Skorpionilukki

Tieteellinen nimi: Damon sp.
Lahko: Amblypygi
Nimi englanniksi: Tailless whip scorpion / Whip spider

 

Skorpionilukit ovat erikoisen näköisiä hämähäkkieläimiä, joiden litteä ruumis, pitkät jalat ja suuret piikkiset tarttumaraajat tekevät niistä varsin hurjan näköisiä. Ulkonäkö kuitenkin pettää: skorpionilukeilla ei ole myrkkypistintä eikä myrkkyrauhasia, eivätkä terraarioissa yleisesti pidettävät lajit ole ihmiselle vaarallisia.

 

 

Skorpionilukit kuuluvat hämähäkkieläinten (Arachnida) luokkaan, eli ne ovat sukua esimerkiksi hämähäkeille, skorpioneille ja punkeille. Skorpionilukit muodostavat kuitenkin hämähäkkieläinten sisällä oman lahkonsa, Amblypygi. Terraarioharrastuksessa tavataan esimerkiksi afrikkalaiseen Damon-sukuun kuuluvia lajeja, kuten Damon diadema, Damon medius ja Damon variegatus. Lajien luonnollisissa elinympäristöissä ja siten myös niiden hoitovaatimuksissa on jonkin verran eroja, joten oman eläimen tarkka laji kannattaa aina selvittää.

Skorpionilukin erikoisimpiin ominaisuuksiin kuuluvat sen erittäin pitkät ja ohuet eturaajat. Niitä ei käytetä kävelemiseen, vaan ympäristön tutkimiseen. Skorpionilukki tunnustelee niiden avulla ympäristöään ja etsii saalista hieman hyönteisten tuntosarvien tapaan. Saaliin pyydystämiseen se käyttää voimakkaita, piikkisiä pedipalppejaan.

Skorpionilukit ovat pääasiassa yöaktiivisia. Päivisin ne pysyttelevät yleensä piilossa esimerkiksi kaarnan, kallionraon tai muun suojan takana ja lähtevät hämärän tullen tutkimaan ympäristöään ja saalistamaan.

 

 

Minkälainen terraario?

Skorpionilukki tarvitsee korkeahkon terraarion, jossa on runsaasti pystysuuntaisia pintoja kiipeilyyn sekä suojaisia rakoja piiloutumiseen. Terraarioon sopivat erityisen hyvin pystyasentoon asetetut korkkikaarnan palat, kaarnaputket, juurakot ja muut karkeapintaiset rakenteet, joista eläin saa hyvän otteen. Rakenteiden tulee olla tukevasti paikoillaan.

Kiipeilymahdollisuus on tärkeä myös nahanluonnin vuoksi. Skorpionilukki luo nahkansa riippuessaan alustastaan ja tarvitsee alleen runsaasti esteetöntä tilaa voidakseen ojentaa pitkät jalkansa. Terraariota ei siksi kannata täyttää kauttaaltaan oksilla ja somisteilla, vaikka suojaisia paikkoja tuleekin olla runsaasti.

Terraariossa tulee olla hyvä ilmanvaihto, mutta samalla sen täytyy pystyä säilyttämään lajille sopiva ilmankosteus

Terraarion koko

Terraarion sopiva koko riippuu skorpionilukin lajista ja yksilön koosta. Pienemmälle aikuiselle yksilölle noin 30 × 30 × 45 cm terraario voi olla riittävä, mutta kookkaammille lajeille ja yksilöille valitaan suurempi terraario. Pohjapinta-alaa tärkeämpää on riittävä korkeus ja terraarion oikeanlainen rakenne. Skorpionilukilla tulee olla pystysuoria pintoja, joilla se pystyy liikkumaan ja lepäämään, sekä riittävästi esteetöntä tilaa nahanluontia varten.

• Terraarioihin voit tutustua täällä >
• Tutustu aitoihin kasveihin TÄÄLLÄ >
• Tutustu tekokasveihin TÄÄLLÄ >
• Tutustu somisteisiin täällä >

 

 

Minkälainen pohjamateriaali?

Pohjamateriaaliksi sopii kosteutta pidättävä humus- tai pohjamateriaaliseos. Myös kookoshumusta voidaan käyttää. Pohjaa voidaan täydentää esimerkiksi lehtikarikkeella ja sammalella. Pohjamateriaalin kosteutta säädetään pidettävän lajin mukaan. Trooppisilta metsäalueilta kotoisin olevat lajit tarvitsevat kosteammat olosuhteet kuin kuivemmilla savanni- ja metsäalueilla elävät lajit. Pohja ei kuitenkaan saa olla jatkuvasti vetinen.  Skorpionilukin terraario soveltuu myös bioaktiiviseksi terraarioksi - joskin se mielellään syö pohjamateriaalin seasta esiin tulevat siirat ja muut biologisen terraarion "talonmiehet".

• Pohjamateriaalit terraarioihin löydät täältä >

Yksin vai porukalla?

