Erakkorapu
Maalla elävät maaerakkoravut ovat kiehtovia ja yllättävänkin persoonallisia selkärangattomia. Oikein hoidettuna ne voivat elää pitkään ja tarjota paljon seurattavaa.
Useimmat terraarioharrastuksessa pidettävät erakkoravut kuuluvat Coenobita-sukuun. Lajeille ei yleensä ole virallisia suomenkielisiä nimiä, joten harrastuksessa käytetään usein englanninkielisiä nimiä, lempinimiä tai tieteellisiä nimiä.
Tunnetuimpiin lajeihin kuuluu Coenobita brevimanus, josta käytetään nimiä Indonesianerakkorapu (engl. Indo Hermit Crab / Indonesian Hermit Crab) tai purppuraerakkorapu (engl. Purple hermit crab).
Myös Coenobita clypeatus (Caribbean hermit crab) sekä Coenobita perlatus (Strawberry hermit crab) ovat terraarioharrastuksessa nähtyjä lajeja.
Vaikka nämä erakkoravut elävät suurimman osan elämästään maalla, ne tarvitsevat kosteaa ilmaa, makeaa vettä ja suolavettä voidakseen hyvin.
Mikä maaerakkorapu on?
Maallä elävät erakkoravut ovat trooppisten rannikkoalueiden ja metsien selkärangattomia, jotka ovat sopeutuneet elämään suurimman osan elämästään maalla. Toisin kuin monet muut ravut, ne eivät elä pysyvästi vedessä.
Erakkoravun pehmeä takaruumis tarvitsee suojaa, minkä vuoksi rapu kantaa mukanaan tyhjää kotilokuorta. Rapu vaihtaa kuorta kasvaessaan ja etsii välillä muutenkin itselleen paremmin sopivaa “kotia”.
Luonnossa erakkoravut liikkuvat pääasiassa hämärällä ja öisin. Ne kiipeilevät taitavasti, kaivautuvat maahan ja etsivät ravintoa hyvin monipuolisesti.
Terraarion koko ja sisustus
Erakkoravut tarvitsevat tilavan terraarion, jossa on runsaasti pohjapinta-alaa ja mahdollisuus kiipeilyyn sekä kaivautumiseen. Pienikin ryhmä tarvitsee yllättävän paljon tilaa, etenkin suurempien lajien kohdalla.
Nuorille ja pienille ravuille voidaan aloittaa noin 60–120 litran terraariosta. Suurille maaerakkoravuille kannattaa valita mieluummin liian suuri kuin liian pieni terraario. Esimerkiksi noin 100 × 50 × 60 cm (300 L) kokoinen terraario tarjoaa jo paremmin tilaa pohjamateriaalille, kiipeilyrakenteille sekä vesialtaille.
Terraariota valitessa kannattaa huomioida myös pohjamateriaalin vaatima syvyys. Etureunan tulisi olla riittävän korkea, jotta terraarioon saadaan paksu pohjakerros kaivautumista varten.
Liian avoimessa terraariossa korkean ilmankosteuden ylläpitäminen voi olla vaikeaa, joten erakkoravut viihtyvät yleensä paremmin melko suljetussa terraariossa.
Terraarion tulee olla lämmin, kostea ja hyvin suljettu, jotta ilmankosteus säilyy riittävän korkeana ja ravut pysyvät turvallisesti terraarion sisällä. Erakkoravut ovat yllättävän taitavia kiipeilijöitä ja osaavat hyödyntää pienetkin raot.
Terraarioon kannattaa lisätä juurakoita, korkkikaarnaputkia, oksia, piilopaikkoja sekä erilaisia kiipeilyrakenteita. Kuivuneet lehdet tekevät ympäristöstä luonnollisemman ja tarjoavat ravuille myös tutkittavaa. Piilopaikkoja olisi hyvä olla useita, jotta kaikki terraarion ravut pääsevät halutessaan vetäytymään suojaan yhtä aikaa. Painavia ja helposti kaatuvia koristeita kannattaa välttää, sillä ravut voivat loukkaantua niiden alle.
Lämpötila ja ilmankosteus
Maalla elävät erakkoravut tarvitsevat lämpimät ja kosteat olosuhteet ympäri vuoden. Useimmille lajeille sopiva lämpötila on noin 22–28 °C. Trooppiset lajit viihtyvät yleensä paremmin lämpimässä kuin viileässä terraariossa, ja liian alhainen lämpötila voi tehdä ravuista passiivisia.
Ilmankosteuden tulisi pysyä korkeana, yleensä noin 75–90 % tasolla. Korkea ilmankosteus on erakkoravuille elintärkeää, sillä vaikka ne elävät maalla, niiden hengitysjärjestelmä on edelleen riippuvainen kosteudesta.
Erakkoravuilla on maalla elämiseen sopeutuneita kidusrakenteita sekä eräänlaisia alkeellisia hengityspintoja, joiden avulla ne pystyvät ottamaan happea ilmasta. Hengityselinten täytyy kuitenkin pysyä kosteina toimiakseen normaalisti. Liian kuivassa terraariossa ravun hengitys vaikeutuu nopeasti.
Terraarion kosteutta voidaan ylläpitää kostealla pohjamateriaalilla, vesialtailla, sumuttelulla sekä tarvittaessa sadetin- tai ultraäänisumutin -järjestelmällä.
