Lehmälehtisammakko

 

Tieteellinen nimi: Trachycephalus resinifictrix
Englanniksi: Amazon milk frog, Mission golden-eyed tree frog

 

Lehmälehtisammakko tunnetaan myös nimellä Amazoninmaitosammakko. Se on näyttävä ja persoonallinen lehtisammakko, jonka ruskea-vaalea laikukas kuviointi muistuttaa etäisesti lehmän laikkuja – tästä juontaa myös sen suomenkielinen nimi. Se on suhteellisen helppohoitoinen, kunhan sen perusolosuhteet ovat kunnossa. Se sopii harrastajalle, joka arvostaa visuaalisesti kiinnostavaa lajia ja haluaa rakentaa selkeästi pystysuuntaisen, trooppisen terraarion.

Aikuinen yksilö kasvaa noin 7–9 senttimetrin pituiseksi - naaraat ovat yleensä hieman koiraita suurempia. Harrastuksessa laji on suosittu erityisesti rauhallisen luonteensa ja sympaattisen ulkonäkönsä ansiosta. Oikein hoidettuna laji voi elää terraariossa useita vuosia ja olla upea katseenvangitsija luonnonmukaisessa ympäristössään.

Laji tunnettiin aiemmin nimellä Phrynohyas resinifictrix, mutta se siirrettiin vuonna 2005 sukuun Trachycephalus.

 

Levinneisyys ja elinympäristö

Lehmälehtisammakko on kotoisin Amazonin sademetsistä Etelä-Amerikasta, erityisesti Brasilian alueelta. Luonnossa laji elää korkealla puiden latvustoissa, jopa kymmenien metrien korkeudessa. Se on selkeästi arboreaalinen eli puissa elävä sammakko, joka laskeutuu maahan vain harvoin. Tämä näkyy myös sen rakenteessa ja käyttäytymisessä: laji on sopeutunut kiipeilyyn ja elämään oksistossa.

Luonne ja käyttäytyminen

Lehmälehtisammakko on pääasiassa hämärä- ja yöaktiivinen laji. Päivisin se pysyttelee liikkumattomana, usein painautuneena lehtiä tai puunrunkoa vasten, jolloin sen suojaväritys auttaa sitä sulautumaan ympäristöönsä. Illan hämärtyessä sammakot aktivoituvat ja liikkuvat ketterästi oksistossa. Ne ovat hyviä hyppääjiä ja käyttävät terraarion tilaa mielellään myös pidempiin loikkiin. 
Ääntely on voimakasta ja kantavaa. Lajin kutsuääni on karkea ja toistuva, ja sitä voi kuulla terraarioissakin, erityisesti lisääntymisaikaan.

Laji on – kuten useimmat terraarioeläimet – enemmänkin katseltava kuin käsiteltävä lemmikki.
Lehmälehtisammakko voi erittää stressaantuneena ihoa ärsyttäviä aineita, minkä vuoksi käsittelyä kannattaa välttää.
Lisäksi sammakkoeläinten iho on hyvin läpäisevä ja herkkä ympäristön epäpuhtauksille. Ihmisen käsissä voi olla esimerkiksi pesuainejäämiä tai muita aineita, jotka voivat olla sammakolle haitallisia.

Terraarion koko ja rakenne

Lehmälehtisammakko tarvitsee pystysuuntaisen terraarion, jossa on riittävästi korkeutta kiipeilyyn. Useammalle yksilölle sopiva minimikoko on noin 60 × 40 × 60 cm, mutta erityisesti aikuisille suositellaan tätä suurempaa tilaa. Korkeus on selvästi tärkeämpi kuin pelkkä pohjapinta-ala - suosittelemme mielellään ainakin 90 cm korkeaa terraariota ennemmin kuin aivan minimiä. 

Sisustuksessa kannattaa panostaa tukevien oksien ja kiipeilypintojen määrään, jotta sammakot voivat liikkua luonnollisesti eri korkeuksilla. Leveälehtiset kasvit tarjoavat suojaa ja lepopaikkoja, ja avoimempaa tilaa kannattaa jättää myös hyppimistä varten. On hyvä muistaa, että lehmälehtisammakko on voimakas hyppijä, joten terraarion tulee olla hyvin suljettu.

Yhdessä pidettävien sammakoiden on hyvä olla keskenään suunnilleen samankokoisia, sillä suuremmat yksilöt voivat muuten vahingoittaa, tai jopa syödä, pienempiä yksilöitä.

