Terraarioeläinten ruokinta

Lähtökohtaisetsti kyllä. Terraarioeläimet elävät rajatussa ympäristössä, jossa ravinto, valo ja ravinnepitoisuudet eivät vastaa luonnonoloja. 

Kalsium on välttämätöntä luustolle, lihaksille, muninnan onnistumiselle sekä kilpikonnien kuorelle. Jos kalsiumia ei saada tarpeeksi, tai jos sitä ei pystytä hyödyntämään, seurauksena voi olla metabolinen luustosairaus (MBD), joka on yksi yleisimmistä terraarioeläinten ongelmista.

D3-vitamiini mahdollistaa kalsiumin imeytymisen. Ilman D3:a elimistö ei saa kalsiumia käyttöönsä, vaikka sitä olisi ravinnossa runsaasti. D3:a saadaan joko ravintolisistä tai UVB-säteilyn avulla.

UVB-säteily on ratkaisevan tärkeää monille lajeille, sillä se käynnistää ihossa luonnollisen D3-vitamiinin tuotannon. Tämä on biologisesti luontaisin ja turvallisin tapa varmistaa, että eläin saa oikean määrän D3:a. UVB:n puute on yleisin syy kalsiumin imeytymishäiriöihin ja MBD:n kehittymiseen. Eri lajit tarvitsevat eri vahvuisen UVB-lähteen (UVI-arvo), joka valitaan eläimen luonnollisen elinympäristön mukaan.

Lyhyesti: Kalsium, D3-vitamiini ja UVB-säteily muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jota ilman eläin ei pysty ylläpitämään tervettä luustoa, lihasten toimintaa, hermoston tasapainoa tai normaalia kasvua. 

Tämän lisäksi:

Monivitamiinit täydentävät ruokavalion puutteita ja/tai tukevat immuunipuolustusta, aineenvaihduntaa, ihon kuntoa ja kasvua. Niitä käytetään säännöllisesti, mutta maltillisesti.

Kalsiumia ja vitamiineja annetaan lajista riippuen seepiankuorena (kokonainen / murskattu / jauhettu), valmiina kalsiumjauheena, kalsium–vitamiini-seoksena tai monivitamiiniseoksena.

Poikkeus: puhtaat lihansyöjät kuten kokonaisia nisäkkäitä syövät käärmeet (karnivorit) saavat kaiken tarvitsemansa kokonaisista saaliseläimistä, jotka sisältävät lihan lisäksi sisäelimet ja luuston. Siksi käärmeet eivät yleensä tarvitse erillisiä lisäravinteita, ellei kyse ole poikkeustilanteesta (poikaset, sairaus, toipuminen).

VINKKI:
Tutustu erilaisten terraarioeläinten hoitoon ohjesivuillamme!

UVB-säteily (280–315 nm) on välttämätön D3-vitamiinin (kolekalsiferolin) muodostumiselle terraarioeläinten ihossa. Ilman UVB:tä matelija ei pysty tuottamaan riittävästi D3:a → kalsium ei imeydy → seurauksena voi olla vakavia luusto- ja hermosto-ongelmia.

Näin D3-vitamiinin muodostus toimii

D3-vitamiinin synty on kolmiportainen fotokemiallinen ja lämpöä vaativa prosessi:

1. UVB osuu ihoon → fotokonversio
   UVB-säteily muuttaa ihossa olevan kolesterolin esiasteen, 7-dehydrokolesterolin, D3-vitamiinin esiasteeksi (previtamiini D3). Tätä kutsutaan D3-vitamiinin ihon fotokonversioksi.
    
2. Lämpö aktivoi prosessin
   Pelkkä UVB ei riitä. Previtamiini D3 tarvitsee lämpöä muuttuakseen varsinaiseksi D3-vitamiiniksi (kolekalsiferoliksi). Tästäkin syystä on tärkeää, että matelijan terraariossa on lämmittelyalue. 
    
3. Maksan ja munuaisten muokkaus → aktiivinen D3
   Kolekalsiferoli kulkee verenkierron mukana maksaan, jolloin muodostuu kalsidiolia, sekä munuaisiin, jolloin muodostuu kalsitriolia, aktiivista D3-vitamiinia.
    
