riikinkukkoahven

Riikinkukkoahven (Astronotus ocellatus), jota kutsutaan myös oskariksi, on suuri, älykäs ja voimakasrakenteinen eteläamerikkalainen kirjoahven. Se tunnetaan uteliaasta käyttäytymisestään, näyttävistä värimuodoistaan ja kyvystään oppia tunnistamaan ruokintatilanteita sekä hoitajansa liikkeitä. Riikinkukkoahven ei kuitenkaan ole tavalliseen seura-akvaarioon sopiva kala: se tarvitsee erittäin suuren akvaarion, tehokkaan suodatuksen ja pitkäaikaista sitoutumista hoitoonsa.

Perustiedot

Riikinkukkoahven lyhyesti

Suomenkielinen nimi Riikinkukkoahven, oskari
Tieteellinen nimi Astronotus ocellatus
Englanninkielinen nimi Oscar
Alkuperä Etelä-Amerikka, erityisesti Amazonin ja Orinocon vesistöt
Koko aikuisena Tavallisesti noin 30–35 cm, mahdollisesti suurempi
Akvaarion vähimmäispituus Parille vähintään 200 cm; myös akvaarion leveys ja vesitilavuus ovat tärkeitä
Lämpötila 22–27 °C
pH 6,0–7,5
Veden kovuus GH alle 15 °dGH
Sosiaalisuus Yksin tai yhteensopivana parina
Elinikä Usein 10–20 vuotta
Hoitotaso Vaativa suuren tilantarpeen vuoksi

riikinkukkoahven eli oskariRiikinkukkoahvenen ulkonäkö

Riikinkukkoahven on kookas, korkeavartaloinen kirjoahven, jolla on suuri pää, voimakas suu ja pyöreähköt evät. Luonnonmuotoisen kalan pohjaväri on tumma, ja vartalossa näkyy epäsäännöllisiä oransseja tai punertavia kuvioita. Pyrstön tyvessä on usein pyöreä, tumma ja oranssireunainen silmätäplä. Tämän ajatellaan voivan auttaa harhauttamaan saalistajia, sillä täplä muistuttaa silmää. Riikinkukkoahvenesta on jalostettu useita värimuotoja. Tavallisia ovat esimerkiksi punainen, tiikerikuvioinen ja albiino oskari. Myös pitkäeväisiä muotoja esiintyy. Nuorten kalojen väritys voi poiketa huomattavasti aikuisten värityksestä. Kasvun myötä vartalon kuviot ja värit muuttuvat, ja lopullinen ulkonäkö kehittyy vähitellen.

Alkuperä ja elinympäristö

Riikinkukkoahven on kotoisin Etelä-Amerikasta. Sitä tavataan laajalla alueella Amazonin ja Orinocon vesistöissä sekä useissa muissa Etelä-Amerikan jokijärjestelmissä. Luonnossa laji elää erityisesti hitaasti virtaavissa jokiosuuksissa, tulvatasanteilla, suvannoissa ja muissa suojaisissa vesissä. Se viihtyy usein alueilla, joilla on upoksissa olevia puunrunkoja, juurakoita ja rantakasvillisuutta. Vesi voi olla luonnossa sameaa, eikä laji ole riippuvainen kirkkaasta vedestä. Akvaariossa veden tulee silti olla puhdasta ja hyvin suodatettua.

Riikinkukkoahvenen koko ja kasvu

Riikinkukkoahven kasvaa tavallisesti noin 30–35 cm:n mittaiseksi, mutta poikkeuksellisen suuret yksilöt voivat ylittää tämän koon. Kyseessä on siis huomattavasti suurempi kala kuin nuorena myytävien yksilöiden perusteella voisi päätellä. Riikinkukkoahven kasvaa nuorena nopeasti. Pienessä akvaariossa pitkään pitäminen ei ole sopiva tapa rajoittaa sen kasvua. Kala tarvitsee jo kasvuvaiheessa riittävästi tilaa ja tehokkaan suodatuksen. Laji voi elää yli kymmenen vuotta, ja hyvin hoidettuna jopa noin 20 vuotta. Hankintaa tulee siksi ajatella pitkäaikaisena sitoumuksena.