Lämpömattoa ei tule asentaa terraarion pohjan alle, sillä se voi kuivattaa pohjamateriaalin ja vaarantaa kaivautuneet ravut. Lämmitys toteutetaan yleensä terraarion sivulta tai päältä.
Pohjamateriaali ja kaivautuminen
Erakkoravut viettävät paljon aikaa kaivautuneina pohjamateriaaliin. Ne kaivautuvat lepäämään, piiloutumaan ja erityisesti kuorenvaihdon ajaksi, jolloin ne ovat hyvin herkkiä häiriölle - siksi kaivautunutta rapua ei pitäisi kaivaa esiin ilman pakottavaa syytä. Terraariossa tulee olla runsaasti kaivautumiseen sopivaa pohjamateriaalia. Syvyyden tulisi olla vähintään noin 2–3 kertaa ravun korkeus. Pienemmille ravuille tämä tarkoittaa yleensä vähintään noin 15 cm syvyistä pohjakerrosta, isoille yksilöille 20–30 cm.
Hyvä pohja koostuu yleensä hienosta hiekasta sekä erilaisista humuksista, kuten kookoskuitupohjaisista terraariohumuksista. Humus auttaa sitomaan kosteutta ja tekee pohjasta luonnollisemman sekä helpommin kaivettavan. Pohjan tulisi pysyä kosteana mutta ei märkänä. Ravun pitäisi pystyä kaivamaan käytäviä ja koloja ilman, että ne romahtavat heti. Liian kuiva pohja sortuu helposti, kun taas jatkuvasti märkä ympäristö voi lisätä homeen ja bakteerikasvustojen riskiä.
Moni harrastaja käyttää erakkorapujen terraariossa myös siiroja ja muita bioaktiivisessa terraariossa käytettäviä siivoojia. Ne auttavat hajottamaan ruokajäämiä ja pitämään pohjaa puhtaampana luonnollisella tavalla.
Makea vesi ja suolavesi
Erakkoravut tarvitsevat terraarioonsa sekä makeaa vettä että merivettä. Terraariossa tulisi olla kaksi erillistä vesiallasta, joista toisessa on makeaa vettä ja toisessa akvaariokäyttöön tarkoitetusta merisuolasta valmistettua merivettä.
Vesialtaiden tulisi olla riittävän syviä, jotta ravut voivat halutessaan kastautua kokonaan veden alle. Maalla asustavat erakkoravut eivät osaa uida, joten on tärkeää varmistaa, ettei vettä ole liikaa, ja että ravut pääsevät helposti pois altaista esimerkiksi kivien, oksien tai muiden karheiden pintojen avulla.
Vaikka erakkoravut elävät maalla, ne käyttävät vettä aktiivisesti kosteuden ylläpitämiseen sekä hengityselintensä toiminnan tukemiseen. Ravut varastoivat vettä myös kuorensa sisälle.
Hanavesi kannattaa käsitellä vedenparannusaineella tai seisottaa ennen käyttöä, sillä kloori ja muut kemikaalit voivat olla ravuille haitallisia. Tavallista ruokasuolaa ei tule käyttää meriveden valmistamiseen, vaan suolavesi tehdään aina akvaariokäyttöön tarkoitetusta merisuolasta.
Kuoret ja kuorenvaihto
Tyhjät kotilokuoret ovat erakkoravulle hyvin tärkeitä. Pehmeä takaruumiinosa tarvitsee jatkuvasti suojaa, minkä vuoksi ravut kantavat mukanaan kotilokuorta ja vaihtavat sitä tarpeen mukaan.
Terraariossa tulee olla jatkuvasti tarjolla useita erikokoisia ja erimuotoisia vaihtokuoria. Erakkorapu vaihtaa kuorta kasvaessaan, kuoren rikkoutuessa tai etsiessään itselleen muuten paremmin sopivaa suojaa. Sopivien kuorien puute voi aiheuttaa stressiä ja jopa tappeluja rapujen välillä.
Kuori ei suojaa rapua pelkästään kolhuilta ja saalistajilta, vaan auttaa myös ylläpitämään kosteutta ravun ympärillä.
Kuorenvaihdon aikana rapu luo vanhan ulkokuorensa ja on herkkä stressille. Monet ravut kaivautuvat silloin pitkäksi aikaa maan alle. Kuorenvaihto voi kestää viikoista jopa kuukausiin, eikä kaivautunutta rapua tulisi häiritä ilman pakottavaa syytä.
Ruokinta
Erakkoravut ovat kaikkiruokaisia. Luonnossa ne syövät erilaisia kasvi- ja eläinperäisiä aineksia. Ruokavalioon voi kuulua esimerkiksi vihanneksia, hedelmiä, kuivattuja lehtiä, kalaa, äyriäisiä, hyönteisiä sekä laadukkaita kalaruokia. Erakkoravuille voi antaa myös niille tarkoitettja valmisruokia - ja mm. maakotiloiden valmisruoat ovat kiva lisä ruokavalioon. Kalojen hiutaleruokien tuoksu innostaa joitain yksilöitä syömään.
Kalkin saanti on tärkeää. Kalkin lähteenä voidaan käyttää esimerkiksi seepiansuomuja.
Ruokaa kannattaa vaihdella paljon, sillä maaerakkoravut hyötyvät monipuolisesta ravinnosta. Pilaantuvat ruoat poistetaan terraariosta nopeasti homeen välttämiseksi.
Sosiaalisuus ja käyttäytyminen