4. Aktiivinen D3 imeyttää kalsiumin
   Vasta aktiivinen D3-vitamiini mahdollistaa, että suolisto pystyy imemään kalsiumia tehokkaasti. Ilman D3:a suurin osa kalsiumista kulkee läpi imeytymättä.  Kun kalsium pääsee imeytymään eläimen elimistöön, luusto vahvistuu, hermosto toimii normaalisti ja lihasten supistuminen on mahdollista. Kalsium on välttämätön myös kasvulle, muninnalle sekä esimerkiksi kilpikonnienkuoren muodostumiselle.
    

Mitä tapahtuu, jos UVB:tä ei ole?

• Keho ei tuota omaa D3-vitamiinia
• Kalsium ei imeydy
• Keho alkaa purkaa kalsiumia luustosta → MBD (Metabolic Bone Disease)
• Kasvu häiriintyy
• Lihakset ja hermosto eivät toimi normaalisti

Voiko D3-vitamiinia antaa lisäravinteena?

Voi, mutta on huomioitava:

• D3-vitamiini on rasvaliukoinen ja kertyy elimistöön. Valmistajan annosteluohjeita on hyvä seurata, jotta yliannostus vältetään. 
• UVB-valossa syntynyt D3 ei yliannostu. 

Liskojen ruokavalio riippuu lajista. Liskot voivat olla hyönteissyöjiä (insektivooreja), kasvinsyöjiä (herbivoreja) tai sekasyöjiä (omnimoreja).

Hyönteissyöjät liskot (esim. leopardigekko, tokeegekko, anolisliskot ja monet muut):

• sirkkoja, torakoita
• jauhomatoja, buffalomatoja
• mustasotilaskärpäsen toukkia
• vahakoisan toukkia herkkuna

Sekasyöjät liskot (esim. parta-agama, monet skinkit):

• hyönteisiä
• vihanneksia, kasviksia
• valmisruokia
• pieniä määriä hedelmää
• Sekasyöjillä ruokavalion tasapaino muuttuu iän mukaan. Esimerkiksi parta-agama on nuorena pääosin insektivori, mutta aikuisena ruokavalio on 70–80 % kasvispainotteinen.

Kasvinsyöjät liskot (esim. Uromastyx):

• heinä- ja kuitupitoisia kasveja
• lehtivihanneksia
• kukkia
• Kasvipohjaisia valmisruokia

Lisäksi kalsium- ja vitamiinilisät sekä UVB-valo ovat välttämättömiä terveydelle.

Ennen terraarioeläimelle tarjoamista on ruokahyönteiset hyvä gutloadata,  eli ruokkia ravinteikkaalla ruoalla, jotta ravinteet siirtyvät myös pääeläimelle.
Hyönteiset on tyypillisesti hyvä myös pyöritellä kalsiumissa tai kalsium-vitamiinijauhessa juuri ennen kuin annetaan ruoaksi. 

VINKKI:
Tutustu erilaisten terraarioeläinten hoitoon ohjesivuillamme!

Käärmeet ovat puhtaita lihansyöjiä (karnivoreja) ja niiden ruokavalio on hyvin yksinkertainen:

• hiiriä, rottia, gerbiilejä ja muita jyrsijöitä, sekä lintuja - esimerkkinä viljakäärme, Pantherophis guttatus, boat, Boa spp., pytonit Python spp.
• jotkut lajit syövät kaloja (ja luonnossa sammakoita) - esimerkkinä sukkanauhakäärmeet, Thamnophis sp. ja nauhavesikäärmeet, Nerodia sp.
• On olemassa myös hyönteisiä syöviä käärmeitä, kuten viherkarkeakäärme, Opheodrys aestivus

Karnivoreille ruoka tarjotaan kokonaisena: karvat, luut, sisäelimet - kaikki tarjottavasta ruokaeläimestä annetaan ruoaksi. Tällöin ruoka sisältää oikeat kalsium–fosfori-suhteet ja sen ravintoprofiili on täydellinen. 
Poikkeuksen pienikokoiset kalaa syövät käärmeet ja suurikokoiset kalat - tällöin ruoka pilkotaan sopiviksi suupaloiksi - ja huolehditaan, että eläin saa kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet erikseen tarjottuna (yleensä ruoan päälle siroteltuna). 

VINKKI:
Tutustu erilaisten terraarioeläinten hoitoon ohjesivuillamme!

Kilpikonnien ruokavalio riippuu lajista. Esimerkiksi useimmat maakilpikonnat ovat täysin kasvinsyöjiä, mutta on olemassa on myös lajeja, jotka luonnossa syövät pieniä määriä eläinperäistä ravintoa.

