Terraarion luolat

Useimmille lajeille suositellaan vähintään kahta piilopaikkaa:

• yksi lämpimälle puolelle

• yksi viileämmälle puolelle

Tämä mahdollistaa lämmönsäätelyn ilman, että eläin joutuu valitsemaan "turvallisuuden" ja oikean lämpötilan välillä.

Esimerkiksi Viljakäärme  tai kuningaskäärme.) käyttää mielellään molempia puolia vuorokauden aikana. Leopardigekolle taas usein lisätään kolmas, kostea piilopaikka, ns. wet-box, nahanluontia varten.

Useamman eläimen terraarioissa piilopaikkoja tulee olla vähintään yhtä monta kuin eläimiä – mieluiten enemmän.

Luolan koon tulisi olla sellainen, että eläin mahtuu sisään kokonaan ja pystyy kääntymään, mutta tila ei saa olla liian väljä.

Monet matelijat tuntevat olonsa turvalliseksi, kun:

• niiden kyljet koskettavat kevyesti luolan reunoja

• sisäänkäynti ei ole liian suuri

• tila on hämärä

Liian suuri luola voi tuntua avoimelta eikä tarjoa samaa turvaa. Liian pieni taas voi estää normaalia liikkumista.

Wet-box tarkoittaa kosteaa piilopaikkaa. Se on erityinen luola tai suljettu tila, jonka sisällä on kosteaa materiaalia, kuten rahkasammalta, kookoskuitua tai vermikuliittia.

Wet-boxin tarkoitus on:

• helpottaa nahanluontia

• tarjota kostea mikroilmasto

• tukea kosteutta vaativia lajeja

Erityisen hyödyllinen wet-box on esimerkiksi:

• Leopardigekolle 

• Viljakäärmeelle

• pallopytonille eli kuningaspytonille

• monille trooppisille gekkolajeille

Nahanluonnin aikana kosteus auttaa vanhaa nahkaa irtoamaan tasaisesti. Ilman riittävää kosteutta voi syntyä ongelmia, kuten kiinni jäänyttä nahkaa varpaisiin tai silmien ympärille.

Wet-box ei tarkoita, että koko terraarion täytyy olla kostea – se tarjoaa eläimelle mahdollisuuden hakeutua kosteampaan mikroympäristöön tarvittaessa.

Terraarion luolia on saatavilla useista materiaaleista, kuten:

• hartsivalu (realistiset kivi- ja juurakkopinnat)

• keraamiset luolat

• kookospähkinäluolat

• keinokivi ja -puu

• luonnolliset juurakot

Valinta riippuu terraarion tyypistä, eläimestä  ja katsojan omista mieltymyksistä. Esimerkkejö:

Aavikkoterraarioonn sopivat kevyet kivijäljitelmät, tekokaktusluolat ja hartsiluolat.
Aroterraarioon sopivat kivijäljitelmät, puuluolat, ja kaaritunnelit
Sademetsäterraarioon sopivat kosteutta kestävät ja helposti puhdistettavat materiaalit. Huokoiset luonnonmateriaalit voivat näyttää upeilta, mutta vaativat säännöllistä tarkastusta kosteissa olosuhteissa.  

Luolan sijoittelu vaikuttaa eläimen käyttäytymiseen ja turvallisuuteen.

Huomioi:

• Luola asetetaan aina vakaalle alustalle.

• Se ei saa olla irtonaisen pohjamateriaalin varassa, jos kaatumisriski on olemassa.

• Raskaammat rakenteet kannattaa asettaa suoraan terraarion pohjalle ennen pohjamateriaalin lisäämistä.

Erityisesti käärmeet voivat kaivaa ja siirtää pohjamateriaalia. Siksi rakenteiden vakaus on tärkeää loukkaantumisriskin välttämiseksi.

Kyllä. Terraarion luola voi olla samalla sekä toiminnallinen että esteettinen elementti.

Kallioluolat, juurakkorakenteet ja sammaleiset suojat:

• luovat luonnollisen ilmeen

• tarjoavat kiipeilymahdollisuuksia

• jakavat tilaa eri tasoihin

• rikastavat ympäristöä

Hyvin suunniteltu terraario ei ole pelkkä lasilaatikko, vaan pienoismuotoinen ekosysteemi, jossa eläin voi toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä.

