaa lisääntymisen onnistumiseen.

Poikasille tarvitaan hyvin pienikokoista, ravitsevaa elävää ravintoa niiden kehitysvaiheen mukaan. Veden laadun ja lämpötilan on pysyttävä vakaina koko kasvatuksen ajan.

Mikä tekee lippulehtikalasta erityisen?

Lippulehtikalan tunnusomaisin piirre on sen poikkeuksellisen korkea ruumiinmuoto. Pitkät selkä- ja peräevät sekä vatsaeviä jatkavat ohuet rihmat tekevät kalasta vaikuttavan näköisen erityisesti korkeassa, luonnonmukaisesti sisustetussa akvaariossa. Lippulehtikalaa ei pidä sekoittaa tavalliseen lehtikalaan tai sen erilaisiin jalostusmuotoihin. Akvaariokaupassa altum-nimitystä saatetaan käyttää myös tavallista lehtikalaa muistuttavista luonnonmuodoista, joten kalan tarkka lajitunnistus on tärkeää.

Oikeissa olosuhteissa lippulehtikala on vaikuttava ja kiinnostavasti käyttäytyvä akvaarion asukas. Sen hoidon onnistuminen perustuu ennen kaikkea riittävään tilaan, hyvin pehmeään ja lämpimään veteen sekä rauhalliseen ympäristöön.