Kasvinsyöjä maakilpikonnat - yleisimmin Testudo-suky, kuten nelivarvaskilpikonna, kreikankilpikonna, espanjankilpikonna ja reunuskilpikonna.

• tuoreita lehtivihanneksia
• voikukan lehtiä ja kukkia
• erilaisia heinä- ja kuitupitoisia kasveja
• yrttejä
• pieniä määriä vihanneksia
• kilpikonnille suunniteltuja valmisruokia kuten UniTuvan maakilpikonnan ruokaa lisänä
• Hedelmät eivät kuulu useimpien maakilpikonnien päivittäiseen ruokavalioon — niitä annetaan vain harvoin, sillä korkea sokeripitoisuus häiritsee suoliston bakteerikantaa.

Sekasyöjä maakilpikonnat

Terraariolemmikkinä harvinaisia. Nämä lajit syövät kasvien lisäksi satunnaisesti:

• hyönteisiä
• kotiloita
• matoja
• pieniä eläviä tai kuolleita ravintokohteita

Vesikilpikonnien ruokavalio: useimmat vesikilpikonnat ovat sekasyöjiä.
Niiden ruokavalio sisältää:

• vesikilpikonnille suunnitellut valmisruoat
• kaloja ja katkarapuja
• hyönteisiä ja toukkia
• kasveja ja kasviksia (esim. vesikasvit, lehtivihannekset)

Nuoret vesikilpikonnat syövät enemmän eläinproteiinia, kun taas aikuiset siirtyvät kasvispainotteisempaan ruokaan.

Kalsium ja UVB ovat kilpikonnille välttämättömiä riippumatta ruokavaliosta, kilpikonnat tarvitsevat:

• kalsiumlisää
• UVB-valoa, jotta D3-vitamiini muodostuu ja kalsium imeytyy
• oikeat lämpöalueet, jotta ruoansulatus toimii
• Ilman näitä kilpikonna ei pysty hyödyntämään ravintoa kunnolla.

VINKKI:
Tutustu erilaisten terraarioeläinten hoitoon ohjesivuillamme!

Sammakkoeläinten ruokavalio riippuu lajista, koosta ja iästä. 
Valtaosa sammakkoeläimistä on hyönteissyöjiä, joten nille tarjotaan

• sirkkoja
• torakoita
• kärpäsiä ja banaanikärpäsiä
• mustasotilaskärpäsen toukkia
• jauhomatoja ja buffalomatoja (herkkuna)
• vahakoisan toukkia (vain satunnaisesti – hyvin rasvaisia)
• pieniä etanoita ja kotiloita
• pieniä kaloja (joillain lajeilla)
• matoja
• hyppyhäntäisiä, siiroja 

Nuijapäät eli ns. toukat ovat yleensä kasvinsyöjiä tai kaikkiruokaisia, ja syövät:

• levää
• kasvimassaa
• biofilmiä
• hienoa kalojen hiutaleruokaa
• spirulinaa
• Hyönteisiä ja muita (hyvin pieniä) selkärangattomia
• ruokavalio muuttuu lihaisammaksi ikää myöten

Pyrstösammakot kuten aksolotlit, vesiliskot ja salamanterit ovat petoja, jotka metsästävät hajuaistin ja liikkeentunnistuksen avulla.

Ne syövät:

• pieniä kaloja (lähinnä luonnossa). Terraario-oloissa voidaan käyttää pakastekalojen paloja. Kalaa syödessä (etenkin pakastekalaa) on huomioitava tiaminaasin riski → B1-vitamiinin hajoaminen → siksi kalaa ei tule käyttää ainoana ravintona.
• surviaista 
• grindal-matoja
• lieromatoja / kastematoja
• gammarusta
• hyönteisten toukkia
• pieniä kotiloita
• mustasotilaskärpäsen toukkia
• katkarapua (pieniä määriä, ilman suolaa)
• valmisruokia (esim. aksolotleille suunnitellut pelletit)

VINKKI:
Tutustu erilaisten terraarioeläinten hoitoon ohjesivuillamme!

Harvemmin, mutta kuivaruoat voivat olla erinomainen lisä matelijan perusruokintaan.

• Kasvinsyöjille kasvispohjaiset valmisruoat tai kuivatut kasvit kuten UniTuvan Maakilpikonnan ruoka ovat hyviä lisäruokia tukemaan tuoreita kasveja ja kuitua.
• Sekasyöjille kuivamuonat ovat hyvä lisä, mutta elävät hyönteiset ja tuoreet kasvit ovat yhä välttämättömiä.
• Hyönteissyöjille kuivattu hyönteisruoka ei korvaa elävää ravintoa. Elävä hyönteinen tarjoaa liikkeen kautta tärkeää saalistuskäyttäytymistä ja sisältää enemmän kosteutta.