Turvallisin vaihtoehto on pitää skorpionilukki yksin. Joidenkin Damon-lajien yksilöitä on kuitenkin pidetty onnistuneesti myös yhdessä. Esimerkiksi Damon variegatus -yksilöitä on kasvatettu ja lisäännytetty ryhmässä terraario-oloissa. Ryhmäpidossa terraarion tulee olla tavallista suurempi ja tarjota runsaasti piilopaikkoja sekä riittävästi ravintoa. Yksilöiden käyttäytymistä tulee seurata tarkasti, sillä yhteiselon onnistumista ei voida taata.

 

Minkälainen valaistus?

Skorpionilukit ovat pääasiassa yöaktiivisia, eivätkä ne tarvitse UVB-valaistusta. Terraariossa on kuitenkin hyvä ylläpitää selkeä päivä- ja yörytmi. Tavallinen terraariovalaistus riittää tähän tarkoitukseen. Jos terraariossa kasvatetaan eläviä kasveja, niille voidaan järjestää sopiva kasvivalaisin. Terraariossa tulee aina olla pimeitä ja suojaisia paikkoja, joihin eläin voi vetäytyä päivän ajaksi.

 

Minkälainen lämpötila?

Useimmille terraarioissa pidettäville Damon-lajeille sopii lämmin trooppinen tai subtrooppinen ympäristö. Päivälämpötila voi olla noin 24–27 °C, yölämpötila noin 20–23 °C. Nämä lämpötilat sopivat hyvin esimerkiksi terraarioharrastuksessa tavattaville Damon diadema-, Damon medius- ja Damon variegatus -lajeille. D. mediukselle useat hoitolähteet suosittelevat noin 23–27 °C:n päivälämpötilaa ja noin 20–23 °C:n yölämpötilaa.

Skorpionilukki ei tarvitse erillistä kuumaa lämmittelypaikkaa. Jos huoneen lämpötila pysyy sopivana, erillistä lämmitystä ei välttämättä tarvita lainkaan. Liian korkeaa lämpötilaa kannattaa välttää etenkin, jos se samalla kuivattaa terraariota.

• Tutustu lämpölamppuihin TÄÄLLÄ >
• Tutustu muihin lämmitysratkaisuihin TÄÄLLÄ >

 

Ilmankosteus ja vesi

Skorpionilukkien kosteudentarve vaihtelee lajeittain. Esimerkiksi kosteista trooppisista metsistä kotoisin olevat lajit tarvitsevat kosteammat olosuhteet kuin luonnossa kuivemmilla alueilla elävät lajit. Terraariota voidaan sumuttaa tarpeen mukaan ja osa pohjamateriaalista pitää hieman kosteana. Hyvä ilmanvaihto on tärkeää myös kosteutta tarvitseville lajeille. Jatkuvasti märkä pohja, seisova ilma ja runsas kondenssivesi eivät ole tavoiteltavia olosuhteita. Terraarioon voidaan sijoittaa pieni, hyvin matala vesiastia. Vesi vaihdetaan säännöllisesti. 

 

Ruokinta

Skorpionilukit ovat petoja, jotka saalistavat eläviä selkärangattomia. Sopivia ruokaeläimiä ovat esimerkiksi sirkat, torakat ja muut sopivan kokoiset ruokahyönteiset. Aikuiselle voidaan tarjota ruokaa yleensä noin kerran viikossa. Ruokintaväli ja ruoan määrä riippuvat eläimen lajista, koosta, iästä ja aktiivisuudesta.

Skorpionilukki paikantaa saaliin pitkillä, tuntosarvimaisilla eturaajoillaan. Kun saalis tulee riittävän lähelle, se vangitaan nopeasti voimakkaiden ja piikkisten pedipalppien väliin. Syömättä jääneet ruokaeläimet poistetaan terraariosta etenkin silloin, kun skorpionilukki on luomassa nahkaansa. Nahanluonnin aikana ja heti sen jälkeen skorpionilukki on pehmeä ja puolustuskyvytön, jolloin terraarioon jääneet ruokahyönteiset voivat vahingoittaa sitä. Ruokintaa jatketaan vasta, kun uusi ulkoinen tukiranka on kovettunut.

• Myymälästämme löydät elävät ruokahyönteiset, ota yhteyttä ja kysy tarkemmin >

 

Tarvitseeko skorpionilukki lisäravinteita?

Skorpionilukeille ei yleensä käytetä kalsium- ja vitamiinijauheita samalla tavalla kuin monille matelijoille. Tärkeintä on tarjota monipuolisesti hyväkuntoisia ja ravitsevia ruokaeläimiä. Ruokahyönteiset kannattaa ruokkia hyvin ennen niiden tarjoamista skorpionilukille.

