Taistelukala - kutu ja poikaset

Taistelukalan (Betta splendens) lisääntyminen on mielenkiintoinen tapahtuma, jossa koiras rakentaa kuplapesän, houkuttelee naaraan kutemaan ja huolehtii mädistä sekä vastakuoriutuneista poikasista. Kututapahtuma on kuitenkin vasta kasvatuksen alku. 

Taistelukaloja ei kannata lisäännyttää tavallisessa seura-akvaariossa. Kutua varten on hyvä järjestää erillinen kasvatusakvaario, jossa olosuhteet voidaan pitää rauhallisina ja poikasten tarpeisiin sopivina. Ennen kasvatuksen aloittamista on myös tärkeää varmistaa, että kaikille kasvaville kaloille löytyy riittävästi tilaa.

 

Ennen kutua – mitä tulee huomioida?

Taistelukalojen kasvatus kannattaa aloittaa vain terveillä, hyväkuntoisilla ja sukukypsillä yksilöillä. Jalostukseen valittavien kalojen tulee olla riittävän kehittyneitä, aktiivisia, normaalisti uivia ja vailla näkyviä sairauksia tai rakenneongelmia. Erityisesti voimakkaasti jalostetuilla evä- ja värimuodoilla on hyvä kiinnittää huomiota kalojen rakenteeseen ja toimintakykyyn. Ulkonäkö ei saa olla tärkeämpää kuin kalan terveys.

Kutupari pidetään tavallisesti erillään ennen lisääntymisyritystä. Molempia kaloja ruokitaan monipuolisesti laadukkaalla taistelukoille sopivilla kalanruoilla sekä pakastetuilla ja elävillä pieneläimillä. 

Poikasten tuleva sijoittaminen on suunniteltava jo ennen kutua. Yhdestä onnistuneesta kudusta voi kehittyä kymmeniä tai jopa yli sata poikasta. Kasvavat koiraat voivat myöhemmin tarvita omat tilansa, mikä lisää kasvatuksen vaatimaa tilaa ja työmäärää huomattavasti.

• Laadukkaat kalanruoat >

 

Kutua varten valmisteltava akvaario

Erillinen kutuakvaario helpottaa kalojen käyttäytymisen tarkkailua ja vähentää mädin sekä poikasten hoitoon liittyviä ongelmia. Jo 20 litran akvaario voi soveltua varsinaiseen kutuvaiheeseen, mutta poikasten kasvaessa tarvitaan huomattavasti enemmän tilaa. Kutuakvaarion koko ei myöskään ole suositus aikuisten taistelukalojen pysyvään ylläpitoon.

Veden syvyys voidaan pitää kutuvaiheessa melko matalana, esimerkiksi noin 10–15 senttimetrissä. Tämä helpottaa koiraan työtä sen kerätessä munia kuplapesään.

Sopivia olosuhteita ovat:

• Lämpötila noin 26–28 °C.
• Puhdas, biologisesti toimiva vesi, jonka arvot ovat kaloille sopivat.
• Hyvin vähäinen veden virtaus, jotta kuplapesä pysyy koossa.
• Pintakasveja tai muita kuplapesän rakentamista helpottavia rakenteita.
• Kasvillisuutta ja suojapaikkoja erityisesti naaraalle.
• Kansi, joka auttaa pitämään vedenpinnan yläpuolisen ilman lämpimänä ja kosteana.

Kutuakvaariossa veden virtauksen tulee olla hyvin vähäinen, jotta kuplapesä pysyy koossa. Voimakas virtaus voi hajottaa kuplapesän, ja suojaamaton suodattimen imuaukko voi olla vaarallinen pienille poikasille. Vedenlaadusta on huolehdittava myös silloin, kun suodatus on vähäistä. Kutuakvaario voidaan pitää ilman pohjamateriaalia. Paljas pohja helpottaa puhtaanapitoa ja pudonneiden mätimunien havaitsemista.

