- Ohjeet ja vinkit
- Lammikot
- Akvaarioiden hoito
- Kasviesittelyt
- Akvaariokalojen esittely ja hoito
- Altaan leveys 30cm - 50cm
- Altaan leveys 60cm - 75cm
- Hunajarihmakala
- Imunuoliaislaji "sininen seepra"
- Intiaaninsulka
- Juovaperhosnuoliainen
- Kardinaalitetra
- Kerritetra
- Kiilakylki
- Kirsikkabarbi
- Kultakylkibarbi
- Kyhmybanjomonni
- Kääpiörihmakala
- Kääpiötapparakala
- Lyyrakääpiöahven
- Maatiaspartamonni
- Miljoonakala
- Musta-aavetetra
- Mustaneontetra
- Neontetra
- Pistemonninen
- Platy
- Pumpulipallopleko
- Punalyhtytetra
- Punainen noitamonni
- Punapäätetra
- Punasuppusuu
- Rubiinitetra
- Rusokiilakylki
- Ruusutetra
- Ruusuaavetetra
- Selkäuimarimonni
- Suklaarihmakala
- Tummapiikkisilmä
- Täplätapparakala
- Täpläviiripyrstö
- Töyhtökääpiöahven
- Altaan leveys 80cm - 90cm
- Altaan leveys 100cm - 150cm
- Altaan leveys yli 150 cm
- Akvaarion selkärangattomat
- Tietoa terraarioharrastuksesta
- Terraarioeläinten esittely ja hoito
Kultakylkibarbi
Kultakylkibarbi (Pethia gelius) on pienikokoinen, rauhallinen ja kauniisti värittynyt akvaariokala, jonka kyljissä erottuu kullanhohtoisia sävyjä ja tummia laikkuja. Tämä Etelä-Aasiasta kotoisin oleva parvikala viihtyy erityisesti runsaasti istutetussa, rauhallisessa akvaariossa. Kultakylkibarbi sopii hyvin pienten ja hyväluonteisten kalojen seuraan, kunhan veden lämpötila on sille sopiva ja parvi riittävän suuri.
Perustiedot
Nopea yhteenveto hoito-olosuhteista
| Laji | Kultakylkibarbi (Pethia gelius) |
| Aiempi tieteellinen nimi | Puntius gelius |
| Englanninkielinen nimi | Golden dwarf barb |
| Alkuperä | Etelä-Aasia, erityisesti Intian, Nepalin ja Bangladeshin jokivesistöt |
| Koko aikuisena | Noin 4 cm, suurimmillaan noin 5 cm |
| Lämpötila | 18–24 °C |
| pH | 6,0–7,0 |
| Veden kovuus | 1–10 °dGH, mieluiten pehmeä vesi |
| Akvaarion koko | Vähintään 60 cm pitkä akvaario |
| Sosiaalisuus | Parvikala, vähintään 10 yksilöä |
| Hoitotaso | Kohtalainen – tarvitsee kypsän akvaarion ja vakaat vesiarvot |
Kultakylkibarbi (Pethia gelius)
Kultakylkibarbi on särkikalojen heimoon kuuluva pienikokoinen barbi. Sen vartalo on vaaleankeltainen, kullanhohtoinen tai hieman hopeansävyinen, ja kyljissä näkyy tummia laikkuja. Evissä voi olla kirkkaan keltaisia sävyjä. Värityksen voimakkuus vaihtelee yksilöittäin sekä valaistuksen ja kalan mielialan mukaan.
Laji tunnettiin aiemmin tieteellisellä nimellä Puntius gelius, mutta se on sittemmin siirretty Pethia-sukuun. Kultakylkibarbi muistuttaa eräitä lähisukulaisiaan, kuten Pethia aurea ja Pethia canius. Niiden erottaminen toisistaan voi vaatia värityksen lisäksi tarkempien tuntomerkkien tutkimista.
Alkuperä ja elinympäristö
Kultakylkibarbi on kotoisin Etelä-Aasiasta. Sitä tavataan erityisesti Gangesin ja Brahmaputran jokivesistöissä Intiassa, Nepalissa ja Bangladeshissa. Lajista on ilmoitettu havaintoja myös muilta alueilta, mutta kaikkien vanhojen levinneisyystietojen lajimääritys ei ole täysin varma. Luonnossa kultakylkibarbi elää hitaasti virtaavissa ja seisovissa vesissä. Sen elinympäristöjä ovat esimerkiksi matalat purot, ojastot ja jokien rauhalliset reunavyöhykkeet. Pohja on usein mutaa tai lietettä, ja vedessä voi olla runsaasti hienojakoista ainesta. Monet elinympäristöt muuttuvat vuodenaikojen mukana. Veden syvyys, virtaus ja sameus voivat vaihdella huomattavasti sateiden ja kuivempien jaksojen välillä.
Luonne ja käyttäytyminen
Kultakylkibarbi on erittäin rauhallinen mutta hieman arka parvikala. Sitä kannattaa pitää vähintään kymmenen yksilön parvessa. Riittävän suuri parvi vähentää arkuutta ja rohkaisee kaloja liikkumaan näkyvillä. Parvessa koiraat voivat esitellä värejään ja kilpailla naaraiden huomiosta. Tällainen käyttäytyminen on yleensä harmitonta. Liian pienessä parvessa tai vilkkaiden akvaariokumppanien seurassa kultakylkibarbit voivat piileskellä paljon. Rauhallinen ympäristö ja kasvillisuuden tarjoama suoja auttavat niitä tuntemaan olonsa turvalliseksi.
