Piikkisilmä

Piikkisilmä (Pangio kuhlii) on pieni, käärmemäisen pitkänomainen pohjakala, jonka kellertävää vartaloa koristavat tummat poikkijuovat. Tämä rauhallinen ja hieman arka kala viihtyy parhaiten lajitovereidensa seurassa, pehmeällä hiekkapohjalla ja runsaan kasvillisuuden suojassa. Piikkisilmät ovat erityisen aktiivisia hämärässä, jolloin ne lähtevät tutkimaan akvaarion pohjaa ravintoa etsien.

Piikkisilmä (Pangio kuhlii)

Piikkisilmä kuuluu nuoliaisiin. Sen pitkä ja kapea vartalo muistuttaa pientä käärmettä tai ankeriasta, mutta kyseessä on pohjalla elävä makean veden kala. Vartalon pohjaväri on kellertävä tai oranssinruskea, ja sitä koristavat tummat poikkijuovat. Pienen suun ympärillä olevat viiksisäikeet auttavat kalaa etsimään ravintoa pohjalta.

Piikkisilmän nimi viittaa silmän alapuolella sijaitsevaan pieneen piikkiin, jonka kala voi kääntää esiin puolustautuessaan. Piikki ei tavallisesti aiheuta vaaraa akvaariossa, mutta kalaa käsiteltäessä se voi takertua haaviin. Siksi piikkisilmän siirtämisessä on oltava erityisen varovainen.

Luonne ja käyttäytyminen

Piikkisilmä on rauhallinen ja sosiaalinen pohjakala, joka viihtyy parhaiten vähintään kuuden yksilön ryhmässä. Suuremmassa ryhmässä kalat ovat usein rohkeampia ja tulevat helpommin esiin piilopaikoistaan.

Piikkisilmät ovat aktiivisimmillaan hämärässä ja yöllä. Päivisin ne voivat levätä kasvien, juurakoiden tai kivien suojassa, joskus jopa useita yksilöitä samassa piilopaikassa. Hämärän aikaan ne liikkuvat vilkkaasti pohjaa pitkin ja etsivät ravintoa viiksisäikeidensä avulla.

Piikkisilmät eivät muodosta tiivistä parvea, vaan liikkuvat ja lepäilevät usein omissa oloissaan. Lajitovereiden läsnäolo on niille silti tärkeää.

Alkuperä ja elinympäristö

Varsinainen Pangio kuhlii tunnetaan erityisesti Indonesian Jaavalta. Luonnossa piikkisilmät elävät metsäisten alueiden puroissa ja muissa suojaisissa vesissä, joissa pohjalle kertyy hiekkaa, lehtiä ja muuta kasviainesta. Vesi on usein pehmeää ja hapanta. Pohjan lehtikarike, juuret ja kasvillisuus tarjoavat kaloille runsaasti piilopaikkoja. Piikkisilmät etsivät ravintoa pohjamateriaalin joukosta ja voivat kaivautua pehmeään pohjaan.

Akvaarion koko ja sisustus

Piikkisilmille suositellaan vähintään 80 cm pitkää akvaariota. Akvaarion pohjapinta-ala on tärkeä, sillä kalat viettävät suurimman osan ajastaan pohjan tuntumassa. Pohjamateriaaliksi sopii parhaiten hienojakoinen, pehmeä hiekka. Piikkisilmät tutkivat pohjaa kuonollaan ja voivat kaivautua hiekkaan, joten teräväreunainen sora ei ole niille sopiva vaihtoehto.

Akvaarioon kannattaa järjestää runsaasti suojapaikkoja esimerkiksi juurakoista, kivistä ja kasveista. Myös kuivuneet, akvaariokäyttöön sopivat lehdet voivat tarjota piilopaikkoja ja luonnollista tunnelmaa. Sisustuselementtien tulee olla tukevasti paikoillaan, jotta kaivautuvat kalat eivät pääse horjuttamaan niitä. Piikkisilmät voivat pujottautua yllättävän pienistä raoista. Akvaario kannattaa siksi kattaa huolellisesti ja varmistaa, etteivät kalat pääse suodattimen sisään tai poistumaan akvaariosta johtojen ja letkujen läpivientien kautta.

