- Ohjeet ja vinkit
- Lammikot
- Akvaarioiden hoito
- Kasviesittelyt
- Akvaariokalojen esittely ja hoito
- Altaan leveys 30cm - 50cm
- Altaan leveys 60cm - 75cm
- Altaan leveys 80cm - 90cm
- Aurinkobarbi
- Harmaakylkimonninen
- Hehkukölibarbi
- Hohtorasbora
- Kaarimonninen
- Katinkultamonni
- Keltakorumonninen
- Kirjosuppusuu
- Kivikkoripsimonni
- Kongon pallokala
- Kulmajuovamonninen
- Kulmamonninen
- Kulmatetra
- Kuparibarbi
- Kääpiönuoliainen
- Leopardimonninen
- Leopardiseeprakala huntupyrstö
- Leveäevämolli
- Mustatetra
- Nauhapuikkokala
- Nokimonninen
- Palettikala
- Perhoskirjoahven
- Pikkulasimonni
- Pikkutetra
- Puna-aavetetra
- Ruutuakara
- Sitruunapleko
- Sokkotetra
- Sysievämonninen
- Tiikeribarbi
- Timanttitetra
- Vannesistura eli sumonuoliainen
- Altaan leveys 100cm - 150cm
- Altaan leveys yli 150 cm
- Akvaarion selkärangattomat
- Tietoa terraarioharrastuksesta
- Terraarioeläinten esittely ja hoito
Tiikeribarbi
Tiikeribarbin näyttävä raitakuviointi ja vilkas luonne tekevät siitä mielenkiintoisen seurattavan, mutta lajin temperamentti kannattaa huomioida seuraa valittaessa.
Perustiedot
Nopea yhteenveto hoito-olosuhteista
| Laji | Tiikeribarbi (Puntigrus tetrazona) |
| Muut nimet | Tiger barb, Sumatra barb |
| Koko | Noin 6–7 cm |
| Lämpötila | 20–26 °C |
| pH | 5,0–8,0 |
| Veden kovuus | Alle 15 dH |
| Alkuperä | Kaakkois-Aasia (Malesia, Sumatra, Borneo) |
| Akvaarion koko | Vähintään noin 80 × 30 cm (n. 100 l) |
Tiikeribarbi (Puntigrus tetrazona)
Nimi ja tunnistaminen
Tiikeribarbin ajantasainen tieteellinen nimi on Puntigrus tetrazona, vaikka lajia on aiemmin kutsuttu muun muassa Puntius-sukuun kuuluvaksi. Nimi viittaa kalan ulkonäköön: sana "tetrazona" tarkoittaa neljää vyötä eli raitaa, jotka erottuvat selvästi kalan kyljissä.
Lajista on jalostettu useita värimuotoja, joissa raitojen näkyvyys voi vaihdella, mutta perusmuoto on helposti tunnistettavissa pystysuorista mustista raidoista.
Alkuperä ja levinneisyys
Tiikeribarbi on alun perin kotoisin Kaakkois-Aasiasta, erityisesti Malesiasta sekä Sumatran ja Borneon alueilta. Nykyisin akvaariokaupoissa myytävät yksilöt ovat viljeltyjä.
Lajia on levinnyt myös luontoon uusille alueille, kuten Australiaan ja Amerikkaan, missä se on päätynyt vesistöihin ihmisen toiminnan seurauksena.
Luonne ja käyttäytyminen
Tiikeribarbi on vilkas ja energinen parvikala, jolla on myös vahva luonne. Se voi näykkiä muiden kalojen eviä, erityisesti jos parvi on liian pieni tai seura ei ole sopivaa. Käyttäytyminen on yleensä rauhallisempaa, kun kalat elävät riittävän suuressa parvessa. Vähintään kymmenen yksilön ryhmä auttaa jakamaan keskinäistä huomiointia ja vähentää muiden kalojen häirintää.
Akvaario ja sisustus
Tiikeribarbi ei ole erityisen vaativa akvaarion sisustuksen suhteen, mutta kasveja sisältävässä altaassa sen värit pääsevät usein paremmin esiin. Riittävä uimatila on tärkeää, sillä laji on aktiivinen uimari. Altaassa voi olla sekä tiheästi istutettuja alueita että avoimempaa tilaa parven liikkumiselle.
Vesiolosuhteet
Tiikeribarbi viihtyy lämpötilassa 20–26 °C, pH:n ollessa 5,0–8,0. Veden tulisi olla pehmeää tai keskikovaa, kovuuden jäädessä alle 15 dH.
Ruokinta
Tiikeribarbi on kaikkiruokainen. Luonnossa se syö pieniä selkärangattomia sekä kasvimateriaalia. Akvaariossa sille sopivat laadukkaat hiutale- ja raeruoat sekä erilaiset pakaste- ja elävät ruoat, kuten surviaiset, vesikirput ja muut pienet selkärangattomat. Monipuolinen ruokavalio tukee kalan hyvinvointia ja väritystä.
Yhteensopivuus
Tiikeribarbi ei sovellu huntupyrstöisten kalojen seuraan, sillä se saattaa näykkiä niiden eviä. Sopivia kumppaneita ovat muut aktiiviset ja samankokoiset lajit, kuten monet barbit, rasborat ja osa pohjakaloista. Oikeanlainen kalasto ja riittävän suuri parvi auttavat pitämään lajin käyttäytymisen hallinnassa.
Sukupuolierot
Aikuiset koiraat ovat yleensä hieman pienempiä ja hoikempia kuin naaraat. Koiraan kuonon kärki ja vatsaevät ovat usein voimakkaamman punaiset.
Lisääntyminen
Tiikeribarbi lisääntyy suhteellisen helposti myös akvaariossa. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi käytetään erillistä kutuallasta, jossa valaistus on himmeä ja tarjolla on hienolehtisiä kasveja tai kutumoppeja. Emokalat syövät munia, joten ne tulee poistaa kutualtaasta heti kudun jälkeen. Munat kuoriutuvat nopeasti, ja poikaset alkavat uida muutaman päivän kuluessa. Poikaset tarvitsevat aluksi hyvin pientä ravintoa, kuten likoeläimiä, ennen siirtymistä suurempiin ruokakohteisiin.