Tuliskinkki

Tuliskinkki

Tieteellinen nimi: Mochlus fernandi
Aiemmin käytettyjä tieteellisiä nimiä: Lepidothyris fernandi, Riopa fernandi
Nimi englanniksi: African fire skink / Fire skink

 

Tuliskinkki on Länsi- ja Keski-Afrikan trooppisilta metsäalueilta kotoisin oleva skinkkilaji. Sen kiiltävässä värityksessä yhdistyvät punaisen, oranssin, mustan, valkoisen ja pronssin sävyt. Kyljissä voi olla myös kirkkaan sinisiä tai turkooseja pilkkuja. Lyhyet mutta voimakkaat jalat ja pitkänomainen ruumis soveltuvat hyvin kaivautumiseen. Tuliskinkki kasvaa tavallisesti noin 30–38 cm pituiseksi, josta häntä muodostaa huomattavan osan. Hyvin hoidettuna tuliskinkki on pitkäikäinen terraarioeläin, joka voi elää jopa 15–20 vuotta.

Tuliskinkki on päiväaktiivinen, mutta viettää paljon aikaa kasvillisuuden, puunkappaleiden ja pohjamateriaalin suojissa. Se myös kaivautuu mielellään, joten omistaja ei välttämättä näe liskoaan jatkuvasti. Rauhallisessa ympäristössä ja hoitajaansa tottuneena tuliskinkki voi kuitenkin olla utelias ja aktiivinen terraarioasukas.

 

Tuliskinkin terraario

Tuliskinkki on pääasiassa maanpinnalla liikkuva ja kaivautuva laji, joten terraarion pohjapinta-ala on korkeutta tärkeämpi. Terraariossa tulee olla runsaasti piilopaikkoja ja paksu kerros kaivautumiseen soveltuvaa pohjamateriaalia. Sisustukseen sopivat esimerkiksi korkkikaarnat, juurakot, tukevat oksat, kivet sekä aidot tai keinotekoiset kasvit. Vaikka tuliskinkki ei ole varsinainen kiipeilevä lisko, matalat oksat ja muut rakenteet lisäävät käytettävissä olevaa tilaa ja tarjoavat virikkeitä. Tuliskinkki viihtyy parhaiten ympäristössä, jossa se pystyy halutessaan liikkumaan näkymättömissä. Liian avoin ja vähäisesti sisustettu terraario voi aiheuttaa eläimelle stressiä.

 

Terraarion koko

Yhdelle aikuiselle tuliskinkille suositellaan vähintään noin 90 × 45 × 45 cm terraariota (pituus × leveys × korkeus). Suurempi tila on aina eduksi, sillä se mahdollistaa monipuolisemman sisustuksen ja paremman lämpötilaeron terraarion eri osien välille. Terraarion tulee olla hyvin tuulettuva mutta samalla sellainen, että tarvittava ilmankosteus voidaan ylläpitää. Sen täytyy myös olla turvallisesti suljettu, sillä skinkit voivat olla yllättävän taitavia hyödyntämään pieniäkin pakoreittejä.

 

Minkälainen pohjamateriaali?

Pohjaksi sopii esimerkiksi  kosteisiin ja puolikosteisiin terraarioihin tarkoitettu valmis humus- tai pohjamateriaaliseos. Pohjaa voi myös rakentaa yhdistelemällä esimerkiksi humusta tai kookoshumusta, kaarnahaketta ja lehtikariketta. Sphagnum-sammalta voidaan käyttää kosteammissa kohdissa ja piilopaikoissa ylläpitämään kosteutta. Pohjamateriaalin pinta saa välillä hieman kuivahtaa, kunhan syvemmät kerrokset säilyvät kosteampina. Jatkuvasti märkä ja huonosti tuulettuva pohja voi altistaa iho- ja bakteeriongelmille.

Tuliskinkin terraario soveltuu hyvin myös bioaktiiviseksi terraarioksi, jossa pohjan hajottajaeliöstö ja elävät kasvit muodostavat osan terraarion pienekosysteemistä.

Pohjaa kannattaa olla vähintään noin 10–15 cm, mielellään enemmänkin. Materiaalin tulee pysyä hieman kosteana ja säilyttää kaivettuja käytäviä ainakin jonkin verran, mutta se ei saa olla jatkuvasti märkää. Sopiva pohjamateriaali voidaan tehdä esimerkiksi kookoskuidun, lannoittamattoman mullan tai turpeen, kaarnan ja lehtikarikkeen seoksesta. Myös sammalta voidaan käyttää kosteuden ylläpitämiseen ja piilopaikkojen yhteydessä. Pohjamateriaalin pinta saa välillä kuivahtaa hieman, kunhan syvemmät kerrokset säilyvät kosteampina. Jatkuvasti märkä ja huonosti tuulettuva pohja altistaa iho- ja bakteeriongelmille.