Luola tulee tarkistaa säännöllisesti osana terraarion ylläpitoa.

Puhdistus:

1. Poista ulosteet ja irtolika tarvittaessa.

2. Pese lämpimällä vedellä.

3. Käytä terraariokäyttöön soveltuvaa desinfiointiainetta tarvittaessa.

4. Huuhtele huolellisesti.

5. Anna kuivua täysin ennen takaisin asettamista.

Kosteissa terraarioissa tarkista erityisesti:

• home

• hajut

• materiaalin kuluminen

Säännöllinen huolto pidentää luolan käyttöikää ja ylläpitää eläimen terveyttä.

Kaikki luonnolliselta näyttävä ei ole automaattisesti turvallista. Terraarion luolaa valitessa on tärkeää huomioida sekä eläimen turvallisuus että terraarion olosuhteet.

Vältä seuraavia:

Terävät reunat ja karkeat sisäpinnat:

matelijat voivat vahingoittaa ihoaan, erityisesti nahanluonnin aikaan. Terävät reunat voivat aiheuttaa:

• haavoja

• hankaumia

• repeämiä

• kynsivaurioita

Tarkista aina luolan sisäpinta – ei pelkästään ulkonäköä.

Pihkaiset ja voimakkaasti aromaattiset puulajit

Havupuut (esim. mänty, kuusi) voivat sisältää pihkaa ja haihtuvia yhdisteitä, jotka eivät sovellu terraariokäyttöön. Ne voivat:

• ärsyttää hengitysteitä

• vaikuttaa eläimen ihoon

• lisätä homehtumisriskiä kosteissa terraarioissa

 Helposti homehtuvat materiaalit trooppisessa terraariossa

Sademetsäolosuhteissa korkea kosteus ja lämpö yhdistettynä orgaaniseen materiaaliin voivat aiheuttaa homekasvustoa. Erityisesti käsittelemättömät luonnonpuut ja huokoiset materiaalit vaativat säännöllistä tarkastusta.

Epävakaat kivirakennelmat

Luonnosta kerätyt kivet voivat näyttää hyvältä, mutta pinottuina ne voivat romahtaa. Erityisesti käärmeet ja kaivautuvat lajit voivat horjuttaa rakennetta. 
Jos rakennat kivikasoja, aseta kivet terraarion lasin (ei pohjamateriaalin) päälle ja liimaa ne yhteen terraario-ja akvaariokäyttöön tarkoitetulla silikonilla. 

Luonnonmateriaalien käyttö – miten toimia oikein?

Jos keräät itse kiviä tai puuta luonnosta:

1. Pese ne huolellisesti.

2. Desinfioi kuumentamalla (esim. uunissa noin 100 °C ).

3. Anna kuivua täysin.

4. Tarkista halkeamat ja terävät kohdat.

Kuumentaminen auttaa tuhoamaan:

• loiset

• bakteerit

• sienet

• mahdolliset hyönteiset kuten sääsket

Muista kuitenkin, että kaikki luonnonmateriaalit eivät sovellu kosteaan terraarioon pitkäaikaisesti.

Kyllä – ja itse tehty luola voi olla toimiva ja edullinen ratkaisu, kunhan turvallisuus huomioidaan.

Mahdollisia DIY-ratkaisuja:

• Puolikkaat, puhdistetut kookospähkinän kuoret

• Saviruukut 

• Pajukori (likaantuu herkästi)

• Puumökki (muista varoa naulojen ja eläintä ärsyttävien liimojen/maalien/lakkojen käyttöä)

Tärkeimmät turvallisuusohjeet:

• Rakenteen tulee olla täysin vakaa.

• Luola ei saa romahtaa kaivamisen seurauksena.

• Raskaat rakenteet asetetaan aina terraarion pohjalle, ei pohjamateriaalin päälle.

• Terävät reunat hiotaan tai poistetaan.

Monet laijit kaivata, kiipeilevät ja nojailevat luoliin ja muihin somisteisiin horjuttaen, liikutellen ja kaataen niitä. Erityisesti kookkaiden lajien kanssa turvallisuuteen tulee kiinnittää huomiota.
 

