Tarantulat

Tarantulat ovat kiehtovia eläimiä, Suomessakin niitä pidetään runsaasti terraariolemmikkeinä. Tosin ne eivät ole lemmikkejä sanan "lemmikki" perinteisessä mielessä, vaan ne ovat tarkkailtavia eläimiä, joiden käyttäytyminen, kasvuvaiheet ja elintavat tekevät niistä mielenkiintoisen harrastuskohteen. Oikein hoidettuna tarantula on helppohoitoinen, pitkäikäinen ja hiljainen terraarioasukas, joka sopii niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin harrastajalle, kunhan lajivalinta tehdään huolella.

Mitä tarantula oikeastaan on?

Tarantulat ovat suurikokoisia hämähäkkejä, jotka kuuluvat laajaan, satoja lajeja sisältävään Theraphosidae-heimoon. Niitä tavataan luonnossa eri puolilla maailmaa, erityisesti lämpimillä ja trooppisilla alueilla. Harrastuksessa pidettävät lajit eroavat toisistaan merkittävästi sekä luonteeltaan että elintavoiltaan, minkä vuoksi yhden hoito-ohjeen kirjoittaminen niistä kaikista on käytännössä mahdotonta. Osa lajeista on rauhallisia ja hitaita, osa puolestaan nopeita ja puolustautuvia. On pieniä ja isoja, kiipeileviä ja kaivautuvia. Yhteistä niille on kuitenkin se, että ne eivät kaipaa käsittelyä vaan viihtyvät parhaiten rauhallisessa, lajille sopivassa terraariossa. Tarantula ei ole lemmikki, jota nostellaan kädelle tai silitellään. Vaikka monet lajit ovat rauhallisia, ne ovat silti hauraan rakenteensa vuoksi alttiita vahingoille, jos ne putoavat tai pääsevät karkuun. Lisäksi käsittelyn aiheuttama stressi voi vaikuttaa esimerkiksi eläimen ruokahaluun ja yleiseen hyvinvointiin. Siksi tarantulan hoito perustuu ennen kaikkea tarkkailuun ja oikeisiin olosuhteisiin, ei yhteisiin leikkihetkiin.

Tarantulan koko

Tarantulien koko voidaan kertoa kahdella tapaa. Yksi tapa on mitata kehon pituus eturuumiin etureunasta takaruumiin takaosaan, eli koko kehon pituus ilman jalkoja ja pedipalppeja. Tästä mittaustavasta käytetään lyhennettä BL (Body Length).
Yleisemmin mitataan diagonaalinen jalkaväli, DLS (Diagonal Leg Span). Jalkaväli mitataan etummaisesta jalasta vastakkaisen puolen takimmaiseen jalkaan. Ei ole merkitystä, mitataanko etummaisesta oikeasta jalasta vasempaan taaimmaiseen jalkaan tai päinvastoin – kunhan mitataan eläimen suurin ulottuvuus. Se kertoo parhaiten, kuinka paljon tilaa tarantula tarvitsee liikkumiseen, kääntymiseen ja saalistamiseen terraariossa.

Tarantula-lajien koot vaihtelevat huomattavasti. Maailman pienimpiin lajeihin kuuluu ns. "Trinidadin kääpiötarantula", Cyriocosmus elegans, jonka aikuisen yksilön jalkaväli jää noin viiteen senttimetriin. Maailman suurimpana tarantulana pidetään yleisesti Goljatlintuhämähäkkiä, Theraphosa blondi. Sen jalkaväli voi kasvaa jopa 28–30 senttimetriin, ja se on samalla yksi painavimmista tunnetuista hämähäkeistä. Suurin osa harrastuksessa pidettävistä tarantuloista sijoittuu kuitenkin näiden ääripäiden väliin, tyypillisesti noin 12–20 senttimetrin jalkaväliin.

Terraario tarantulalle

Terraarion koko ja muoto tarantulan elintavan mukaan

Tarantuloiden kohdalla terraarion mitoituksessa ei ole kyse mahdollisimman suuresta tilasta, vaan nimenomaan oikean muotoisesta ja turvallisesta tilasta. Tarantulan elintapa – elääkö se maan pinnalla, kaivautuuko se vai liikkuuko se pääosin pystysuunnassa – vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millainen terraario sille sopii.

