- Ohjeet ja vinkit
- Lammikot
- Akvaarioiden hoito
- Kasviesittelyt
- Akvaariokalojen esittely ja hoito
- Altaan leveys 30cm - 50cm
- Altaan leveys 60cm - 75cm
- Altaan leveys 80cm - 90cm
- Aurinkobarbi
- Harmaakylkimonninen
- Hehkukölibarbi
- Hohtorasbora
- Kaarimonninen
- Katinkultamonni
- Keisaritetra
- Keltakorumonninen
- Kirjosuppusuu
- Kivikkoripsimonni
- Kongon pallokala
- Kulmajuovamonninen
- Kulmamonninen
- Kulmatetra
- Kuparibarbi
- Kääpiönuoliainen
- Leopardimonninen
- Leopardiseeprakala huntupyrstö
- Leveäevämolli
- Mustatetra
- Nauhapuikkokala
- Nokimonninen
- Palettikala
- Perhoskirjoahven
- Perhostoka
- Piikkisilmä
- Pikkulasimonni
- Pikkutetra
- Puna-aavetetra
- Ruutuakara
- Seeprakala
- Sinitetra
- Sitruunapleko
- sitruunatetra
- Sokkotetra
- Sysievämonninen
- Tiikeribarbi
- Timanttitetra
- Vannesistura eli sumonuoliainen
- Altaan leveys 100cm - 150cm
- Altaan leveys yli 150 cm
- Akvaarion selkärangattomat
- Tietoa terraarioharrastuksesta
- Terraarioeläinten esittely ja hoito
sitruunatetra
Sitruunatetra (Hyphessobrycon pulchripinnis) on rauhallinen ja viehättävä eteläamerikkalainen parvikala. Sen hienostunut keltainen väritys, mustakuvioiset evät ja punertavat silmät tekevät siitä kauniin lisän kasvillisuudeltaan runsaaseen akvaarioon. Sitruunatetra on erityisen kiinnostava laji siksi, että nuoret kalat voivat näyttää lähes värittömiltä, mutta hyväkuntoisten aikuisten yksilöiden sitruunankeltaiset sävyt tulevat vähitellen esiin.
Perustiedot
| Suomenkielinen nimi | Sitruunatetra |
| Tieteellinen nimi | Hyphessobrycon pulchripinnis |
| Englanninkielinen nimi | Lemon tetra |
| Alkuperä | Etelä-Amerikka, Brasilia, erityisesti Tapajósjoen vesistö |
| Koko aikuisena | Noin 4–4,5 cm |
| Akvaarion vähimmäispituus | 80 cm |
| Lämpötila | 23–27 °C |
| pH | 5,5–7,0 |
| Veden kovuus | GH alle 12 °dGH |
| Sosiaalisuus | Parvikala, vähintään 10 yksilöä |
| Hoitotaso | Melko helppo |
Sitruunatetran ulkonäkö ja väritys
Sitruunatetra on pieni, sivuilta litistynyt ja melko korkearuumiinen tetra. Sen vartalo on läpikuultava, ja hyvinvoivilla aikuisilla yksilöillä siinä näkyy kaunis kellanvihreä tai sitruunankeltainen sävy.
Erityisen tunnusomaisia ovat selkä- ja peräevän keltaiset ja mustat kuviot. Myös silmän yläosassa on usein voimakkaan punainen tai oranssinpunainen väri.
Nuoret sitruunatetrat voivat olla lähes hopeanharmaita. Niiden väritys voimistuu vähitellen iän myötä, minkä vuoksi myymälässä nähty nuori kala voi näyttää aivan erilaiselta kuin täysikasvuinen yksilö.
Sitruunatetran väritys reagoi myös ympäristöön. Stressaantunut tai vasta uuteen akvaarioon siirretty kala voi olla hyvin vaalea. Rauhallisessa ympäristössä, sopivassa parvessa ja hyvissä vesiolosuhteissa värit tulevat yleensä paremmin esiin.