Kuinka suuri akvaario riikinkukkoahvenelle tarvitaan?

Riikinkukkoahvenparille suositellaan vähintään 200 cm pitkää akvaariota. Pelkkä pituus ei kuitenkaan riitä kuvaamaan tilantarvetta: akvaarion tulee olla myös riittävän leveä, jotta suurikokoiset kalat mahtuvat kääntymään ja liikkumaan luontevasti. Parin akvaarion tilavuus on käytännössä usein useita satoja litroja, ja suuri pohjapinta-ala on tärkeämpi kuin korkea mutta kapea akvaario. Yksittäinen riikinkukkoahven voidaan pitää pienemmässä akvaariossa kuin pari, mutta myös yksin pidettävä aikuinen kala tarvitsee erittäin paljon tilaa. Riikinkukkoahven on voimakas kala, joka voi siirtää sisustusesineitä ja kaivaa pohjaa. Akvaarion rakenteiden, suodatuksen ja lämmittimien sijoittelun tulee kestää kalan käyttäytyminen.

Akvaarion sisustus

Riikinkukkoahvenelle sopii hieno hiekka tai sileä, hienojakoinen sora. Kala saattaa siirrellä pohjamateriaalia suullaan ja kaivaa kuoppia erityisesti lisääntymisaikana. Suuria juurakoita ja tukevia kiviä voidaan käyttää suojapaikkoina, mutta kaikki rakenteet on asetettava niin, etteivät ne pääse kaatumaan kalan kaivaessa niiden ympäriltä. Herkät pohjaan istutettavat kasvit eivät yleensä sovellu kovin hyvin riikinkukkoahvenen akvaarioon, sillä kalat voivat kaivaa ne irti. Myös kasvien repimistä voi esiintyä. Akvaarion tulee olla hyvin peitetty. Suurikokoinen riikinkukkoahven voi hypätä voimakkaasti esimerkiksi säikähtäessään tai ruokintatilanteessa.

Vedenlaatu ja suodatus

Riikinkukkoahvenelle sopiva lämpötila on 22–27 °C, pH 6,0–7,5 ja veden kokonaiskovuus alle 15 °dGH. Laji on melko sopeutuvainen vesiarvojen suhteen, mutta suuren kokonsa vuoksi se kuormittaa vettä huomattavasti. Riittävä suodatus ja säännölliset, runsaat vedenvaihdot ovat välttämättömiä. Suodatuksen tulee olla tehokas, mutta akvaarioon kannattaa järjestää myös rauhallisempia alueita. Suodattimen biologinen kapasiteetti on erityisen tärkeä, sillä riikinkukkoahven syö paljon ja tuottaa runsaasti jätettä.

Lämmittimet, lämpömittarit ja muut laitteet kannattaa suojata tai sijoittaa niin, ettei kala pääse rikkomaan niitä. Voimakas riikinkukkoahven voi vahingoittaa huonosti kiinnitettyjä laitteita.

Riikinkukkoahvenen luonne ja käyttäytyminen

Riikinkukkoahven on utelias ja ympäristöään aktiivisesti tarkkaileva kala. Monet yksilöt oppivat yhdistämään hoitajansa lähestymisen ruokintaan ja tulevat akvaarion etulasille odottamaan ruokaa. Sen käyttäytyminen on yksilöllistä. Osa riikinkukkoahvenista on melko rauhallisia, kun taas toiset voivat puolustaa reviiriään voimakkaasti.

Riikinkukkoahven ei ole parvikala. Aikuiset yksilöt voivat muodostaa pareja, mutta kaikki yksilöt eivät hyväksy toisiaan. Erityisesti kutuaikana pari voi puolustaa reviiriään voimakkaasti ja häätää muut kalat kauas pesäalueelta.

Riikinkukkoahven yksin vai pareittain?

