Tiikerikala

Tiikerikala (Datnioides microlepis) on kookas, näyttävä ja voimakasrakenteinen makean veden petokala. Sen kellertävää tai kullanruskeaa vartaloa koristavat leveät mustat pystyjuovat, jotka tuovat mieleen tiikerin raidat. Tiikerikala voi kasvaa yli puolen metrin mittaiseksi, joten se soveltuu vain poikkeuksellisen suuriin yksityisakvaarioihin tai julkisiin akvaarioihin. Lajin hoito vaatii kokemusta suurista petokaloista, tehokkaan suodatuksen ja huolellisesti suunnitellun ruokinnan.

Tiikerikala (Datnioides microlepis)

Tiikerikala kuuluu Lobotidae-heimoon. Sen vartalo on korkea, sivuilta litistynyt ja voimakasrakenteinen. Suu on suuri ja pystyy työntymään huomattavasti eteenpäin saaliin nappaamista varten.

Tiikerikalan tunnusomaisin piirre on vaalealla pohjalla näkyvä leveä musta pystyjuovitus. Väritys ja juovien voimakkuus voivat vaihdella yksilön mielialan, valaistuksen ja ympäristön mukaan.

Tiikerikalaa ei pidä sekoittaa afrikkalaisiin tiikerikaloihin, jotka kuuluvat Hydrocynus-sukuun. Nimestään huolimatta nämä kalat eivät ole läheistä sukua toisilleen.

Alkuperä ja elinympäristö

Tiikerikala on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Sen levinneisyysalueeseen kuuluvat muun muassa Indonesian Sumatra ja Borneo sekä Malesian niemimaan jokivesistöt. Laji elää suurissa, syvissä makean veden joissa ja niiden tulva-alueilla. Sitä tavataan erityisesti ympäristöissä, joissa on vedenalaisia puunrunkoja, oksistoja ja muuta suojaa tarjoavaa rakennetta. Sadekauden aikana tulvivat metsät tarjoavat tiikerikaloille lisää elintilaa ja ravintoa. Tiikerikala on makean veden laji, eikä sen akvaarioveteen tarvitse lisätä merisuolaa.

Koko ja tilantarve

Tiikerikala kasvaa tavallisesti noin 40–50 cm:n mittaiseksi, mutta suurimmista yksilöistä on ilmoitettu jopa noin 55 cm:n kokonaispituuksia. Aikuisen kalan vartalo on paitsi pitkä myös huomattavan korkea ja raskasrakenteinen. Siksi sen tarvitsemaa tilaa ei voi arvioida pelkän pituuden perusteella. Tiikerikalalle suositellaan vähintään 300 cm pitkää akvaariota. Akvaarion tulee olla myös poikkeuksellisen leveä, jotta suuri kala pystyy kääntymään ja liikkumaan esteettömästi. Vähimmäispituus ei yksin takaa riittävää tilavuutta. Useamman tiikerikalan pitäminen yhdessä edellyttää vielä suurempaa akvaariota. Laji ei sovellu tavalliseen kotiakvaarioon.

Luonne ja käyttäytyminen

Nuoret tiikerikalat voivat elää ryhmissä, mutta aikuistuessaan niiden käyttäytyminen muuttuu usein reviiritietoisemmaksi. Aikuiset yksilöt voivat suhtautua aggressiivisesti toisiin tiikerikaloihin ja samankaltaisiin suuriin kaloihin. Siksi lajia suositellaan pidettäväksi joko yksin tai vähintään viiden yksilön ryhmässä erittäin suuressa akvaariossa. Kahden tai kolmen yksilön yhdistelmä voi johtaa tilanteeseen, jossa hallitseva kala ahdistelee jatkuvasti heikompia yksilöitä. Tiikerikalat voivat olla alkuun arkoja ja piileskellä paljon. Rauhallinen ympäristö, sopivat suojapaikat ja vähäinen häirintä auttavat niitä kotiutumaan.

Akvaarion sisustus ja tekniikka

Tiikerikalan akvaarioon kannattaa sijoittaa suuria juurakoita ja muita tukevia rakenteita, joiden suojassa kala voi levätä. Sisustuksen tulee olla turvallista ja riittävän väljää, jotta kookas kala ei voi juuttua rakenteiden väliin. Nuoret tiikerikalat hyötyvät runsaista suojapaikoista ja kasvillisuudesta. Aikuisille yksilöille tärkeintä on riittävä vapaa tila ja turvalliset, suuret suojarakenteet. Valaistus voi olla melko hillitty. Pintakasvit tai vedenpinnan ylle ulottuvat juurakot voivat lisätä kalan turvallisuudentunnetta.

Tiikerikala tuottaa suuren kokonsa ja runsaan ruokintansa vuoksi huomattavasti jätettä. Akvaarioon tarvitaan erittäin tehokas biologinen ja mekaaninen suodatus. Suuri ala-allasjärjestelmä voi olla käytännöllinen ratkaisu. Kaikki laitteet on suojattava niin, ettei suuri kala voi vahingoittaa niitä tai itseään. Erityisesti lämmittimet kannattaa sijoittaa turvallisesti suojattuina tai erilliseen suodatustilaan.