Terrestriaalisten lajien terraario

Terrestriaalisille, eli maan pinnalla eläville tarantuloille tärkeintä on riittävä pohjapinta-ala, kun taas korkeuden tulee pysyä maltillisena. Yleisesti käytetty perussääntö on, että terraarion pituus ja leveys ovat noin kolmesta neljään kertaan tarantulan pituus, eli se edellä kuvattu diagonaalinen jalkaväli. Tämä antaa eläimelle tilaa liikkua, kääntyä ja saalistaa luonnollisesti.

Korkeuden osalta suositus on selvästi matalampi. Terraarion korkeuden tulisi olla noin yhdestä kahteen kertaan tarantulan jalkaväli. Näin vältetään putoamisriski, joka on terrestriaalisille lajeille yksi suurimmista loukkaantumisen syistä.

Kaivautuvien tarantuloiden terraario

Kaivautuvat tarantulat viettävät suuren osan elämästään maan alla, omissa käytävissään ja koloissaan. Näille lajeille terraarion pohjan rakenne ja syvyys ovat tärkeämpiä kuin avoin tila. Pohjamateriaalia tulee olla selvästi enemmän kuin terrestriaalisille lajeille, jotta tarantula pystyy kaivautumaan ja rakentamaan tunneleita ilman sortumisriskiä. Vaikka myös näille lajeille pohjapinta-alaa suositellaan noin kolme kertaa tarantulan jalkavälin verran, avoin tila ei ole yhtä tärkeää kuin mahdollisuus kaivautua.

Kaivautuville tarantuloille terraario voi olla korkeampi kuin terrestriaalisille lajeille, sillä osa korkeudesta täytetään pohjamateriaalilla. Mikäli terraarion etuosassa on ovet, tulee tarkistaa, että ovien alaosa on niin korkealla, että pohjamateriaalia voidaan terraarioon huoletta laittaa paksu kerros - ainakin tarantulan jalkavälin verran tai enemmän, jotta käytävät pysyvät tukevina.

Arboreaaliset tarantulat

Kiipeilevät eli arboreaaliset tarantulat elävät luonnossa puissa ja kasvillisuuden seassa kiipeillen, ja niiden elintila on ennen kaikkea pystysuuntainen. Näille lajeille terraarion korkeus on tärkein mitoitustekijä. Pohjapinta-alaa tarvitaan suhteessa vähemmän, mutta korkeutta selvästi enemmän kuin muille tarantuloille. Arboreaalisten tarantulien terraarion sisustuksessa korostuvat pystysuorat pinnat, kuten kaarna, oksat ja kiipeilyn mahdollistavat taustarakenteet. Korkeus mitoitetaan yleensä useamman kerran tarantulan jalkaväliin nähden, jotta eläin pystyy liikkumaan ja rakentamaan silkkisiä piilopaikkojaan terraarion yläosiin. Samalla on huolehdittava hyvästä ilmanvaihdosta, sillä monet kiipeilevät lajit vaativat sekä kosteutta että raikasta ilmaa.

Liian suuri terraario ei ole etu

Tarantulien kohdalla liian suuri terraario on useammin ongelma kuin liian pieni. Erityisesti nuoret yksilöt voivat stressaantua avoimessa tilassa, eivätkä välttämättä löydä saalistaan helposti. Myös eläimen yleiskunnon tarkkailu vaikeutuu suuressa terraariossa. Siksi on tavallista käyttää tarantulalle eri kokoisia terraarioita kasvun eri vaiheissa ja siirtää eläin suurempaan terraarioon sen kasvaessa.

Terraarioihin voit tutustua täällä >

Lämpötila ja ilmankosteus

Tarantulat ovat vaihtolämpöisiä eläimiä, ja niiden aineenvaihdunta on sidoksissa ympäristön lämpötilaan. Useimmat lajit viihtyvät huoneenlämmössä tai hieman sen yläpuolella, yleensä noin 22–26 asteen lämpötilassa. Liiallinen lämpö ei ole tarpeen ja voi pitkällä aikavälillä lyhentää elinikää.

Ilmankosteuden tarve vaihtelee huomattavasti lajin alkuperän mukaan. Trooppiset lajit vaativat selvästi kosteampaa ympäristöä kuin kuivien alueiden tarantulat. Kosteutta hallitaan pohjamateriaalin, sumutuksen ja ilmanvaihdon avulla.