Riikinkukkoahven voidaan pitää yksin tai yhteensopivana parina. Yksin pitäminen voi olla toimiva ratkaisu erityisesti silloin, kun kalalle ei ole sopivaa paria. Kahta sattumanvaraisesti valittua yksilöä ei tule pitää automaattisesti parina. Riikinkukkoahvenet voivat olla toisilleen aggressiivisia, ja väärä yhdistelmä voi johtaa vakaviin vammoihin. Luonnollisesti muodostunut pari on yleensä parempi vaihtoehto kuin kahden aikuisen kalan yhdistäminen. Parin muodostumista voidaan joskus seurata nuorten kalojen ryhmässä, mutta tämä edellyttää erittäin suurta kasvatustilaa ja mahdollisuutta siirtää ylimääräiset kalat pois. Myös muodostuneen parin yhteiseloa tulee tarkkailla. Jos toinen kala joutuu jatkuvasti piileskelemään tai saa vammoja, kalat on erotettava toisistaan.

Riikinkukkoahvenen ruokinta

Riikinkukkoahven on kaikkiruokainen kala, jonka ravinto on luonnossa pääasiassa eläinperäistä. Se syö muun muassa hyönteisiä, äyriäisiä, matoja ja pienempiä kaloja sekä jonkin verran muuta saatavilla olevaa ravintoa. Akvaariossa ruokavalion perustaksi sopivat laadukkaat, suurille kirjoahvenille tarkoitetut rakeet. Ruokavaliota voidaan täydentää esimerkiksi kastemadoilla, hyönteisillä, äyriäisillä ja sopivilla pakasteruoilla. Eläviä selkärankaisia, kuten ruokakaloja, ei tule käyttää riikinkukkoahvenen ravintona. Niiden syöttäminen aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä saaliseläimille, eikä se ole tarpeen riikinkukkoahvenen asianmukaisessa ruokinnassa. Lisäksi elävät ruokakalat voivat levittää tauteja ja loisia. Nisäkkäiden ja lintujen lihaa, kuten naudansydäntä tai kanaa, ei suositella säännölliseksi ravinnoksi. Niiden ravintokoostumus ei vastaa riikinkukkoahvenen luonnollista ravintoa.

Riikinkukkoahvenet oppivat usein kerjäämään ruokaa. Tämä ei tarkoita, että kala olisi nälkäinen, joten ruokamäärää tulee säädellä huolellisesti. Liikaruokinta heikentää sekä kalan hyvinvointia että akvaarion vedenlaatua.

Sopivat akvaariokumppanit

Riikinkukkoahvenen yhdistäminen muihin kalalajeihin vaatii erittäin suuren akvaarion ja huolellista harkintaa. Hyvin pienet kalat voivat joutua riikinkukkoahvenen saaliiksi. Toisaalta voimakkaasti aggressiiviset kirjoahvenet voivat aiheuttaa riikinkukkoahvenelle stressiä tai vammoja. Mahdollisten seuralajien tulee olla riittävän kookkaita, kestäviä ja samankaltaisissa vesiolosuhteissa viihtyviä. Akvaarion tulee olla niin suuri, että kalat voivat tarvittaessa välttää toisiaan. Monessa tapauksessa yhden riikinkukkoahvenen tai yhteensopivan parin oma akvaario on toimivin ja turvallisin ratkaisu.

Sukupuolten erot

Riikinkukkoahvenen koiraat ja naaraat ovat ulkonäöltään hyvin samankaltaisia. Sukupuolta ei yleensä voida määrittää luotettavasti pelkän värityksen, koon tai evien muodon perusteella. Kutuaikana sukupuolten erottaminen helpottuu, kun kalojen sukuaukkojen alueella näkyy eroja. Naaras laskee mätimunat näkyvän munanasettimen avulla. Nuorten riikinkukkoahventen sukupuolen määrittäminen ulkonäön perusteella on erityisen epävarmaa.