• Pieniä akvaarioita löydät pakettiratkaisuina täältä >

• Tutustu ilmapumppusuodattimiin > 

• Tutustu ilmapumppuihin > 

• Tutustu pintakasveihin >

   

 

Kutuparin yhdistäminen

Koiraan annetaan ensin tutustua kutuakvaarioon. Se saattaa aloittaa kuplapesän rakentamisen veden pinnalle esimerkiksi kelluskasvien tai lehden alle. Naaras voidaan esitellä koiraalle aluksi läpinäkyvän väliseinän tai erillisen, turvallisen astian kautta. Näin voidaan tarkkailla kalojen kiinnostusta ja aggressiivisuutta ilman välitöntä vahingoittumisen vaaraa. Lisääntymisvalmis naaras voi osoittaa kiinnostusta koiraaseen ja kuplapesään. Joillakin naarailla näkyy myös pystysuuntaista juovitusta, mutta se ei erotu kaikissa värimuodoissa.

Kun kalat päästetään yhteen, niitä on seurattava tarkasti. Jonkinasteinen jahtaaminen voi kuulua lisääntymiskäyttäytymiseen, mutta voimakasta tai jatkuvaa aggressiota ei tule hyväksyä. Jos toinen kala joutuu jatkuvasti pakenemaan, loukkaantuu tai ei pääse suojaan, kalat on erotettava. Kutuparia ei saa jättää valvomatta tilanteessa, jossa aggressio on voimakasta. 

 

Taistelukalan kututapahtuma

Kututapahtumassa koiras houkuttelee naaraan kuplapesän läheisyyteen. Koiras kietoutuu naaraan ympärille, ja kalat muodostavat hetkeksi tiiviin kutuasennon. Tällöin naaras vapauttaa mätimunia, jotka koiras hedelmöittää. Kutu voi koostua useista peräkkäisistä syleilyistä. Koiras kerää suullaan pohjaa kohti vajoavia munia ja kuljettaa niitä kuplapesään. Myös naaras saattaa osallistua munien keräämiseen. Kudun päätyttyä koiras jää yleensä vartioimaan pesää. Naaras on tässä vaiheessa tavallisesti turvallisinta poistaa kutuakvaariosta, sillä koiras voi muuttua sitä kohtaan hyvin aggressiiviseksi.

 

Mädin kehittyminen ja kuoriutuminen

Koiras huolehtii kuplapesästä ja pyrkii palauttamaan pesästä pudonneet munat takaisin paikoilleen. Mätimunat kuoriutuvat tavallisesti noin 24–48 tunnin kuluttua kudusta. Vastakuoriutuneet poikaset pysyttelevät aluksi kuplapesän yhteydessä ja käyttävät ravinnokseen ruskuaispussinsa sisältöä. Poikaset alkavat yleensä uida vapaasti noin 2–4 vuorokauden kuluttua kuoriutumisesta. Kehitysnopeuteen vaikuttavat erityisesti lämpötila ja yksilölliset erot. Kun poikaset alkavat uida, koiraan kuplapesän hoitamiseen liittyvä tehtävä päättyy. Tavallisessa kasvatusakvaariossa koiras on tässä vaiheessa yleensä turvallisinta poistaa. Osa koiraista saattaa syödä poikasia - kaikki eivät. Koiraan poistaminen helpottaa joka tapauksessa poikasten ruokintaa ja kasvatuksen jatkamista.

 

Poikasten ensimmäinen ruokinta

Poikasten ruokinta aloitetaan, kun ne alkavat uida vapaasti ja ruskuaispussin ravintovarastot ovat ehtyneet. Ensiravinnoksi sopivat erittäin pienikokoiset eliöt, kuten likoeläimet (infusoria). Sopiva ravintoviljelmä on valmisteltava jo ennen kutua, sillä poikaset eivät välttämättä pysty syömään heti esimerkiksi vastakuoriutunutta artemiaa. Poikasten kasvaessa voidaan siirtyä vähitellen suurempaan ravintoon, kuten mikromatoihin ja vastakuoriutuneisiin artemian toukkiin, kunhan poikaset pystyvät niitä syömään. Myöhemmin ruokavaliota voidaan monipuolistaa esimerkiksi pienikokoisilla vesikirpuilla ja laadukkailla, hienojakoisilla poikasruoilla.

