Tulimedaka
Tulimedaka on pieni ja näyttävä riisikaloihin kuuluva laji, joka hurmaa kirkkailla väreillään ja vilkkaalla olemuksellaan. Se sopii erityisesti rauhallisiin nano- ja seura-akvaarioihin.
Perustiedot
Nopea yhteenveto hoito-olosuhteista
Tulimedaka (Oryzias woworae)
Alkuperä ja elinympäristö
Tulimedaka on löydetty luonnossa Indonesiasta, tarkemmin Mata air Fotuno -nimisestä purosta. Sen elinympäristö on karstiperäinen makean veden puro, jossa pohja koostuu mudan, hiekan ja karikkeen sekoituksesta.
Luonnossa vesi on usein osittain varjostunut runsaan kasvillisuuden ansiosta, ja ympäristö on rakenteeltaan monipuolinen.
Akvaario ja sisustus
Tulimedaka on sopeutuvainen laji, mutta viihtyy parhaiten runsaasti istutetussa akvaariossa. Kasvit, juurakot ja oksat tarjoavat suojaa ja tuovat kalojen värit kauniisti esille.
Luonnonmukaisessa akvaariossa voi käyttää hiekkapohjaa sekä lisätä catappan lehtiä tai muuta kariketta, joka pehmentää ja sävyttää vettä.
Luonne ja käyttäytyminen
Tulimedaka on erittäin rauhallinen ja vilkas parvikala. Pienen kokonsa vuoksi se ei sovi suurten tai aggressiivisten kalojen seuraan. Parhaimmillaan laji on pienikokoisten ja rauhallisten kalojen sekä esimerkiksi sukarapujen kanssa.
Ruokinta
Tulimedaka ei ole nirso, kunhan ruoka on riittävän pienikokoista. Sopivia vaihtoehtoja ovat hiutaleruoat, pienirakeiset kuivaruoat sekä elävät ja pakastetut pienet selkärangattomat, kuten mikromadot ja artemia. Aikuiset yksilöt voivat myös syödä jonkin verran levää akvaarion pinnoilta.
Yhteensopivuus
Sopivia allaskavereita ovat muut pienet ja rauhalliset kalat, kuten kiilakyljet, pienet rasborat, kääpiömonniset sekä pienet imumonnit. Myös sukaravut sopivat hyvin samaan akvaarioon.
Sukupuolierot
Koiraat ovat selvästi värikkäämpiä ja hoikempia kuin naaraat. Niillä on myös pidemmät selkä- ja peräevät.
Lisääntyminen
Tulimedaka lisääntyy helposti. Kuteminen tapahtuu usein aamuisin, jolloin koiraat korostavat värejään ja puolustavat pieniä reviirejä. Munat kiinnittyvät aluksi naaraan vatsan alle ja siirtyvät sieltä kasvien tai muun pinnan sekaan. Hyviä kutualustoja ovat esimerkiksi jaavansammal, viuhkalehdet ja kutumopit. Poikaset kuoriutuvat noin 1–2 viikossa, minkä jälkeen niitä voidaan ruokkia mikromadoilla ja artemialla.