Alkuperä ja luonnollinen elinympäristö
Sitruunatetra on kotoisin Brasiliasta, Amazonin vesistöalueelta. Suurin osa luonnosta tunnetuista esiintymistä sijoittuu Tapajósjoen vesistöön, mutta samannäköisiä kaloja on havaittu myös Xingujoen alueella. Lajin tarkka luonnollinen levinneisyys ei ole täysin yksiselitteinen. Sitruunatetra kuvattiin tieteelle vuonna 1937 akvaariokaloista, joiden alkuperäinen pyyntipaikka tunnettiin vain epätarkasti. Luonnossa sitruunatetra elää todennäköisesti erityisesti pienemmissä joissa, puroissa, tulvametsien vesissä ja muissa suojaisissa ympäristöissä. Kasvillisuus, vedenalaiset oksat ja muu luonnollinen suoja tarjoavat kaloille turvapaikkoja.
Sitruunatetra on parvikala
Sitruunatetra on sosiaalinen parvikala, jota tulee pitää vähintään kymmenen yksilön parvessa. Suurempi parvi on vielä parempi, jos akvaarion koko sen sallii. Rauhallisessa akvaariossa sitruunatetrat eivät välttämättä ui jatkuvasti tiiviissä muodostelmassa. Ne voivat hajaantua tutkimaan ympäristöään, mutta seuraavat silti toistensa liikkeitä ja kerääntyvät tarvittaessa yhteen. Koiraat voivat muodostaa tilapäisiä arvojärjestyksiä ja esitellä toisilleen värejään sekä eviään. Tämä käyttäytyminen on yleensä vaaratonta ja tulee paremmin esiin riittävän suuressa parvessa. Liian pienessä ryhmässä kalat voivat muuttua aroiksi, eikä niiden luonnollinen käyttäytyminen pääse kunnolla esiin.
Akvaarion koko ja sisustus
Sitruunatetraparvelle suositellaan vähintään 80 cm pitkää akvaariota. Riittävä uintitila on tärkeä, sillä laji on pienestä koostaan huolimatta aktiivinen. Kasveja kannattaa sijoittaa runsaasti akvaarion reunoille ja takaosaan. Keskelle voidaan jättää avoin uintialue, jossa parven liikkumista on helppo seurata. Sitruunatetran kellertävä väritys erottuu erityisen kauniisti tumman pohjamateriaalin ja vihreiden kasvien muodostamaa taustaa vasten. Myös juurakot ja muut luonnolliset sisustuselementit sopivat akvaarioon hyvin. Pintakasvit voivat pehmentää valaistusta ja luoda turvallisuuden tunnetta. Akvaarion ei kuitenkaan tarvitse olla täysin hämärä, sillä sopiva valaistus tuo kalojen keltaiset sävyt kauniisti esiin.
Vesiolosuhteet ja hoito
Sitruunatetralle sopiva lämpötila on 23–27 °C, pH 5,5–7,0 ja veden kokonaiskovuus alle 12 °dGH. Laji viihtyy erityisen hyvin pehmeähkössä ja hieman happamassa vedessä. Akvaarioviljellyt yksilöt voivat kuitenkin sopeutua jonkin verran vaihteleviin vesiarvoihin. Hyvä vedenlaatu ja vakaat olosuhteet ovat tärkeämpiä kuin jatkuva vesiarvojen säätäminen. Säännölliset vedenvaihdot ja toimiva biologinen suodatus kuuluvat lajin perushoitoon.
Veden virtaus voi olla rauhallinen tai kohtalainen. Akvaariossa on hyvä olla sekä avointa uintitilaa että kasvillisuuden suojaamia rauhallisempia alueita.
Sitruunatetran ruokinta
Sitruunatetra on kaikkiruokainen. Luonnossa sen ravintoon kuuluu pieniä selkärangattomia, äyriäisiä ja muuta vedestä löytyvää ravintoa sekä jonkin verran kasvipitoista ainesta. Akvaariossa sille sopivat laadukkaat, pienikokoiset hiutaleet ja rakeet. Ruokavaliota kannattaa täydentää esimerkiksi artemialla, vesikirpuilla, kykloopeilla ja muilla sopivankokoisilla pakasteruoilla. Monipuolinen ruokavalio tukee kalan hyvinvointia ja auttaa ylläpitämään sen kaunista väritystä.
Sopivat akvaariokumppanit
Sitruunatetra on rauhallinen laji, joka sopii hyvin huolellisesti suunniteltuun seura-akvaarioon. Sopivia seuralaisia ovat esimerkiksi monet muut pienet ja rauhalliset tetrat, pienet rasborat, monniset ja pienikokoiset imumonnit, kunhan lajien vesiarvovaatimukset ovat yhteensopivat. Suuria petokaloja ja voimakkaasti aggressiivisia lajeja tulee välttää. Myös hyvin vilkkaat ja dominoivat kalat voivat häiritä sitruunatetrojen ruokailua ja normaalia käyttäytymistä.