Riikinkukkoahvenen lisääntyminen

Riikinkukkoahven on alustakutuinen kirjoahven. Yhteensopiva pari valitsee kutupaikaksi usein suuren, tasaisen kiven tai muun tukevan pinnan. Ennen kutua molemmat kalat puhdistavat valitsemansa alueen huolellisesti. Naaras laskee alustalle suuren määrän mätimunia, jotka koiras hedelmöittää. Suuri naaras voi laskea jopa yli tuhat mätimunaa. Molemmat vanhemmat vartioivat kutua ja puolustavat pesäaluetta. Mätimunat kuoriutuvat tavallisesti noin 3–4 vuorokaudessa lämpötilasta riippuen. Vanhemmat voivat siirtää vastakuoriutuneita poikasia pohjaan kaivamiinsa kuoppiin. Poikasten lähdettyä vapaaseen uintiin vanhemmat jatkavat niiden vartiointia. Poikasille voidaan tarjota sopivan pienikokoista ravintoa, kuten artemian vastakuoriutuneita toukkia. Riikinkukkoahvenen lisääntyminen on kiinnostavaa seurattavaa, mutta suuren poikasmäärän kasvattaminen vaatii huomattavasti tilaa, ruokaa ja vedenhoitoa. Lisääntymistä suunniteltaessa tulee miettiä myös poikasten tulevat sijoituspaikat.

Riikinkukkoahvenen värimuodot

Riikinkukkoahvenesta on jalostettu useita erilaisia värimuotoja, jotka poikkeavat luonnonvärisestä kalasta.

Yleisiä muotoja ovat esimerkiksi:

  • Luonnonvärinen oskari: tumma pohjaväri, jossa on oransseja tai punertavia kuvioita.
  • Tiikeri-oskari: tumma kala, jonka vartalossa on voimakkaita oranssinpunaisia kuvioita.
  • Punainen oskari: vartalossa on laajoja punaisia tai oransseja alueita.
  • Albiino-oskari: vaalea pohjaväri ja punertavat silmät.
  • Pitkäeväinen oskari: jalostusmuoto, jolla on tavallista pidemmät evät.

Värimuodosta riippumatta riikinkukkoahvenen tilantarve ja perushoito ovat samankaltaiset. Pitkäeväiset yksilöt voivat olla tavallista herkempiä evävaurioille.

Riikinkukkoahvenen älykkyys ja oppiminen

Riikinkukkoahven tunnetaan siitä, että se reagoi voimakkaasti ympäristönsä tapahtumiin. Se voi oppia tunnistamaan ruokinta-aikoja, hoitajansa liikkeitä ja akvaarion ympäristössä toistuvia tilanteita. Monet yksilöt seuraavat ihmisten liikkumista akvaarion ulkopuolella ja tulevat lähelle lasia, kun joku lähestyy. Riikinkukkoahven hyötyy ympäristöstä, jossa sillä on tilaa tutkia, liikkua ja käyttäytyä lajille ominaisella tavalla. Pelkkä suuri vesimäärä ei korvaa tarkoituksenmukaista sisustusta ja vaihtelevaa, turvallista ympäristöä.

Huomioitavaa ennen hankintaa

Riikinkukkoahven on näyttävä ja persoonallinen kala, mutta sen hankintaa ei pidä tehdä hetken mielijohteesta. Nuori riikinkukkoahven voi olla vain muutaman senttimetrin mittainen, mutta se kasvaa nopeasti suureksi ja tarvitsee aikuisena erittäin tilavan akvaarion. Lisäksi on varauduttava tehokkaaseen suodatukseen, runsaisiin vedenvaihtoihin, huomattavaan ruokamäärään ja mahdollisesti yli kymmenen vuoden hoitovastuuseen. Riikinkukkoahven sopii parhaiten harrastajalle, jolla on jo hankintahetkellä suunnitelma aikuisen kalan pysyvistä olosuhteista.

Suuren kirjoahvenen akvaario vaatii oikeat varusteet
Riittävä akvaarion koko, tehokas suodatus ja monipuolinen ravinto ovat riikinkukkoahvenen hyvinvoinnin perusta.