 

Nahanluonti

Ennen nahanluontia skorpionilukki hakeutuu sopivalle pinnalle ja riippuu alustastaan nahanluonnin aikana. Eläimen täytyy pystyä irrottautumaan vanhasta ulkoisesta tukirangastaan ja ojentamaan pitkät jalkansa vapaasti. Tästä syystä sopiva nahanluontipaikka ja sen alapuolella oleva esteetön tila ovat erittäin tärkeitä. Epäonnistunut nahanluonti voi aiheuttaa vakavia vammoja tai johtaa eläimen kuolemaan. Ennen nahanluontia skorpionilukki voi lopettaa syömisen ja muuttua tavallista passiivisemmaksi. Nahanluonnin aikana eläintä ei saa häiritä. Myös nahanluonnin jälkeen sen annetaan olla rauhassa, kunnes uusi ulkoinen tukiranka on kovettunut. Terraarioon ei tulisi jättää  eläviä ruokaeläimiä nahanluonnin ajaksi.

 

Käytös

Skorpionilukit ovat pääasiassa yöaktiivisia. Päivän ne viettävät yleensä kaarnan takana, kallionraoissa tai muissa pimeissä ja ahtaissa piilopaikoissa. Vaikka skorpionilukin ulkonäkö voi vaikuttaa uhkaavalta, sillä ei ole myrkkypistintä eikä myrkkyrauhasia. Vaaran uhatessa eläin pyrkii tavallisesti pakenemaan ja piiloutumaan.

Ensimmäinen jalkapari on kehittynyt erittäin pitkäksi ja ohueksi. Näitä antenniformisia jalkoja ei käytetä varsinaisesti kävelemiseen, vaan niiden avulla skorpionilukki tunnustelee ympäristöään, paikantaa esteitä, kommunikoi muiden yksilöiden kanssa ja etsii saalista.

 

Käsittely

Skorpionilukin käsittelyä ei suositella. Syynä ei ole eläimen vaarallisuus ihmiselle, vaan skorpionilukin oma turvallisuus. Sen pitkät ja ohuet raajat ovat herkkiä vaurioitumaan, ja eläin voi liikkua nopeasti säikähtäessään. Putoaminen voi aiheuttaa vakavia vammoja. Eläintä kannattaakin tarkkailla terraarion läsien läpi ja käsitellä vain silloin, kun se on aivan välttämätöntä. Siirtämiseen voidaan käyttää sopivan kokoista rasiaa ja ohjata eläin siihen rauhallisesti.

 

Hygienia

Syömättä jääneet ruokaeläimet, saaliseläinten jäänteet ja muu näkyvä lika poistetaan terraariosta säännöllisesti. Vesiastia pestään ja täytetään puhtaalla vedellä riittävän usein. Pohjamateriaalin vaihtotarve riippuu käytetystä materiaalista ja siitä, onko terraario tavallinen vai bioaktiivinen. Hyvä ilmanvaihto ja oikea kosteustasapaino ehkäisevät homeongelmia. Kädet pestään eläimen, terraarion ja ruokahyönteisten käsittelyn jälkeen.

 

Sukupuolten erot

Täysikasvuisilla skorpionilukeilla sukupuolten välillä on joitakin ulkoisia eroja, mutta sukupuolen määrittäminen pelkän ulkonäön perusteella ei aina ole helppoa. Uroksilla pedipalpit eli suuret piikkiset tarttumaraajat ovat yleensä suhteessa pidemmät ja sirommat kuin naarailla. Naaraat ovat usein ruumiinrakenteeltaan hieman tukevampia.

Luotettavimmin sukupuoli voidaan määrittää tarkastelemalla eläimen vatsapuolella sijaitsevia sukuelinrakenteita. Tuntomerkit vaihtelevat jonkin verran Damon-lajien välillä, joten erityisesti nuoren yksilön sukupuolen määrittäminen voi olla vaikeaa.

 

 

Lisääntyminen

Skorpionilukkien lisääntymiseen kuuluu monivaiheinen kosiskelukäyttäytyminen. Uros ja naaras tunnustelevat toisiaan pitkillä tuntoraajoillaan. Uros jättää alustalle spermapaketin eli spermatoforin, jonka naaras poimii sukuaukkoonsa. Naaras kantaa kehittyviä munia takaruumiinsa alapinnalla. Kuoriuduttuaan poikaset kiipeävät emonsa selkään ja pysyttelevät siellä ensimmäiseen nahanluontiinsa saakka. Tämän jälkeen nuoret skorpionilukit lähtevät vähitellen liikkeelle itsenäisesti. Poikaset ovat herkkiä kuivumiselle ja epäonnistuneille nahanluonneille, joten niiden kasvatuksessa oikeiden olosuhteiden merkitys korostuu.

 

Hurjan näköinen – mutta vaaraton

Skorpionilukit kuuluvat varmasti erikoisimman näköisiin terraarioeläimiin. Suuret piikkiset pedipalpit ja pitkät, piiskamaiset eturaajat saattavat näyttää uhkaavilta, mutta eläimillä ei ole myrkkypistintä eikä myrkkyrauhasia. Skorpionilukki on ennen kaikkea tarkkailtava eläin, jonka mielenkiintoisinta antia ovat sen poikkeuksellinen ulkonäkö, erikoinen tapa tutkia ympäristöään sekä kiehtova saalistus- ja lisääntymiskäyttäytyminen.

 

Mukavia hetkiä terraarioharrastuksen parissa!