Ratkaisuja ilmankosteuden ja lämpötilan hallintaan löydät täältä >

Pohjamateriaali

Yleisimmin tarantuloille käytetään humusta, maaseoksia ja vastaavia kosteutta sitovia materiaaleja. Pohjamateriaalin tulee olla puhdasta, pölytöntä ja kevyesti tiivistyvää, jotta se pysyy paikoillaan mutta ei kovetu. Pölyävät materiaalit eivät sovellu tarantuloille, sillä hienojakoinen pöly voi kulkeutua tarantulan kirjakeuhkoihin ja haitata hengitystä.

Kaivautuville lajeille pohjakerroksen on oltava riittävän syvä, jotta käytävät eivät romahda, kun taas maan pinnalla elävillä lajeilla pohjamateriaali toimii ennen kaikkea pehmusteena ja kosteuden tasaajana. Pohjamateriaali pidetään yleensä kuivana tai ainakin osassa pohjaa hieman kosteana lajista riippuen. Liian märkä alusta lisää home- ja bakteeririskiä, kun taas täysin kuiva pohja voi vaikeuttaa nahanluontia.

Hyvä ilmanvaihto ja oikea pohjamateriaali tukevat toisiaan ja auttavat pitämään terraarion olosuhteet tasapainossa.

Pohjamateriaalit terraarioihin löydät täältä >

Sisustus

Terraarioon voi laittaa aitoja kasveja, tekokasve, juurakoita, luolia, kaarnaa ja somisteita sen mukaan kuin omaa silmää miellyttää, kunhan somisteet ovat tarantulalle turvallisia. Lajivalinnalla on merkitystä tässäkin: arboreaalisille lajeille somisteita tulee laittaa terraarion korkeussuunnassa, terrestriaalisille piilopaikkoja kaivataan pohjalle.

Tarantulan ruokinta - ja paasto

Tarantulat ovat petoja, jotka syövät elävää ravintoa, kuten sirkkoja, torakoita ja muita sopivan kokoisia hyönteisiä. Ruokintatiheys ja saaliin koko riippuvat sekä lajista että yksilön iästä. Nuoret tarantulat syövät yleensä useammin, kun taas aikuiset pärjäävät harvemmalla ruokinnalla. Tarantuloiden ruokinnassa yliruokinta on yleisempi ongelma kuin aliruokinta - joskus haasteena on oppia luottamaan siihen, että tarantula ei tarvitse jatkuvaa ruokkimista.

Hyvä tapa arvioida tarantulan ravinnon ja kosteuden tarvetta on tarkastella takaruumista. Terveen tarantulan takaruumis on selvästi pyöreä ja suhteessa eturuumiiseen sopusuhtainen. Jos takaruumis alkaa kutistua tai näyttää ryppyiseltä, tarantula on jäänyt liian vähäiselle ravinnolle ja/tai nesteensaannille. Selvästi ylikokoinen, pingottunut takaruumis puolestaan kertoo usein liiallisesta ruokinnasta ja lisää loukkaantumisriskiä, sillä raskas takaruumis on herkkä vaurioitumaan esimerkiksi putoamisen yhteydessä.

On täysin normaalia, että tarantula kieltäytyy ruoasta ajoittain. Tämä tapahtuu usein ennen nahanluontia, jolloin ruokahalu voi kadota päiviksi tai jopa viikoiksi. Aikuisilla yksilöillä, erityisesti koirailla ja vanhemmilla naarailla, ruokintavälit voivat venyä huomattavasti pidemmiksi ilman, että kyse on ongelmasta. Tarantula voi aikuisena olla syömättä pitkiäkin aikoja, kunhan sen yleiskunto ja takaruumiin koko pysyvät normaaleina.

Poikasten ja nuorten tarantuloiden kohdalla tilanne on kuitenkin toinen. Hyvin pienet yksilöt eivät yleensä voi olla kuukausia syömättä ilman vaikutuksia kasvuun ja yleiskuntoon. Nuoret tarantulat tarvitsevat säännöllistä, mutta maltillista ruokintaa, jotta kasvu ja nahanluonnit etenevät normaalisti. Jos poikanen kieltäytyy ruoasta pidempään, tilannetta on syytä tarkastella huolellisemmin ja varmistaa, että olosuhteet, erityisesti lämpö ja kosteus, ovat lajille sopivat.

