Sinirihmakala

Sinirihmakala (Trichopodus trichopterus) on Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva rihmakala. Sen luonnonvärisessä muodossa on sinertävänharmaa vartalo ja kaksi tummaa kylkitäplää. Kolmanneksi täpläksi lasketaan silmä, mistä tulee lajin englanninkielinen nimi Three-spot gourami. Sinirihmakala on kestävä ja sopeutuvainen laji, mutta sen reviirikäyttäytyminen vaatii huomiota erityisesti aikuisten koiraiden kohdalla.

Sinirihmakalan ulkonäkö

Sinirihmakala on sivuilta litistynyt ja soikeavartaloinen kala. Sen luonnonvärinen muoto on hopeanhohtoisen sinertävänharmaa, ja kyljessä näkyy kaksi tummaa täplää: toinen vartalon keskiosassa ja toinen pyrstön tyvessä. Lajin pitkät, rihmamaiset vatsaevät toimivat tuntoeliminä. Niiden avulla kala tunnustelee ympäristöään, kasveja ja muita kaloja.

Aikuinen sinirihmakala voi kasvaa noin 15 cm:n mittaiseksi. Koirailla selkäevä on yleensä pidempi ja teräväkärkisempi, kun taas naaraiden selkäevä on pyöreämpi.

Sinirihmakalan värimuodot

Sinirihmakalasta on jalostettu useita värimuotoja. Vaikka niiden ulkonäkö voi poiketa huomattavasti luonnonvärisestä kalasta, ne kuuluvat samaan lajiin ja niiden hoitovaatimukset ovat pääosin samanlaiset.

• Luonnonvärinen sinirihmakala: sinertävänharmaa vartalo ja kaksi tummaa kylkitäplää.
• Keltarihmakala: kullan- tai kellertävänoranssi värimuoto.
• Marmoririhmakala: sinertävän ja tummanharmaan kirjava muoto, jota kutsutaan myös opaliinimuodoksi.
• Hopeiset ja vaaleat muodot: jalostusmuotoja, joiden kylkitäplät ja muu kuviointi voivat olla hyvin heikot.

Erityisesti keltarihmakala tunnetaan usein omalla kauppanimellään, vaikka kyseessä ei ole erillinen laji. Tutustu myös keltarihmakalan hoito-ohjeeseen.

Alkuperä ja elinympäristö

Sinirihmakala on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Sitä esiintyy muun muassa Mekongin vesistöalueella sekä muualla alueen hitaasti virtaavissa ja seisovissa vesissä. Luonnossa laji elää kasvillisuudeltaan runsaissa kanavissa, lammissa, soilla, tulvametsissä ja muissa matalissa vesissä. Veden virtaus on usein vähäinen. Sadekauden aikana sinirihmakalat voivat levittäytyä tulva-alueille ja palata veden laskiessa pysyvämpiin vesistöihin.

Labyrinttielin ja ilman hengittäminen

Sinirihmakala kuuluu labyrinttikaloihin. Sillä on kidusten lisäksi erityinen labyrinttielin, jonka avulla se pystyy hyödyntämään veden pinnalta hengittämäänsä ilmaa. Tämä on tärkeä sopeuma luonnon vähähappisiin elinympäristöihin. Akvaariossa sinirihmakalan on päästävä esteettä veden pinnalle. Akvaarion kansi auttaa säilyttämään vedenpinnan yläpuolella lämpimän ja kostean ilmakerroksen. Vedenpinnan ja kannen väliin tulee kuitenkin jäädä ilmatilaa.

Akvaarion koko ja sisustus

Sinirihmakalalle suositellaan vähintään 150 cm pitkää akvaariota. Suuri akvaario on erityisen tärkeä silloin, kun pidetään useampaa yksilöä. Kasvillisuutta kannattaa sijoittaa runsaasti akvaarion reunoille ja takaosaan. Tiheät kasvustot, juurakot ja pintakasvit tarjoavat näkösuojaa sekä mahdollisuuden väistää toisia kaloja. Keskelle voidaan jättää avointa uintitilaa. Pintakasvit sopivat sinirihmakalalle erityisen hyvin, sillä se viettää paljon aikaa veden ylemmissä kerroksissa. Virtaus saa olla rauhallinen tai kohtalainen. Voimakasta pintavirtausta ei tarvita, ja se voi vaikeuttaa koiraan kuplapesän rakentamista.

