Aksolotli

 

Tieteellinen nimi: Ambystoma mexicanum
Nimi englanniksi: Axolotl

 

Aksolotlin tunnistaa leveästä päästä, pehmeästä ihosta ja erityisesti pään molemmin puolin sojottavista, haaroittuneista ulkokiduksista. Lajin nimi juontaa juurensa asteekkien kielestä ja tarkoittaa vapaasti käännettynä “veden henkeä” tai “veden hirviötä”. Sympaattisen ulkonäkönsä ansiosta aksolotli on saavuttanut suuren suosion harrastajien keskuudessa ympäri maailmaa.

Aksolotli kasvaa yleensä noin 20–30 senttimetrin pituiseksi. Luonnonmuotoinen yksilö on väriltään tummanruskea tai harmahtavan laikukas, mutta harrastuksessa on saatavilla useita värimuotoja, kuten leucistinen, albiino, musta ja kultainen.

Ikuinen lapsi

Aksolotlin yksi tunnetuimmista erityispiirteistä on sen kyky säilyttää toukkavaiheen ominaisuudet koko elämänsä ajan. Toisin kuin useimmat sammakkoeläimet, se ei yleensä käy läpi muodonmuutosta eli metamorfoosia. Metamorfoosi tarkoittaa kehitysvaihetta, jossa vedessä elävästä, kiduksilla hengittävästä toukasta kehittyy maalla elävä, keuhkoilla hengittävä aikuinen eläin. 

Aksolotli toimii kuitenkin toisin. Se saavuttaa sukukypsyyden ilman tätä muodonmuutosta ja säilyttää ulkokiduksensa sekä vesielämään sopeutuneen rakenteensa koko elämänsä ajan. Tätä ilmiötä kutsutaan neoteniaksi.

Oikein hoidettuna aksolotli voi elää yli 10 vuotta.

 

Levinneisyys ja uhanalaisuus

Aksolotli on alun perin kotoisin Meksikosta, Mexico Cityn eteläpuolella sijaitsevista Xochimilcon ja Chalcon järvistä. Nykyään lajin luonnollinen elinalue on kutistunut merkittävästi, ja sitä tavataan lähinnä Xochimilcon kanaalialueella. Kaupungistuminen, vesistöjen saastuminen ja elinympäristöjen katoaminen ovat heikentäneet lajin tilannetta luonnossa voimakkaasti. 

Aksolotli luokitellaan luonnossa uhanalaiseksi, vaikka sitä kasvatetaan runsaasti harrastuksessa. Laji onkin uhanalaisuutensa vuoksi CITES-listattu (Liite II / EU:ssa B-liite), mikä tarkoittaa, että kauppa on sallittua, mutta eläimen myyjän tulee antaa ostajalle mukaan asianmukaiset asiakirjat, jotka todistavat eläimen laillisen alkuperän.

 

Luonne ja käyttäytyminen

Aksolotli on rauhallinen ja melko passiivinen eläin, joka viettää suurimman osan ajastaan pohjan tuntumassa. Se ei ole erityisen aktiivinen uimari, vaan liikkuu verkkaisesti ja käyttää ympäristöä hyväkseen piiloutumiseen.

Näköaisti on heikko, ja aksolotli paikantaa ravintonsa pääasiassa veden liikkeiden ja hajuaistin avulla. Se reagoi nopeasti liikkeeseen ja nappaa saaliin suuhunsa imaisemalla.

Laji ei ole varsinaisesti sosiaalinen, mutta useita yksilöitä voidaan pitää yhdessä, kunhan ne ovat suunnilleen samankokoisia. 

 

Akvaario

Aksolotli on täysin akvaattinen eläin, joka asustaa veden alla. Se majoitetaan akvaarioon, jossa on riittävästi pohjapinta-alaa. Yhdelle yksilölle sopiva akvaario on vähintään noin 80 cm pitkä, mutta suurempi allas on aina parempi. Kahdelle yksilölle 100 cm voidaan pitää käytännön minimikokona. Veden syvyydeksi riittää noin 30 senttimetriä, sillä aksolotli ei ole aktiivinen uimari vaan viihtyy enemmän pohjan läheisyydessä.

Vinkki: mikään ei estä rakentamasta aksolotlille upeaa paludaariota, eli terraarion ja akvaarion välimaastoon sijoittuvaa kokonaisuutta, kunhan vesitilaa on eläimelle riittävästi.