Akvaarion koko ja sisustus
Kultakylkibarbille sopii vähintään 60 cm pitkä akvaario. Suurempi akvaario antaa enemmän tilaa parven liikkumiselle ja helpottaa vakaiden vesiolosuhteiden ylläpitämistä. Laji viihtyy parhaiten runsaasti istutetussa akvaariossa. Kasvillisuutta kannattaa sijoittaa erityisesti reunoille ja takaosaan, jolloin keskelle jää avointa uintitilaa. Kelluskasvit, juurakot ja muu suojaisa sisustus auttavat hillitsemään valaistusta ja tarjoavat kaloille turvallisia oleskelupaikkoja. Tumma pohjamateriaali voi myös korostaa kalojen keltaista väritystä. Voimakas virtaus ei ole tarpeen. Kultakylkibarbi viihtyy paremmin rauhallisesti liikkuvassa vedessä, eikä sitä tule sijoittaa akvaarioon, jossa virtaus on jatkuvasti hyvin voimakas.
Vesiolosuhteet
Kultakylkibarbi viihtyy hieman viileämmässä vedessä kuin monet tavalliset trooppiset akvaariokalat. Sopiva lämpötila on noin 18–24 °C, pH 6,0–7,0 ja veden kokonaiskovuus 1–10 °dGH. Lajia ei kannata pitää jatkuvasti hyvin lämpimässä akvaariossa. Akvaariokumppaneiden valinnassa on tärkeää huomioida, että kaikkien kalojen lämpötilavaatimukset sopivat yhteen.
Kultakylkibarbi voi olla herkkä äkillisille vedenlaadun muutoksille. Se tulee sijoittaa kunnolla kypsyneeseen akvaarioon, jossa biologinen suodatus toimii ja vesiarvot pysyvät vakaina. Säännölliset vedenvaihdot, maltillinen ruokinta ja hyvä suodatus auttavat ylläpitämään kalojen terveyttä.
Ruokinta
Kultakylkibarbi on luonnossa pieneläimiä syövä kala. Sen ravintoon kuuluu muun muassa pieniä hyönteisiä, matoja, äyriäisiä ja muuta eläinplanktonia. Akvaariossa sille sopivat laadukkaat hienojakoiset hiutaleet ja pienet rakeet. Ruokavaliota kannattaa täydentää säännöllisesti esimerkiksi vesikirpuilla, artemialla ja muilla sopivan kokoisilla pakaste- tai elävillä ruoilla. Monipuolinen ruokinta auttaa ylläpitämään kalojen hyvää kuntoa ja väritystä.
Erityisesti uudet kalat voivat olla arkoja ruokailutilanteissa. On tärkeää varmistaa, että kaikki yksilöt saavat riittävästi ruokaa eivätkä jää vilkkaampien kalojen varjoon.
Yhteensopivuus muiden kalojen kanssa
Kultakylkibarbi sopii parhaiten rauhalliseen pienkalojen seura-akvaarioon tai lajiakvaarioon. Hyviä seuralaisia voivat olla esimerkiksi monet pienet rasborat ja muut hyväluonteiset kalat, joiden vesivaatimukset sopivat yhteen kultakylkibarbin kanssa. Suuret, aggressiiviset ja hyvin vilkkaat kalat eivät ole hyviä akvaariokumppaneita. Ne voivat säikytellä kultakylkibarbeja tai estää niitä saamasta riittävästi ravintoa. Myös veden lämpötila on tärkeä valintaperuste. Kultakylkibarbia ei kannata yhdistää lajeihin, jotka tarvitsevat jatkuvasti selvästi lämpimämpää vettä.
Sukupuolten tunnistus
Aikuiset naaraskultakylkibarbit ovat yleensä hieman kookkaampia ja pyöreämpivatsaisia kuin koiraat. Koiraat ovat tavallisesti hoikempia ja niiden väritys voi olla voimakkaampi. Sukupuolten väliset erot eivät kuitenkaan ole yhtä selviä kuin monilla muilla barbilajeilla. Nuorten kalojen sukupuolen tunnistaminen voi olla vaikeaa.
Lisääntyminen
Kultakylkibarbi on mätikala, joka levittää mätimunansa kasvillisuuden joukkoon. Se ei rakenna pesää eikä huolehdi mädistä tai poikasista. Hyväkuntoiset kalat voivat kutea myös tavallisessa akvaariossa, mutta aikuiset saattavat syödä mätimunia. Erillinen kutuakvaario helpottaa poikasten kasvatusta. Kutuakvaarioon voidaan sijoittaa hienolehtisiä kasveja tai kutumoppeja, joiden joukkoon mäti pääsee suojaan. Veden tulee olla pehmeää ja hieman hapanta, ja lämpötila voi olla lajin suositellun lämpötila-alueen yläpäässä. Mäti kuoriutuu yleensä noin 24–36 tunnissa. Poikaset alkavat uida vapaasti noin 3–4 päivän kuluttua. Aluksi niille tarjotaan hyvin pienikokoista ravintoa, kuten likoeläimiä. Myöhemmin voidaan siirtyä esimerkiksi mikromatoihin ja vastakuoriutuneisiin artemioihin. Runsaasti kasvitetussa ja rauhallisessa akvaariossa saattaa toisinaan selvitä yksittäisiä poikasia ilman erillistä kasvatusta.
Huomioitavaa
Kultakylkibarbi on kaunis ja rauhallinen parvikala, mutta sen pienikokoisuus ei tarkoita, että se sopisi mihin tahansa pieneen akvaarioon. Riittävän suuri parvi, runsas kasvillisuus ja vakaa vedenlaatu ovat sen hyvinvoinnille tärkeitä. Laji sopii erityisen hyvin harrastajalle, joka haluaa rakentaa rauhallisen, tiheästi istutetun akvaarion hieman viileämmässä vedessä viihtyville pienille kaloille.