Vesiolosuhteet

Tiikerikalalle sopiva lämpötila on 20–28 °C, pH 5,5–7,5 ja veden kokonaiskovuus alle 15 °dGH. Veden tulee olla puhdasta ja hyvin suodatettua. Suuren petokalan ruokinta kuormittaa vettä huomattavasti, joten tehokkaan suodatuksen lisäksi tarvitaan säännöllisiä vedenvaihtoja. Äkillisiä muutoksia lämpötilassa ja vesiarvoissa tulee välttää. Tiikerikalat voivat reagoida voimakkaasti kuljetukseen ja ympäristön muutoksiin.

Ruokinta

Tiikerikala on pääasiassa eläinravintoa syövä petokala. Luonnossa aikuiset yksilöt saalistavat pieniä kaloja, katkarapuja ja muita vesieläimiä. Nuoret kalat syövät myös eläinplanktonia ja pieniä selkärangattomia.Akvaariossa nuorille tiikerikaloille voidaan tarjota esimerkiksi surviaissääsken toukkia, pieniä kastematoja ja pilkottuja katkarapuja. Aikuisille kaloille sopivat esimerkiksi katkaravut, simpukat, kastemadot ja sopivankokoiset kalaperäiset ruoat. Ruokavalion tulee olla monipuolinen ja ravitsemuksellisesti tasapainoinen. Aikuisia tiikerikaloja ei yleensä tarvitse ruokkia päivittäin. Sopiva ruokintatiheys riippuu kalan koosta, kunnosta ja tarjottavasta ravinnosta.

Eläviä kaloja ei tule käyttää tiikerikalan ravintona. Suomessa eläinten hyvinvointilaki kieltää tarpeettoman kivun ja kärsimyksen aiheuttamisen myös kaloille. Tiikerikalalle voidaan tarjota monipuolista, ravitsemuksellisesti sopivaa ravintoa ilman elävien selkärankaisten syöttämistä. Lisäksi elävät ruokakalat voivat levittää tauteja ja loisia.

Yhteensopivuus muiden kalojen kanssa

Tiikerikala voi syödä kaikki kalat, jotka mahtuvat sen suuhun. Pienet seura-akvaariokalat eivät siksi sovellu sen kanssa pidettäviksi. Mahdollisten akvaariokumppanien tulee olla riittävän suuria, rauhallisia ja samankaltaisissa vesiolosuhteissa viihtyviä. Voimakkaasti aggressiiviset tai hyvin reviiritietoiset kalat voivat kuitenkin stressata tiikerikalaa. Sopivien seuralajien valinta vaatii kokemusta ja erittäin suuren akvaarion. Tiikerikalaa ei suositella tavalliseen seura-akvaarioon.

Värityksen vaihtelu

Tiikerikalan väritys voi muuttua huomattavasti. Hyväkuntoisen, rauhallisen kalan pohjaväri voi olla kirkkaan kellertävä ja mustat juovat selvärajaisia. Stressaantuneella tai yöaikaan lepäävällä kalalla juovat voivat haalistua, ja vartalo voi muuttua harmahtavaksi tai ruskehtavaksi. Värityksen tilapäinen muuttuminen ei siis yksin tarkoita sairautta. Jos siihen liittyy ruokahaluttomuutta, poikkeavaa hengitystä tai muuta oireilua, kalan vointi ja akvaarion olosuhteet tulee kuitenkin tarkistaa.

Tiikerikalan tunnistaminen

Datnioides-suvussa on useita samankaltaisia lajeja, joiden erottaminen voi olla vaikeaa. Datnioides microlepis -lajilla on tyypillisesti kuusi tai seitsemän leveää tummaa juovaa. Myös vartalon pienet suomut ovat tärkeä tuntomerkki. Erityisesti Datnioides pulcher muistuttaa tiikerikalaa, mutta sillä on tavallisesti vähemmän leveitä juovia. Lajimäärityksessä on kuitenkin tarkasteltava useita tuntomerkkejä, sillä yksilöllistä vaihtelua esiintyy.

Sukupuolten tunnistus

Tiikerikalan sukupuolia ei pystytä luotettavasti erottamaan tavallisten ulkoisten tuntomerkkien perusteella. Koiraiden ja naaraiden välisiä eroja ei tunneta riittävän hyvin, jotta sukupuolen voisi määrittää varmasti esimerkiksi vartalon muodon tai värityksen perusteella.

Lisääntyminen

Tiikerikalan lisääntymistä kotiakvaariossa ei ole dokumentoitu luotettavasti. Luonnosta tehtyjen havaintojen perusteella laji kutee jokivesistöissä vuodenaikaisiin olosuhteisiin liittyen. Kalojen ei tiedetä huolehtivan mädistä tai poikasista. Lajin lisääntymisestä ja varhaisista kehitysvaiheista on edelleen melko vähän yksityiskohtaista tietoa.

Huomioitavaa ennen hankintaa

Tiikerikala on poikkeuksellisen näyttävä petokala, mutta sen hoito edellyttää erittäin suurta akvaariota ja pitkäaikaista sitoutumista. Jo yksi aikuinen tiikerikala tarvitsee vähintään 300 cm pitkän akvaarion, jonka leveys ja vesitilavuus vastaavat kalan suurta kokoa. Ryhmän pitäminen vaatii vielä enemmän tilaa. Tiikerikala ei ole tavallinen seura-akvaariokala eikä sovi aloittelevalle akvaarioharrastajalle. Sen hankintaa tulee harkita vasta, kun lopullinen akvaario, suodatus ja ruokinta on suunniteltu valmiiksi.