- Ohjeet ja vinkit
- Lammikot
- Akvaarioiden hoito
- Kasviesittelyt
- Akvaariokalojen esittely ja hoito
- Altaan leveys 30cm - 50cm
- Altaan leveys 60cm - 75cm
- Altaan leveys 80cm - 90cm
- Aurinkobarbi
- Harmaakylkimonninen
- Hehkukölibarbi
- Hohtorasbora
- Kaarimonninen
- Katinkultamonni
- Keisaritetra
- Keltakorumonninen
- Kirjosuppusuu
- Kivikkoripsimonni
- Kongon pallokala
- Kulmajuovamonninen
- Kulmamonninen
- Kulmatetra
- Kuparibarbi
- Kääpiönuoliainen
- Leopardimonninen
- Leopardiseeprakala huntupyrstö
- Leveäevämolli
- Mustatetra
- Nauhapuikkokala
- Nokimonninen
- Palettikala
- Perhoskirjoahven
- Perhostoka
- Pikkulasimonni
- Pikkutetra
- Puna-aavetetra
- Ruutuakara
- Sinitetra
- Sitruunapleko
- Sokkotetra
- Sysievämonninen
- Tiikeribarbi
- Timanttitetra
- Vannesistura eli sumonuoliainen
- Altaan leveys 100cm - 150cm
- Altaan leveys yli 150 cm
- Akvaarion selkärangattomat
- Tietoa terraarioharrastuksesta
- Terraarioeläinten esittely ja hoito
Perhostoka
Perhostoka (Ameca splendens) on Meksikosta kotoisin oleva, vilkas ja värikäs hammaskarppikala. Laji kuuluu goodeideihin eli meksikolaisiin hammaskarppeihin, ja se on tunnettu sekä näyttävästä ulkonäöstään että poikkeuksellisesta lisääntymistavastaan.
Perhostoka on myös luonnonsuojelullisesti kiinnostava laji. Sen luonnonkannat ovat taantuneet voimakkaasti, ja lajia pidettiin aikanaan jopa luonnosta hävinneenä. Myöhemmin luonnosta on kuitenkin löydetty populaatioita. Akvaarioharrastajien ylläpitämillä kasvatuskannoilla on ollut tärkeä merkitys lajin säilymiselle.
| Laji | Perhostoka (Ameca splendens) tunnettiin aiemmin nimellä mustapyrstötoka |
| Englanninkielinen nimi | Butterfly splitfin |
| Alkuperä | Meksiko, Río Amecan valuma-alue ja Sayulan alue |
| Koko | Noin 8–9 cm |
| Lämpötila | 22–26 °C |
| pH | 7,0–8,0 |
| Veden kovuus | Keskikova–kova |
| Akvaarion minimikoko | Pohjamitat vähintään 90 × 30 cm, mieluiten suurempi |
| Luonne | Vilkas, toisinaan reviiritietoinen; lajiakvaario suositeltava |
| Ryhmäkoko | Vähintään 10 yksilöä, 2–3 naarasta koirasta kohti |
| Ruokinta | Kaikkiruokainen, tarvitsee runsaasti kasvipitoista ravintoa |
| Lisääntyminen | Elävänä synnyttävä |
Alkuperä ja vesiolosuhteet
Perhostoka on kotoisin Meksikosta. Sen alkuperäiseen levinneisyysalueeseen kuuluvat Río Amecan valuma-alue sekä Sayulan alueen vesistöt. Luonnossa lajia tavataan makeissa vesissä, joissa on kasvillisuutta ja runsaasti levien sekä muiden pieneliöiden muodostamaa ravintoa.
Perhostoka viihtyy keskikovassa tai kovassa, lievästi emäksisessä vedessä. Akvaariossa sopiva lämpötila on noin 22–26 °C ja pH 7,0–8,0.
Laji tarvitsee puhdasta ja hyvin hapettunutta vettä. Perhostokat ovat aktiivisia ja tuottavat suhteellisen paljon kuormitusta akvaarioon, joten tehokas biologinen suodatus ja säännölliset vedenvaihdot ovat tärkeitä.
Akvaarion koko ja sisustus
Perhostoka kasvaa noin 8–9 senttimetrin pituiseksi. Vilkkaan käyttäytymisensä ja ryhmässä esiintyvien reviirikiistojen vuoksi se tarvitsee riittävästi uintitilaa. Akvaarion pohjamittojen tulisi olla vähintään noin 90 × 30 cm, mutta suurempi allas on suositeltava erityisesti suurelle ryhmälle.