Sinirihmakalan luonne ja käyttäytyminen

Sinirihmakala on luonteeltaan vaihteleva. Jotkut yksilöt ovat rauhallisia, kun taas toiset voivat olla voimakkaasti reviiritietoisia ja häiritä muita kaloja. Erityisesti aikuiset koiraat voivat puolustaa omaa aluettaan ja ajaa pois muita rihmakaloja. Kutuaikana aggressiivisuus voi lisääntyä huomattavasti. Sinirihmakala ei ole parvikala. Sitä voidaan pitää yksittäin tai sopivissa olosuhteissa haaremissa, jossa on yksi koiras ja useampi naaras. Haaremin onnistuminen edellyttää riittävästi tilaa ja näkösuojia. Myös naaraiden välillä voi esiintyä nahistelua, eikä useamman yksilön yhteiselo ole aina ongelmatonta.

Sopivat akvaariokumppanit

Sinirihmakala voi sopia suureen seura-akvaarioon, mutta seuralajit on valittava huolellisesti. Parhaiten sopivat riittävän kookkaat ja rauhalliset kalat, jotka eivät häiritse rihmakalaa jatkuvasti. Hyvin pienet ja arat kalat voivat kärsiä aggressiivisen yksilön seurassa. Myös muiden rihmakalojen kanssa voi syntyä reviirikiistoja. Eviä nyppiviä lajeja tulee välttää, sillä sinirihmakalan pitkät rihmamaiset vatsaevät ovat alttiita vahingoittumiselle. Yhteensopivuutta on seurattava erityisesti kalojen kasvaessa aikuisiksi. Nuorena rauhallinen sinirihmakala voi muuttua myöhemmin selvästi reviiritietoisemmaksi.

Vesiolosuhteet ja hoito

Sinirihmakalalle sopiva lämpötila on 24–28 °C, pH 6,0–8,0 ja veden kokonaiskovuus noin 5–15 °dGH. Laji on moniin muihin rihmakaloihin verrattuna varsin sopeutuvainen. Hyvä vedenlaatu, vakaat olosuhteet ja säännölliset vedenvaihdot ovat silti tärkeä osa hoitoa. Suodatuksen tulee pitää vesi puhtaana, mutta akvaarioon kannattaa järjestää myös rauhallisen virtauksen alueita.

Sinirihmakalan ruokinta

Sinirihmakala on kaikkiruokainen. Luonnossa se syö muun muassa pieniä selkärangattomia, hyönteistoukkia, planktonia sekä kasviainesta. Akvaariossa sille sopivat laadukkaat hiutaleet ja rakeet. Ruokavaliota voidaan täydentää esimerkiksi artemialla, vesikirpuilla ja muilla sopivilla pakasteruoilla. Monipuolinen ruokinta tukee kalan terveyttä ja väritystä.

Sukupuolten erot

Aikuisen sinirihmakalan sukupuoli on usein tunnistettavissa selkäevästä. Koiraan selkäevä on yleensä pidempi ja teräväkärkinen, kun taas naaraan selkäevä on lyhyempi ja pyöreämpi. Naaraat voivat olla myös hieman pyöreämpivartaloisia. Kutuaikana naaraan vatsa voi olla selvästi pulleampi mädin vuoksi. Nuorilla yksilöillä sukupuolten erot eivät aina näy selvästi.

Sinirihmakalan lisääntyminen

Sinirihmakala on kuplapesän rakentava labyrinttikala. Koiras rakentaa veden pinnalle ilmakuplista pesän, johon se kerää hedelmöittyneet mätimunat. Kuplapesä rakennetaan usein pintakasvien tai muun suojaisan rakenteen yhteyteen. Kutuaikana koiras puolustaa pesän ympäristöä voimakkaasti. Kutu tapahtuu pesän alla. Koiras kietoutuu naaraan ympärille, jolloin mäti ja maiti vapautuvat veteen. Koiras kerää munat kuplapesään ja huolehtii niistä. Kudun jälkeen koiras voi ajaa naaraan pois pesän läheisyydestä hyvinkin aggressiivisesti. Erillisessä kutuakvaariossa naaras siirretään yleensä pois kudun jälkeen. Poikaset ovat kuoriutuessaan hyvin pieniä. Ne tarvitsevat aluksi hienojakoista ravintoa, kuten likoeläimiä, ja myöhemmin esimerkiksi vastakuoriutunutta artemiaa.

Kenelle sinirihmakala sopii?

Sinirihmakala sopii harrastajalle, jolla on riittävän suuri akvaario ja mahdollisuus seurata kalojen keskinäistä käyttäytymistä. Vedenhoidon puolesta laji on melko helppo, mutta sen reviiritietoisuus tekee siitä vaativamman kuin ulkonäkö tai yleinen kestävyys saattaisi antaa ymmärtää. Kun akvaario on tilava, kasvillisuutta on runsaasti ja seuralajit on valittu huolellisesti, sinirihmakala on näyttävä ja kiinnostava akvaarion asukas.