Vesiolosuhteet

Piikkisilmä viihtyy parhaiten lämpimässä, pehmeässä ja hieman happamassa vedessä. Sopiva lämpötila on noin 24–28 °C ja pH 5,5–7,0. Veden kovuus olisi hyvä pitää melko alhaisena. Piikkisilmät ovat herkkiä huonolle vedenlaadulle, joten akvaarion tulee olla kunnolla kypsynyt ennen kalojen hankintaa. Säännölliset vedenvaihdot ja pohjalle kertyvän ylimääräisen jätteen poistaminen ovat tärkeitä. Suodatus saa olla tehokas, mutta voimakas virtaus ei ole välttämätön. Piikkisilmille tulee jättää rauhallisia, suojaisia alueita, joissa ne voivat levätä.

Ruokinta

Piikkisilmä etsii ravintonsa pääasiassa akvaarion pohjalta. Se käyttää ravinnokseen pieniä selkärangattomia, toukkia ja muuta pohjan joukosta löytyvää ravintoa. Akvaariossa piikkisilmille sopivat laadukkaat uppoavat pohjakalaruoat sekä pienet pakaste- ja elävät ravintokohteet, kuten surviaissääsken toukat, artemia ja vesikirput. Piikkisilmiä ei pidä jättää pelkästään muiden kalojen ruoantähteiden varaan. Erityisesti vilkkaassa seura-akvaariossa kannattaa varmistaa, että ruokaa päätyy myös pohjalle. Ruokaa voi tarjota esimerkiksi iltahämärässä, jolloin piikkisilmät ovat aktiivisimmillaan.

Yhteensopivuus muiden kalojen kanssa

Piikkisilmä sopii hyvin rauhalliseen seura-akvaarioon muiden pienten ja keskikokoisten, hyväluonteisten kalojen kanssa. Sopivia seuralaisia ovat esimerkiksi monet pienet tetrat ja rasborat. Suuria petokaloja ja voimakkaasti reviiriään puolustavia pohjakaloja tulee välttää. Piikkisilmät ovat rauhallisia eivätkä yleensä pysty kilpailemaan tehokkaasti ravinnosta aggressiivisten pohjakalojen kanssa.

Sukupuolten tunnistus

Piikkisilmien sukupuolten erottaminen on melko vaikeaa. Täysikasvuiset naaraat ovat usein koiraita kookkaampia ja pyöreämpivatsaisia, erityisesti silloin kun ne ovat täynnä mätiä. Koirailla rintaevien ensimmäiset ruodot voivat olla naaraiden vastaavia paksummat. Erojen havaitseminen elävistä kaloista on kuitenkin hankalaa.

Lisääntyminen

Piikkisilmien lisääntyminen kotiakvaariossa on harvinaista. Luonnossa lisääntymisen arvellaan liittyvän vuodenaikojen ja veden olosuhteiden muutoksiin. Piikkisilmät ovat mätikaloja, mutta niiden kudusta ja poikasten kasvatuksesta on saatavilla vain vähän luotettavaa tietoa. Akvaarioissa on toisinaan havaittu poikasia ilman tarkoituksellista kudetusta, mutta lisääntymistä ei voida pitää helposti toteutettavana.

Piikkisilmä vai tummapiikkisilmä?

Piikkisilmä (Pangio kuhlii) ja tummapiikkisilmä (Pangio oblonga) kuuluvat samaan sukuun, mutta ovat eri lajeja. Piikkisilmä tunnetaan kellertävän vartalonsa tummista poikkijuovista, kun taas tummapiikkisilmä on yleensä tasaisen ruskea tai lähes mustanruskea. Piikkisilmän lajimäärityksessä on kuitenkin yksi tärkeä huomio: akvaariokaupassa nimellä Pangio kuhlii myydään usein myös muita samannäköisiä raidallisia piikkisilmiä, erityisesti lajia Pangio semicincta. Varsinainen Pangio kuhlii on akvaariokaupassa todennäköisesti hyvin harvinainen. Raidallisten piikkisilmien tarkka lajimääritys voi vaatia tietoa kalan alkuperästä ja yksityiskohtaista tuntomerkkien tutkimista. Hoitovaatimukset ovat kuitenkin useilla näistä lähisukuisista lajeista hyvin samankaltaiset.