Kuivaruoat ovat kuitenkin erinomaisia täydentäviä vaihtoehtoja, kun tarvitaan helppoa, pitkään säilyvää ja ravinteikasta ruokaa. Moni geeli- ja pelletiruoka toimii hyvin hätävarana tai lisänä.

Ruokintaväli riippuu suuresti iästä, lajista ja tarjotusta ruoasta.
Lisäksi matelijoiden aineenvaihduntaan ja tätä kautta ruoan tarpeeseen vaikuttaa terraarion lämpötila ja monilla lajeilla vuodenaika. On lajeja, jotka vuoden viileimpään (tai kuumimpaan) aikaan syövät hyvin vähän, jos ollenkaan.
Myös nahanvaihto, lisääntymiskausi, stressi ja muut tilanteet luovat oman vaihtelunsa ruokahaluun ja ruoan tarpeeseen.

Jonkinlainen vastaus kysymykseen voisi olla:

• Lihansyöjät (karnivorit) poikasena (esim. käärmeet) 3–7 päivän välein, lajista riippuen.
• Lihansyöjät aikuisena: 7–21 päivän välein, suuret lajit jopa 4–6 viikon välein.

• Hyönteissyöjät (insektovorit) poikasena: ruokittava päivittäin tai useita kertoja päivässä.
• Aikuiset hyönteissyöjät: yleensä 4–5 kertaa viikossa - joskus jopa päivittäin.
   
• Sekasyöjät (omnivorit) poikasena 5-7 kertaa vikossa. Monille tarjotaan poikasena runsaasti hyönteisiä ja kasvisten määrä nousee eläimen kasvaessa. Kasviksia on hyvä tarjota nuorillekin jatkuvasti, jotta eläin oppii syömään niitä.
• Aikuiset sekasyöjät: kasvisruokaa päivittäin, hyönteisiä muutaman kerran viikossa. Lajista riippuen pieni paastopäivä viikossa voi olla normaalia etenkin aikuisilla.
   
• Kasvinsyöjät (herbivorit) poikasena tuoretta vihreää ruokaa päivittäin. Monipuolinen kuitu tärkeää suoliston kehitykselle.
• Aikuiset: Tuoreita kasveja päivittäin, kuivaruokaa tarjotaan lisukkeena tarpeen mukaan. Lajista riippuen pieni paastopäivä viikossa voi olla normaalia.

VINKKI:
Tutustu erilaisten terraarioeläinten hoitoon ohjesivuillamme!

Meiltä! 
Myymälässämme myydään erilaisia eläviä ruokaeläimiä, kuten hyönteisiä ja muita selkäragattomia kaikenlaisille terraarioeläimille ja akvaariokaloille.
Ota yhteyttä ja kysy lisää, yhteystietomme löydät TÄSTÄ >

Hämähäkkieläimet kuten tarantulat ja skorpionit

• sirkkoja
• torakoita
• jauhomatoja ja buffalomatoja
• muita pieniä hyönteisiä lajista riippuen
• Isoille tarantuloille: silloin tällöin pakkasesta sulatettuna pinkkejä, eli vastasyntyneitä hiirenpoikasia vain lisänä, ei perusruokana.

 Kummitussirkat (Phasmatodea)

• tuoreita lehtiä (brasilianlehti, muratti, vadelma, tammi, ruusu)
• lehtikaalia ja salaatteja (ei jäävuorisalaattia)

Rukoilijasirkat (Mantodea)

• sirkkoja
• kärpäsiä ja banaanikärpäsiä
• pieniä torakoita
• heinäsirkkoja
• perhosia
• toisiaan (kannibalismi → aina yksi per terraario)

Kovakuoriaiset, aikuiset:

• hedelmät
• kasvinosat
• kuolleet hyönteiset
• kasvipohjainen valmisruoka
• Valtavasti eri lajeja - ruokinnassa suuria eroja. 

Kovakuoriaiset, toukat

• leseet ja vilja
• vihannekset ja hedelmät
• laho puu
• lehtikomposti
• Valtavasti eri lajeja - ruokinnassa suuria eroja. 