Ruokaa tarjotaan pieniä määriä useita kertoja päivässä. Ravinnon kokoa ja monipuolisuutta lisätään poikasten kasvaessa. Elävä ravinto on usein erityisen hyödyllistä pienille poikasille, sillä sen liike houkuttelee pikkukaloja saalistamaan. Liikaruokintaa tulee kuitenkin välttää. Syömätön ravinto ja muu orgaaninen jäte heikentävät nopeasti vedenlaatua.

• Kalojen poikasruokia >

 

 

Vedenlaatu ja poikasten kasvu

Pienten poikasten kasvatusakvaariossa vedenlaadun ylläpitäminen vaatii huolellisuutta. Ruokintaa on paljon, mutta poikaset ovat herkkiä vedenlaadun muutoksille. Pohjalle kertyvää jätettä poistetaan varovasti esimerkiksi ohuella letkulla tai pipetillä. Vedenvaihdot aloitetaan hillitysti, vaihtovälien määrää voidaan lisätä poikasten kasvaessa. Vaihtoveden lämpötilan ja muiden ominaisuuksien tulee vastata mahdollisimman tarkasti akvaarion vettä.

Kasvatusakvaarion vedenpinnan yläpuolinen ilma on tärkeää pitää lämpimänä ja kosteana. Taistelukalan poikasille kehittyy vähitellen labyrinttielin, jonka avulla ne alkavat hengittää myös ilmakehän happea. Tämän kehitysvaiheen aikana kylmää vetoa ja suuria lämpötilaeroja veden sekä ilman välillä tulee välttää. Akvaarion kansi auttaa ylläpitämään tasaisia olosuhteita.

 

Milloin poikaset täytyy erottaa toisistaan?

Taistelukalan poikaset voivat kasvaa eri tahtiin, ja niiden kokoerot voivat muodostua huomattaviksi. Kasvun edetessä tarvitaan usein suurempia kasvatusaltaita tai poikasten jakamista useampaan ryhmään. Näin vähennetään ahtautta ja varmistetaan, että myös pienemmät yksilöt saavat ravintoa. Nuorten taistelukalojen reviirikäyttäytyminen alkaa kehittyä vähitellen. Erityisesti koiraat voivat alkaa levitellä eviään, uhkailla ja myöhemmin tapella keskenään. Yksilöt on erotettava toisistaan viimeistään silloin, kun niiden välillä havaitaan jatkuvaa aggressiota tai vahingoittumisen vaaraa. Tähän ei ole yhtä kaikille poikueille sopivaa ikärajaa.

 

Kuinka kauan taistelukalan kasvatus kestää?

Taistelukalan kutu ja mädin kuoriutuminen tapahtuvat nopeasti, mutta poikasten kasvattaminen luovutuskokoisiksi vie pidempään. Poikasten kasvunopeuteen vaikuttavat esimerkiksi lämpötila, ravinto, vedenlaatu, kasvatustiheys ja perinnölliset ominaisuudet. Ensimmäisten viikkojen aikana tärkeintä on riittävän pienikokoinen ravinto ja puhdas vesi. Seuraavien kuukausien aikana kalojen evät, väritys ja sukupuolierot alkavat kehittyä selvemmin. Nuoria taistelukaloja voidaan yleensä alkaa arvioida luovutettaviksi vasta muutaman kuukauden kasvatuksen jälkeen, kunhan poikaset ovat riittävän suuria, hyväkuntoisia ja syövät luotettavasti sopivaa ravintoa. Taistelukalojen kasvattaminen onkin paitsi hauskaa, myös pitkäjänteisyyttä vaativa keino laajentaa harrastusta.

 

Video: Taistelukalan kutu

Alla olevalla videolla nähdään taistelukalojen varsinainen kututapahtuma. Video havainnollistaa koiraan ja naaraan kutukäyttäytymistä sekä sitä, kuinka koiras huolehtii mätimunien keräämisestä kuplapesään.