Yksin vai porukalla?

Tuliskinkkejä voidaan joissakin tapauksissa pitää pareittain tai sopivassa sukupuolijakaumassa, mutta yksilöiden yhteensopivuutta ei voida taata. Erityisesti kaksi urosta voivat käyttäytyä aggressiivisesti toisiaan kohtaan. Turvallisinta on pitää lajia yksin omassa terraariossaan. Mikäli samassa terraariossa kuitenkin pidetään useampaa yksilöä, tilan tulee olla selvästi suurempi. Jokaiselle liskolle on tarjottava omat piilopaikat, ruokailumahdollisuudet ja mahdollisuus vetäytyä pois muiden läheisyydestä. Eläinten käyttäytymistä tulee myös seurata tarkasti. Jahtaaminen, jatkuva piiloutuminen, ruokailun väheneminen tai yhden yksilön hallitseva käyttäytyminen voivat kertoa siitä, ettei yhteiselo onnistukaan.

 

Minkälainen valaistus?

Tuliskki on päiväaktiivinen laji, joten sille järjestetään selkeä päivä- ja yörytmi. Päivän pituudeksi sopii noin 12 tuntia.
Tuliskinkille suositellaan UVB-valaistusta. UVB-säteily mahdollistaa D3-vitamiinin muodostumisen iholla. D3 vitamiini tukee kalsiumaineenvaihduntaa ja luuston terveyttä. Tuliskinkille sopii yleensä maltillinen UVB-valaistus, mutta sopiva voimakkuus riippuu lampun tyypistä, asennuskorkeudesta, etäisyydestä eläimeen sekä siitä, onko lampun ja eläimen välissä verkkokatto. Lasi ja useimmat muovit estävät UVB-säteilyn tehokkaasti, joten UVB-lamppua ei tule sijoittaa lasin taakse. Valmistajan antamia etäisyyssuosituksia tulee noudattaa.

 

Minkälainen lämpötila?

Tuliskinkin terraariossa tulee olla viileä, noin huoneenlämpöinen alue, sekä lämmittelyalue.
ot, jotta eläin voi itse säädellä ruumiinlämpöään liikkumalla lämpimämpien ja viileämpien alueiden välillä.

  • Lämmittelyalue: noin 33–35 °C
  • Viileä alue: noin 22–25 °C
  • Yöllä lämpötila voi laskea noin 18–22 °C:een

Lämmittelypaikan lämpötila tarkoittaa pinnasta mitattua lämpötilaa, koko terraario ei saa olla yhtä lämmin. Terraariokäyttöön tarkoitettuja lämmitysratkaisuja on markkinoilla paljon. Suositeltavinta on pyrkiä toteuttamaan terraarion olosuhteet mahdollisimman lähelle luonnollisia olosuhteita. Tästä syystä lämpölähteenä kannattaa käyttää ensisijaisesti ylhäältä lämmittävää lämpölamppua. Lämpötilaa tulee seurata säännöllisesti sekä lämpimältä että viileältä puolelta. Lämmittelypaikan pintalämpötilan tarkistamiseen terraarion lämpömittari on kätevä apuväline.

 

Ilmankosteus ja vesi

Tuliskinkki on kotoisin kosteista metsäympäristöistä. Sopiva suhteellinen ilmankosteus on pääsääntöisesti noin 60–70 %. Vuorokauden aikana tapahtuva vaihtelu ei ole haitallista, vaan terraario saa välillä hieman kuivahtaakin. Terraariota voidaan sumuttaa tarpeen mukaan esimerkiksi kerran päivässä. Pohjamateriaalin syvempien kerrosten tulee säilyä hieman kosteina, vaikka pinta pääsisikin välillä kuivumaan.

Terraarioon sijoitetaan vesiastia. Astian tulee olla riittävän tukeva, ettei lisko pääse kaatamaan sitä kaivautuessaan. Vesi vaihdetaan päivittäin tai aina likaantuessaan.