• Useimmat terraariossa pidettävät lajit ovat mätänevien kasvien syöjiä (detritivoreja).
• pehmeää laho- tai humuspuuta
• kuivia ja kosteita lehtiä
• lehtikompostia
• kurkkua, kesäkurpitsaa ja kasvispalasia pieninä määrinä
• tarvitsevat kalsiumia (esim. seepiansuomu)

Maakotilot kuten akaattikotilo

• erilaiset salaatit ja lehtivihannekset (ei jäävuorisalaattia pääruokana)
• kurkku, kesäkurpitsa, kurpitsa, porkkana, bataatti
• yrtit ja muut vihreät kasvit
• satunnaisesti hedelmiä pieninä määrinä (omena, päärynä, meloni – ei sitruksia).
• proteiininlähteenä silloin tällöin esimerkiksi kissan / koiran ruokaa (esim. kuivanappuloita) Myös kalajauhe tai -hiutaleruoka sopii.
• Lisäksi kalsiumia (esim. seepiansuomu, kalsiumkivi tai murskattu munankuori), jotta kuori kasvaa kunnolla.

Ruokaeläinten oikea hoito parantaa niiden ravintoarvoa ja hyvinvointia – ja sitä kautta myös terraarioeläimen terveyttä. Useimmat ruokahyönteiset ovat helppoja hoitaa, kunhan perusasiat ovat kunnossa: oikea ravinto, tila, lämpö ja ympäristö.

Sirkkojen hoito (Acheta domesticus, Gryllus bimaculatus jne.)

• Parhaiten säilyvät ilmavassa muovirasiassa tai verkkoterraariossa.
• lämpö: 22–28 °C
• ravinto: vihreät kasvit, kuivaruoat, kaura, porkkana
• vesi: kostea sienipala / hedelmäpala (ei avovesikippoa – hukkuvat!)
• Gutload vähintään 24–48 h ennen tarjoamista.

Torakoiden hoito (Dubia, Turkistan, Madagaskar…)

• Kestäviä ja hajuttomia – erinomainen ruokahyönteinen.
• lämpö: 24–30 °C (lämpömatto/kaappi auttaa lisääntymisessä)
• ravinto: hedelmät, vihannekset, rehu, kaura
• piilopaikkoja: munakennoja pystyyn
• vesi: vihannespalat riittävät, ei avovesiastioita
• Ei kipitä lasia pitkin → helppo hallita.

Jauhomadot (Tenebrio molitor)

• Säilyvät viileässä ja kuivassa.
• elinmateriaali = ruoka (leseet, kaura, koiranruoka)
• ravinto: porkkana, peruna, omena → toimii myös vesilähteenä
• lämpö: huoneenlämpö tai viileämpi, jos haluat hidastaa kasvua
• siivous: erota kuoriaiset ja madot tarvittaessa
• Hyvin rasvaisia → anna vain lisänä eikä pääruokana.

Buffalomadot (Alphitobius diaperinus)

• Pienempi ja ravinteikkaampi kuin jauhomato.
• samat hoito-ohjeet kuin jauhomadoilla
• viihtyy lämpimässä 24–28 °C (ei viileässä)
• erinomainen gutloadattava lisäruoka erityisesti pienille liskoille ja sammakkoeläimille

Kärpäset & banaanikärpäset (Drosophila spp.)

• Tärkeitä pikkuliskoille, sammakoille, rukoilijasirkoille ja muille pienille hyönteissyöjille
• kasvatuspurkissa valmis "kärpäsmedia"
• lämpö: 21–25 °C
• anna lisää puutikkuja / villaa, jotta kärpäset eivät huku mediaan
• sato alkaa 7–14 päivässä lämpötilasta riippuen

Mustasotilaskärpäsen toukat (Hermetia illucens)

• Ravinteikkaita ja hyvin kalsiumpitoisia.
• säilytys viileässä (8–12 °C) hidastaa kehitystä
• ravinto: eivät tarvitse lisäruokaa lyhytaikaisessa säilytyksessä
• eivät kiipeä → erittäin helppoja

Vahakoisan toukat (Galleria mellonella)

• Hyvin rasvaisia → vain harvinaista herkkua.
• Toukat syövät mehiläisvahaa, hunajaa ja siitepölyä.
• säilytys viileässä - lehittyy perhoseksi kohtuullisen nopeasti lämpimässä
• Myös perhosia voi käyttää hyönteissyöjän ravintona 
• tarjoa vain satunnaisesti (ei sovi perusruoaksi)