Riittävän suuri oma parvi auttaa sitruunatetroja tuntemaan olonsa turvalliseksi myös muiden kalalajien seurassa.
Sukupuolten erot
Aikuiset koiraat ovat tavallisesti hieman hoikempia ja voimakkaammin värittyneitä kuin naaraat. Erityisesti selkä- ja peräevien keltamusta kuviointi voi olla koirailla näyttävämpi. Naaraat ovat yleensä hieman pyöreämpivartaloisia, etenkin silloin kun niiden vatsa on täynnä mätiä. Nuorilla kaloilla sukupuolten erottaminen on vaikeampaa, sillä väritys ja vartalon mittasuhteet eivät ole vielä täysin kehittyneet.
Sitruunatetran lisääntyminen
Sitruunatetra on mätimunia kasvillisuuden sekaan sirotteleva kala. Se ei muodosta pysyviä pareja eikä huolehdi mädistä tai poikasista. Lisääntymistä varten voidaan käyttää erillistä kutuakvaariota, jossa on pehmeää, hieman hapanta vettä sekä hienolehtisiä kasveja tai muita sopivia kutualustoja. Kututilanteessa koiras voi puolustaa pientä aluetta ja houkutella naaraita kutemaan. Mätiä vapautuu useissa pienissä erissä, ja sama naaras voi kutea toistuvasti. Aikuiset kalat voivat syödä mätimunia, joten kutualustan tulee suojata niitä tai aikuiset kalat on siirrettävä pois kudun jälkeen. Poikaset tarvitsevat aluksi erittäin pienikokoista ravintoa, kuten likoeläimiä. Kasvaessaan ne voivat siirtyä artemian vastakuoriutuneisiin toukkiin ja muihin sopiviin poikasruokiin.
Miksi sitruunatetra voi menettää värinsä?
Sitruunatetran vaalea ulkonäkö ei aina tarkoita sairautta. Kalojen väritys voi haalistua tilapäisesti esimerkiksi kuljetuksen, säikähtämisen tai uuteen ympäristöön totuttelun yhteydessä. Myös liian pieni parvi, jatkuva häirintä tai sopimaton akvaarioympäristö voivat heikentää värityksen näyttävyyttä. Nuoret kalat ovat luonnostaan vaaleampia kuin aikuiset. Siksi sitruunatetran lopullista väritystä ei kannata arvioida pelkästään myyntikokoisen kalan perusteella. Jos värit haalistuvat äkillisesti ja samalla ilmenee ruokahaluttomuutta, poikkeavaa uintia tai muita oireita, on syytä tarkistaa vedenlaatu ja kalan yleiskunto.
Sitruunatetran eri värimuodot
Tavallisen sitruunatetran lisäksi akvaariokaupassa esiintyy myös albiinomuotoja. Niillä vartalon pigmentti on vähäisempi ja silmät voivat olla punertavat. Lisäksi luonnosta tunnetaan sitruunatetraa muistuttavia oranssinpunaisia muotoja, joiden tarkka taksonominen asema ei ole täysin selvä. Kaikkia näitä muotoja ei välttämättä voida pitää yksiselitteisesti samana lajina. Värimuotojen perushoito on pääosin samanlaista kuin tavallisen sitruunatetran.
Huomioitavaa ennen hankintaa
Sitruunatetra on hyvä valinta rauhalliseen, kasvillisuudeltaan runsaaseen seura-akvaarioon. Se sopii myös aloittelevalle harrastajalle, kun akvaario on asianmukaisesti kypsytetty ja vedenhoito kunnossa. Vähintään kymmenen yksilön parvi, riittävä uintitila ja monipuolinen ruokavalio auttavat kaloja viihtymään. Sitruunatetra kannattaa valita myös sen tulevan ulkonäön perusteella: vaatimattoman näköisestä nuoresta kalasta voi kasvaa kauniin keltainen ja näyttävä aikuinen.
Runsas kasvillisuus, sopiva valaistus ja monipuolinen ravinto auttavat tuomaan sitruunatetrojen kauniin värityksen esiin.