Ilmankosteutta kannattaa seurata digitaalisella kosteusmittarilla. Jatkuvasti liian märkä terraario ei ole tavoite – korkean kosteuden lisäksi tarvitaan hyvä ilmanvaihto.

Ruokinta

Tuliskinkki on pääasiassa hyönteissyöjä. Luonnossa se saalistaa erilaisia selkärangattomia eläimiä, ja myös terraariossa ruokavalion perustana tulisi olla mahdollisimman monipuolinen valikoima eläviä ruokahyönteisiä. Sopivia ruokaeläimiä ovat esimerkiksi: sirkat, torakat, heinäsirkat, jauhomadot ja jättijauhomadot kohtuudella, vahakoin toukat satunnaisesti selä muut sopivan kokoiset ruokahyönteiset. 

Eri hyönteisissä on erilaiset ravintoarvot, lisäksi arvot vaihtelevat mm. elinolosuhteiden mukaan. On siis hyvä tarjota mahdollisimman monipuolisesti erilaisia hyönteisiä. Esimerkiksi torakoissa on kohtuullisesti rasvaa (noin 5-7 %) ja runsaasti proteiinia (noin 20-35 %). Sirkoissa rasvaa on noin 6 %, proteiinia jopa 60-70 %. Kaikkia erilaisia hyönteisiä saa toki antaa, on hyväkin vaihdella ruokaa mahdollisimman paljon. Ruokia ei yleisesti suositella kerättäväksi luonnosta, sillä luonnonkannoissa saattaa piillä loisvaara.

Nuoret ja kasvavat tuliskinkit tarvitsevat ruokaa aikuisia useammin. Poikasia voidaan ruokkia lähes päivittäin, kun taas aikuiselle sopii yleensä ruokinta noin 2–3 kertaa viikossa yksilön koosta, aktiivisuudesta ja kunnosta riippuen. Ruokahyönteiset kannattaa ruokkia laadukkaasti ennen niiden tarjoamista liskolle. 

 

Lisäravinteet

Tuliskinkki tarvitsee ruokansa mukana kalsiumia ja vitamiineja. Erityisen tärkeää riittävä kalsiumin saanti on kasvaville nuorille liskoille, sekä lisääntyville naaraille. Jos terraariossa on asianmukainen UVB-valaistus, pääasiallisena kalsiumlisänä voidaan käyttää fosfaatitonta kalsiumvalmistetta ilman D3-vitamiinia. Lisäksi käytetään matelijoille tarkoitettua monivitamiinivalmistetta valmistajan annosteluohjeiden mukaisesti. Helpointa vitamiinien tarjoilu on pölyttämällä ruokahyönteiset ennen tarjoilua. Kasvavat poikaset tarvitsevat lisäravinteita aikuisia useammin. Aikuisen ruokinnassa kalsiumia voidaan tarjota esimerkiksi noin 1–2 ruokinnalla viikossa ja monivitamiinia harvemmin. Lisäravinteiden kohdalla enemmän ei ole parempi. Erityisesti rasvaliukoisia vitamiineja voi saada liikaa, joten tuotteen annosteluohjetta tulee noudattaa.

Nahanluonti

Tuliskinkki luo nahkansa kasvaessaan ja myös aikuisena säännöllisin väliajoin. Sopiva ilmankosteus ja kostea pohjamateriaali helpottavat nahanluontia. Nahanluonnin aikana lisko saattaa olla tavallista enemmän piilossa ja sen väritys voi hetkellisesti näyttää samealta. Jos vanhaa nahkaa jää kiinni esimerkiksi varpaisiin tai hännän ympärille, terraarion kosteusolosuhteet kannattaa tarkistaa. Kiinni jäänyttä nahkaa ei tule repiä väkisin irti, vaan liskon oloa voi helpottaa esimerkiksi sijoittamalla se muoviterraarioon märkien sanomalehtien tai froteepyyhkeiden sekaan. Liskon nahan "vetreydyttyä" se usein irtoaa itsestään, tai (todella hellävaraisen) avustuksen jälkeen.

 

Käytös

Tuliskinkki on päiväaktiivinen, mutta samalla melko piilotteleva lisko. Se viettää suuren osan ajastaan pohjamateriaaliin kaivautuneena, kasvillisuuden alla tai muissa suojaisissa paikoissa. Tämä on lajille täysin normaalia käyttäytymistä. Hyvin kotiutunut tuliskinkki voi tulla näkyville lämmittelemään ja tutkimaan ympäristöään sekä oppia yhdistämään hoitajan ruokintaan. Yksilöiden välillä on kuitenkin suuria eroja: osa on uteliaita ja rohkeita, kun taas toiset pysyttelevät mieluummin piilossa. Runsaat piilopaikat eivät yleensä tee liskosta entistä piilottelevampaa. Päinvastoin turvalliseksi koettu ympäristö voi rohkaista eläintä liikkumaan enemmän myös näkyvillä.