Lämpötila ja kosteus

Lehmälehtisammakko viihtyy tasaisissa, trooppisissa olosuhteissa. Päivälämpötilan tulisi olla noin 22–27 °C, ja yöllä lämpötila saa laskea hieman.
Ilmankosteuden suositellaan olevan noin 50–80 prosenttia. Nuoret yksilöt ovat herkempiä kuivumiselle, joten niiden kohdalla kosteus saa olla lähempänä ylärajaa. Terraariota sumutetaan säännöllisesti, mutta samalla on tärkeää huolehtia riittävästä ilmanvaihdosta. Seisova ja liian kostea ilma voi altistaa sammakot hengitystieongelmille, lisäksi huono ilmanvaihto ja korkea kosteus voi aikaansaada terraarioon hometta.

Kasveja

Elävät kasvit eivät ainoastaan näytä upeilta — ne myös tukevat terraarion olosuhteita: ylläpitävät ilmankosteutta, tasapainottavat mikroilmastoa ja tarjoavat suojaisia piilopaikkoja. Helppoja ja hyväksi todettuja lajeja ovat esimerkiksi:

 

 

Vesi

Terraarioon riittää matala vesiastia, johon sammakot pääsevät helposti kastautumaan. Ne eivät varsinaisesti ui aktiivisesti, mutta käyttävät vettä ihon kosteuttamiseen. Vesi tulee vaihtaa usein, jotta se pysyy puhtaana - kaikkien sammakkoeläinten iho on herkkä epäpuhtauksille.

Valaistus

Lehmälehtisammakko ei ole erityisen vaativa valaistuksen suhteen, mutta sopiva valorytmi tukee sen luonnollista käyttäytymistä. Noin 12 tunnin valo- ja pimeäjakso toimii hyvin.

Kevyt UVB-valaistus tai kirkas LED-valo voi olla hyödyksi erityisesti, jos terraariossa kasvatetaan kasveja. UVB-valo ei kuitenkaan ole sammakkoeläimille yhtä keskeinen kuin monille matelijoille. Toisin kuin monet liskot ja kilpikonnat, sammakot eivät ole yhtä riippuvaisia UVB-säteilystä D3-vitamiinin muodostamisessa, vaan ne saavat tarvitsemansa ravintoaineet pääosin ravinnosta. Terraario-oloissa tämä käytännössä tarkoittaa ravintoon lisättäviä vitamiini- ja kalsiumvalmisteita.

Tästä syystä voimakas UVB-valaistus ei ole välttämätön, mutta maltillinen UVB voi silti tukea eläimen luonnollista vuorokausirytmiä ja yleistä hyvinvointia. Samalla valaistus auttaa myös terraarion kasvien kasvua, mikä parantaa ympäristön luonnonmukaisuutta.

 

Ruokinta

Lehmälehtisammakko on peto, joka syö elävää ravintoa. Sille tarjotaan esimerkiksi sirkkoja, torakoita ja erilaisia matoja.
Ruokintatiheys vaihtelee iän mukaan. Aikuiset yksilöt syövät yleensä muutaman kerran viikossa, kun taas nuoret tarvitsevat ruokaa useammin. Ravinnon koko valitaan sammakon koon mukaan, jotta saalis on helposti nieltävissä.
Ravintoon on hyvä lisätä säännöllisesti kalsiumia ja vitamiineja, jotta eläin saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet.

Lisääntyminen

Luonnossa lisääntyminen ajoittuu sadekauteen, jolloin koiraat ääntelevät aktiivisesti ja houkuttelevat naaraita. Muninta tapahtuu usein vedellä täyttyneisiin puunkoloihin. Naaras voi tuottaa jopa yli 2000 munaa, jotka kehittyvät vedessä nuijapäiksi. Nuijapäät kasvavat ja kehittyvät muodonvaihdokseen noin kahdeksan viikon aikana. Ne käyttävät ravinnokseen muun muassa hedelmöittymättömiä munia ja muuta orgaanista materiaalia.

Lehmälehtisammakkoa on onnistuttu kasvattamaan myös terraario-olosuhteissa. Terraariossa lisääntymisen käynnistyminen voi vaatia sadekauden simulointia sekä sopivaa vesialuetta munintaa varten.

 

Hauskoja hetkiä sammakkojen maailmassa!