Akvaarioon kannattaa istuttaa runsaasti kasveja ja sijoittaa juurakoita sekä muita somisteita muodostamaan näkösuojia. Ne tarjoavat kaloille mahdollisuuden vetäytyä toistensa näkyvistä ja voivat vähentää koiraiden välisiä kiistoja.
Perhostokat saattavat nyppiä kasveja, joten sisustuksessa kannattaa suosia vahvarakenteisia ja hyvin kasvavia kasvilajeja. Tumma pohjamateriaali korostaa kalojen kaunista väritystä.
Kasvillisuuden ja suojapaikkojen lisäksi akvaarioon tulee jättää avointa uintitilaa.
Ryhmäkäyttäytyminen ja sopivat allaskaverit
Perhostoka on vilkas ja seurallinen kala, mutta se voi olla myös melko ärhäkkä. Erityisesti koiraiden välillä voi esiintyä kilpailua ja reviirikäyttäytymistä.
Lajia suositellaan pidettäväksi vähintään noin kymmenen yksilön ryhmässä. Naaraita tulisi olla selvästi enemmän kuin koiraita, mielellään kaksi tai kolme naarasta jokaista koirasta kohti. Riittävän suuri ryhmä ja runsaat näkösuojat auttavat jakamaan koiraiden huomiota ja vähentämään yksittäisiin kaloihin kohdistuvaa häirintää.
Perhostokalle suositellaan ensisijaisesti lajiakvaariota. Seura-akvaariossa sen vilkkaus ja mahdollinen evien näykkiminen voivat aiheuttaa ongelmia hitaiden, arkojen tai pitkäeväisten kalojen kanssa.
Sukupuolierot
Perhostokan koiras on yleensä naarasta pienempi ja värikkäämpi. Sen kyljissä näkyy kauniita metallinhohtoisia suomuja, ja pyrstöevässä voi erottua kirkkaankeltainen raita, jota reunustaa tumma väri.
Naaraat ovat tavallisesti kookkaampia ja vartaloltaan täyteläisempiä. Niiden väritys on usein koiraita hillitympi.
Koiraan peräevä on muuntunut lisääntymiseen liittyväksi rakenteeksi, jota kutsutaan andropodiumiksi. Se toimii siittiöiden siirtämisessä naaraaseen. Rakenne eroaa esimerkiksi miljoonakalojen ja platyjen koiraiden gonopodiumista.
Ruokinta
Perhostoka on kaikkiruokainen, mutta sen ruokavaliossa kasvipitoisella ravinnolla on erityisen tärkeä merkitys. Luonnossa laji käyttää ravinnokseen muun muassa leviä ja niihin liittyviä pieneliöitä.
Akvaariossa perusruoaksi sopivat laadukkaat kasvipitoiset hiutale- ja raeruoat. Erityisen hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi spirulinaa sisältävät ruoat.
Ruokavaliota voi täydentää pakastetuilla tai elävillä ravintoeläimillä, kuten surviaisilla, vesikirpuilla, mysiksellä ja muilla pienillä selkärangattomilla.
Monipuolinen, riittävästi kasvisainesta sisältävä ruokavalio tukee perhostokien hyvinvointia ja luonnollista käyttäytymistä.
Lisääntyminen
Perhostoka on elävänä synnyttävä kala, jonka lisääntyminen onnistuu usein hyvin kotiakvaariossa. Se kuuluu goodeideihin, joiden lisääntymistapa poikkeaa esimerkiksi miljoonakalojen ja platyjen lisääntymisestä.
Tiineys kestää noin kaksi kuukautta. Naaras synnyttää tavallisesti noin 5–30 poikasta, jotka ovat syntyessään jo melko suuria ja pystyvät syömään samankaltaista ravintoa kuin aikuiset, kunhan ruoka on sopivan pienikokoista.
Vastasyntyneillä poikasilla on nähtävissä erityinen ravintoliitokseen liittyvä rakenne, trofoteenia, jonka avulla ne ovat saaneet ravintoa emoltaan ennen syntymää. Rakenne surkastuu ja irtoaa pian syntymän jälkeen.
Perhostokat eivät yleensä syö poikasiaan yhtä herkästi kuin monet muut elävänä synnyttävät akvaariokalat. Poikasille kannattaa silti tarjota runsaasti suojapaikkoja.
Tiineenä olevaa naarasta ei ole hyvä siirrellä tarpeettomasti juuri ennen synnytystä, sillä ylimääräinen stressi voi aiheuttaa ongelmia.
Perhostokan hoito videolla
Katso myös videomme, jossa esittelemme perhostokan, sen käyttäytymisen, ruokinnan, lisääntymisen ja sopivat akvaario-olosuhteet.