 

Käsittely

Periaatteessa mikään terraarioeläinlaji ei ole sylilemmikki, joten eläimen jatkuvaa käsittelyä ei suositella. On kuitenkin hyödyllistä, että tuliskinkki tottuu rauhallisesti ihmisen läsnäoloon ja tarvittaessa käsittelyyn esimerkiksi terraarion huollon ja eläinlääkärikäyntien helpottamiseksi. Anna uuden liskon kotiutua rauhassa ainakin viikon tai parin ajan ennen käsittelyharjoitusten aloittamista. Tuliskinkkiä lähestytään rauhallisesti ja se nostetaan tukien koko vartaloa. Liskoa ei koskaan nosteta tai pidetä kiinni hännästä. Käsittelyyn tottuminen riippuu yksilöstä. Jos lisko pyrkii jatkuvasti pakoon, muuttuu levottomaksi tai piiloutuu pitkäksi aikaa käsittelyn jälkeen, käsittelyä kannattaa vähentää.

 

Hygienia

Ulosteet, ruoantähteet ja muu näkyvä lika poistetaan terraariosta säännöllisesti. Vesiastia pestään ja vesi vaihdetaan riittävän usein. Pohjamateriaalin vaihtotarve riippuu käytetystä materiaalista ja siitä, onko kyseessä tavallinen vai bioaktiivinen terraario.

Kuten monet muutkin matelijat, tuliskinkki voi kantaa suolistossaan salmonellabakteereja ilman oireita. Kädet pestään aina huolellisesti eläimen, terraarion sisustuksen, pohjamateriaalin ja vesiastian käsittelyn jälkeen. Terraarion tarvikkeita ei hygieniasyistä ole hyvä pestä samoilla välineillä tai samoissa astioissa kuin ihmisten ruoanvalmistukseen käytettäviä tarvikkeita.

 

Sukupuolien erot

Täysikasvuisten tuliskinkkien sukupuolten välillä voi olla havaittavia eroja, mutta nuorten yksilöiden sukupuolen määrittäminen ulkonäön perusteella voi olla vaikeaa. Urokset ovat yleensä naaraita hieman kookkaampia ja voimakasrakenteisempia. Niiden pää voi olla leveämpi ja väritys usein voimakkaampi. Täysikasvuisella uroksella hännän tyvi voi olla hemipenisten vuoksi paksumpi. Naaraat ovat yleensä hieman sirompia.

Pelkkien ulkoisten tuntomerkkien perusteella sukupuolta ei kuitenkaan aina pystytä määrittämään varmasti.

 

Lisääntyminen

Tuliskinkkejä voi kasvattaa terraario-oloissa. Lisääntymiseen käytettävien eläinten tulee olla täysikasvuisia, terveitä ja hyväkuntoisia. Naaras munii tavallisesti kosteaan ja suojaisaan paikkaan pohjamateriaalin sisään tai sen alle. Munintaa varten terraariossa tulee olla riittävän syvä, hieman kostea ja kaivamiseen soveltuva pohja.

Munat voidaan siirtää varovasti haudottaviksi erilliseen hautomoon. Niitä ei tule käännellä siirtämisen yhteydessä. Haudontaolosuhteissa tärkeää on tasainen lämpötila ja riittävä kosteus ilman, että munat pääsevät kastumaan.

Vastakuoriutuneet poikaset ovat aikuisten pienoismalleja ja tarvitsevat samantyyppiset olosuhteet kuin aikuiset. Niiden ruokinnassa käytetään pieniä, sopivan kokoisia ruokahyönteisiä ja erityistä huomiota kiinnitetään riittävään kalsiumin, UVB-säteilyn ja muun ravinnon saantiin. 

 

Mukavia hetkiä terraarioharrastuksen parissa!

 

 

Kaikki tarvittava onnistuneeseen liskoharrastukseen

Oikeat välineet ja olosuhteet ovat onnistuneen terraarioharrastuksen perusta. Löydät meiltä terraariot, tekniikan ja tarvikkeet – ja myymälästämme myös pakastetut ja elävät ruoat liskoille.