DIY-luola toimii hyvin, kun se on:

• turvallinen

• helppo puhdistaa

• lajille sopiva
   

Valmiit luolat ovat usein helpoin ja turvallisin ratkaisu.

Yksi luola ei ole paras kaikille – oikea valinta riippuu lajista ja terraarion tyypistä. Silti muutama perusperiaate pätee lähes aina.

Koko

Luolan tulisi olla:

• tarpeeksi tiivis, jotta eläin tuntee kosketuksen seiniin

• riittävän tilava, jotta se pystyy kääntymään

• täysin peittävä – eläimen tulee pystyä piiloutumaan täysin

Esimerkiksi viljakäärme tai pallopyton hakeutuu mieluummin hieman tiukkaan luolaan kuin suureen avoimeen onkaloon.

Materiaali

Hyviä vaihtoehtoja ovat:

• keraamiset luolat

• hartsivalu (realistiset kivi- ja juurakkopinnat)

• korkkikaarna

• kookospähkinäluolat

Tärkeintä on, että materiaali:

• kestää terraarion kosteuden

• on helppo puhdistaa

• ei homehdu helposti

• ei sisällä haitallisia aineita

Vakaus

Luolan tulee pysyä paikallaan, vaikka eläin:

• kaivaa sen alla

• kiipeää sen päälle

• työntyy sitä vasten

Erityisesti suurempien käärmeiden terraarioissa tämä on tärkeä turvallisuustekijä.

Sijoittelu

Paras luola on sellainen, joka:

• sijaitsee lämpötila-alueella, jossa eläin viihtyy

• tarjoaa hämärän ja rauhallisen ympäristön

• ei ole jatkuvan häiriön kohteena

Kaikki selkärangattomat eivät tarvitse varsinaista “luolaa”, mutta monille maassa viihtyville lajeille turvallinen piilopaikka on erittäin tärkeä.

Erityisesti seuraavat lajit hyötyvät piilopaikoista:

•  Skorpionit

• Monet tarantulat (maalla elävät lajit)

• Tuhatjalkaiset, eli Kaksoisjalkaiset (Diplopoda) 

• Juoksujalkaiset (Chilopoda)

• Osa kovakuoriaisista

• Maassa viihtyvät kotilot

Miksi piilopaikka on tärkeä selkärangattomille?

Monet selkärangattomat ovat luonnossa:

• yöaktiivisia

• saaliseläimiä

• kaivautuvia

• kosteutta hakevia

Piilopaikka auttaa:

•  vähentämään stressiä
• säilyttämään kosteutta
• mahdollistamaan luonnollisen käyttäytymisen
• tarjoamaan suojan nahanluonnin aikana

Esimerkiksi monet maalla elävät tarantulat kaivavat luonnossa oman kolon tai asettuvat valmiiseen onkaloon. Terraariossa niille tulisi tarjota joko riittävästi kaivautumissyvyyttä tai valmiiksi tehty suojaisa piilopaikka, kuten korkkikaari tai puoliksi upotettu luola.

Entä kaivautuvat lajit?

Kaivautuville lajeille, kuten:

• useille skorpionilajeille

• monille tuhatjalkaisille

• fossoriaalisille (kaivautuville) tarantuloille

tärkeintä ei välttämättä ole näkyvä luola, vaan:

• riittävän syvä ja kaivautuva pohjamateriaali

• kosteusolosuhteiden hallinta

• mahdollisuus rakentaa oma kolo

Näille lajeille valmis luola voi toimia aloituspaikkana kaivamiselle, mutta pohjamateriaalin laatu on ratkaisevampi tekijä.

Kaikki selkärangattomat eivät tarvitse luolaa

Esimerkiksi:

• puissa elävät tarantulat

• oksilla liikkuvat hyönteiset

• osa aktiivisista kovakuoriaisista

tarvitsevat enemmän kiipeilyrakenteita kuin varsinaisia luolia.

Siksi terraariota suunniteltaessa tulee aina huomioida lajin luonnollinen elinympäristö:

• Maalajille  maapohjainen suoja

• Puu- tai pensaseläjälle pystyrakenteet

• Kaivautuvalle lajille syvä pohjamateriaali