Myymälästämme löydät elävät ruokahyönteiset, ota yhteyttä ja kysy tarkemmin >

Nahanluonti ( moltti )

Tarantuloilla on eksoskeleton eli ulkoinen tukiranka, joka muodostaa niiden kehon rakenteen ja suojaa sisäosia. Se koostuu kitiinistä ja proteiineista, mutta on rakenteeltaan joustavampi kuin esimerkiksi kovakuoriaisilla ja monilla muilla hyönteisillä (tarantulahan ei ole hyönteinen vaan hämähäkkieläin). Tarantulan tukiranka ei ole kuitenkaan niin joustava, että se laajenisi eläimen kasvaessa, joten tarantulan tulee luoda "nahkansa" aina kasvaessaan kokoa.

Ennen moltin alkamista tarantula usein kieltäytyy ruoasta ja voi vetäytyä suojaan. Ruokahaluttomuus voi kestää päiviä - vanhemmilla yksilöillä viikkojakin.

Itse moltin aikana tarantula on liikkumatta - tosin se voi kääntyä selälleen ja näyttää kuolleelta pelästyttäen hoitajansa perusteellisesti. Tämä on kuitenkin täysin normaalia käyttäytymistä nahanluonnin aikana. Moltti voi tapahtua lajista riippuen usealla eri tavalla, eikä käyttäytyminen ole täysin sidottu siihen, elääkö laji luonnossa maassa vai puissa. Monet tarantulat luovat nahkansa selällään, jolloin ne irrottautuvat vanhasta tukirangasta vatsapuolen kautta hitaasti ja hallitusti. Tässä vaiheessa tarantula ei reagoi ympäristöön, ja kaikki sen energia keskittyy vanhan nahan irrottamiseen.

Osa tarantuloista valmistautuu molttivaiheeseen rakentamalla etukäteen silkkisiä rakenteita. Nämä voivat olla kevyitä silkkimattoja, tukevia “riippumattoja”, tiheästi seititettyjä putkia tai muunlaisia alustoja. Moltti voi tällöin tapahtua vaakasuorassa, pystyasennossa tai jopa roikkuen, ja vanha nahka jää usein silkkirakenteeseen.

Kaikki nämä tavat ovat normaaleja, ja erot johtuvat sekä lajista että yksilöstä. Tärkein tieto on, että moltin aikana tarantula on äärimmäisen haavoittuvainen ja täysin puolustuskyvytön. Tästä syystä terraariosta tulee poistaa kaikki elävät ruokahyönteiset jo ennen moltin alkamista, sillä esimerkiksi sirkat voivat vahingoittaa tai tappaa tarantulan sen ollessa liikkumaton ja pehmeäkuorinen.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on regeneraation mahdollisuus: nahanluonnin yhteydessä tarantula saatta korjata aiempia vammoja - jopa puuttuvia raajoja voi kasvaa takaisin seuraavien molttien aikana, erityisesti nuorilla yksilöillä.

Suosittuja tarantulalajeja harrastuksessa

Huomioithan, että tarantulien suomenkieliset nimet voivat aina olla harhaanjohtavia, sillä vain harvalle lajille on annettu virallinen suomenkielinen nimi - valtaosalla on harrastajien keskuudessa pyöriviä lempiniä, joilla lajeja usein myös myydään. Kun haet tietoa sinua kiinnostavasta lajista, hae aina eläimen tieteellisellä nimellä.

"KIHARAKARVAINEN TARANTULA"

Tieteellinen nimi: Tliltocatl albopilosus (ennen Brachypelma albopilosum)
Nimi englanniksi: Curly Hair Tarantula, Honduran Curly Hair Tarantula
Aikuiskoko: Noin 12–15 cm jalkaväli (DLS).
Käytös: Terrestriaalinen, rauhallinen, sopii aloittelijalle

"MUSTA SAMETTITARANTULA"

Tieteellinen nimi: Tliltocatl vagans (ennen Brachypelma vagans)
Nimi englanniksi: Mexican Redrump Tarantula
Aikuiskoko: Noin 13–16 cm jalkaväli (DLS).
Käytös: kaivautuva / terrestriaalinen, rauhallinen, sopii aloittelijalle

"MEKSIKON PUNAPOLVI"