Sisustuksessa tulee välttää pieniä, nieltäviä materiaaleja. Pohjamateriaaliksi suositellaan hienoa hiekkaa, joka on turvallinen eikä aiheuta suolitukosriskiä. Pohjan pitäminen täysin paljaana on myös mahdollista. Kivet ja koristeet tulee valita riittävän suuriksi ja sijoittaa tukevasti.

 

Vesi ja lämpötila

Aksolotli viihtyy viileässä ja tasalaatuisessa vedessä. Sopiva lämpötila on noin 14–22 °C, ja erityisesti kesäaikaan tulee huolehtia, ettei vesi pääse lämpenemään liikaa. Akvaariokäyttöön sopivat viilentimet ja tuulettimet ovat avuksi, jos veden lämpötila ei tahdo pysyä kurissa. Pitkäaikainen yli 24 asteen lämpötila on aksolotlille haitallinen ja voi johtaa stressiin, ruokahaluttomuuteen sekä altistaa erilaisille sairauksille.

Veden suodatus on tärkeää, mutta virtauksen tulee olla maltillinen. Aksolotlit eivät pidä voimakkaasta virtauksesta, joten suodatin kannattaa säätää niin, ettei altaaseen synny jatkuvaa kovaa virtaa.

Veden laadun merkitys on aksolotlin hoidossa keskeinen. Pelkkä kirkas vesi ei vielä tarkoita, että olosuhteet ovat kunnossa, vaan veden arvoja tulee seurata säännöllisesti. Ammoniakin ja nitriitin tulee olla nollassa, ja nitraatin tulisi pysyä matalana, mieluiten alle 10–20 mg/l. Veden pH-arvon on hyvä olla neutraalin tuntumassa, noin 6,5–8, ja veden kovuuden kohtalainen.

Säännölliset vedenvaihdot auttavat pitämään olosuhteet tasaisina. Samalla on hyvä muistaa, että aksolotlin iho on hyvin herkkä ja reagoi nopeasti veden laadun heikkenemiseen, minkä vuoksi puhtaus ja vakaat olosuhteet ovat erityisen tärkeitä. Tarvittaessa voidaan käyttää myös sammakkoeläimille soveltuvia vedenparannusaineita, jotka sitovat vedestä haitallisia aineita ja tekevät vedestä eläimelle turvallisempaa.

 

Ruokinta

Aksolotli on lihansyöjä, joka syö luonnossa erilaisia vesieliöitä. Akvaariossa sille tarjotaan esimerkiksi matoja, äyriäisiä ja sopivan kokoista kalaa. Kalojen kuivatuista ja pakastetuista ruoista löytyy useita lajille sopivia valmisruokia, ja toki elävä sapuska antaa kivasti tekemistä myös. Lajille on myös kehitetty aivan omia aksolotlin valmisruokia, joissa ravintoaineet ovat ideaalit - jotka on suunniteltu siten että aksolotlit löytävät ruoan hajuaistinsa avulla helposti.  

Ravinnon tulee olla helposti sulavaa. Kovakuoriset hyönteiset eivät sovellu hyvin ruokintaan, sillä ne sulavat hitaasti.

Ruokinta perustuu melko harvaan rytmiin: aikuiset yksilöt syövät yleensä 1–2 kertaa viikossa, kun taas nuoret tarvitsevat ruokaa useammin.

 

Lisääntyminen

Aksolotli saavuttaa sukukypsyyden noin vuoden iässä. Lisääntyminen voi tapahtua ympäri vuoden, mutta usein se ajoittuu viileämpiin kausiin. Naaras kiinnittää munat kasvien pinnoille. Munia voi olla satoja. Poikaset kuoriutuvat muutamassa viikossa ja tarvitsevat aluksi hyvin pienikokoista ravintoa, kuten planktonia ja mikromatoja.

 

Erityistä huomioitavaa

Aksolotli ei ole käsiteltävä lemmikki. Sen iho on herkkä ja vaurioituu helposti, ja käsittely voi aiheuttaa eläimelle stressiä. Lisäksi veden puhtaus ja lämpötila ovat tärkeitä sen hyvinvoinnille.

Lajia ei tule pitää yhdessä kalojen kanssa, sillä aksolotli voi syödä pienemmät kalat, ja toisaalta kalat voivat vahingoittaa sen herkkiä ulkokiduksia.