Tieteellinen nimi: Brachypelma hamorii (ennen Brachypelma smithi)
Nimi englanniksi: Mexican Redknee Tarantula
Aikuiskoko: Noin 14–17 cm jalkaväli (DLS).
Käytös: terrestriaalinen, rauhallinen, sopii aloittelijalle

"MEKSIKON PINKKI"

Tieteellinen nimi: Brachypelma klaasi
Nimi englanniksi: Mexican Pink Tarantula
Aikuiskoko: Noin 13–15 cm jalkaväli (DLS).
Käytös: terrestriaalinen, rauhallinen, sopii aloittelijalle

"MEKSIKON TULIJALKA"

Tieteellinen nimi: Brachypelma boehmei
Nimi englanniksi: Mexican Fireleg Tarantula
Aikuiskoko: Noin 14–16 cm jalkaväli (DLS).
Käytös: terrestriaalinen, aktiivinen, sopii kokeneelle

"CHILEN TARANTULA"

Tieteellinen nimi: Grammostola rosea (usein harrastuksessa myös Grammostola porteri)
Nimi englanniksi: Chilean Rose Tarantula, Chilean Common Tarantula
Aikuiskoko: Noin 12–15 cm jalkaväli (DLS).
Käytös: terrestriaalinen, rauhallinen, sopii aloittelijalle

TARANTULALAJI

Tieteellinen nimi: Chromatopelma cyaneopubescens
Nimi englanniksi: Greenbottle Blue Tarantula
Aikuiskoko: Noin 12–14 cm jalkaväli (DLS).
Käytös: terrestriaalinen / osittain kaivautuva, sopii aloittelijallekin, mutta nopeutensa vuoksi suositeltavampi kokeneelle

"PINKTOE, PINKKIVARVAS"

Tieteellinen nimi: Avicularia avicularia
Nimi englanniksi: Pinktoe Tarantula, Common Pinktoe Tarantula
Aikuiskoko: Noin 12–14 cm jalkaväli (DLS).
Käytös: arboreaalinen, sopii aloittelijallekin, mutta nopeutensa vuoksi suositeltavampi kokeneelle

"ANTILLIEN PINKKIVARVAS"

Tieteellinen nimi: Caribena versicolor (ennen Avicularia versicolor / Avicularia metallica)
Nimi englanniksi: Antilles Pinktoe Tarantula, Martinique Pinktoe Tarantula
Aikuiskoko: Noin 12–14 cm jalkaväli (DLS).
Käytös: arboreaalinen, sopii aloittelijallekin, mutta nopeutensa vuoksi suositeltavampi kokeneelle

GOLJATINTARANTULA

Tieteellinen nimi: Theraphosa blondi
Nimi englanniksi: Goliath Birdeater, Goliath Bird-eating Tarantula
Aikuiskoko: Jopa 28–30 cm jalkaväli (DLS).
Käytös: terrestriaalinen, puolustautuva, sopii kokeneelle

"PUUHÄMÄHÄKKILAJI"

Tieteellinen nimi: Poecilotheria ornata
Nimi englanniksi: Sri Lankan Ornamental Tarantula, Ornate Tiger Spider
Aikuiskoko: Noin 22–25 cm jalkaväli (DLS).
Käytös: arboreaalinen, erittäin nopea, sopii vain kokeneelle

"PUUHÄMÄHÄKKILAJI"

Tieteellinen nimi: Poecilotheria rufilata
Nimi englanniksi: Red Slate Ornamental Tarantula
Aikuiskoko: Noin 18–20 cm jalkaväli (DLS).
Käytös: arboreaalinen, nopea, sopii vain kokeneelle

"PUUHÄMÄHÄKKILAJI"

Tieteellinen nimi: Poecilotheria metallica
Nimi englanniksi: Gooty Sapphire Ornamental Tarantula
Aikuiskoko: Noin 16–18 cm jalkaväli (DLS).
Käytös: arboreaalinen, erittäin nopea, sopii vain kokeneelle

BRASILIANTARANTULA.

Tieteellinen nimi: Lasiodora parahybana
Nimi englanniksi: Brazilian Salmon Pink Birdeater, Salmon Pink Tarantula
Aikuiskoko: Noin 20–25 cm jalkaväli (DLS).
Käytös: terrestriaalinen, aktiivinen, sopii hieman jo kokemusta omaavalle