Sukkanauhakäärmeet

Sukkanauhakäärmeet (Thamnophis) ovat Pohjois-Amerikassa laajalle levinneitä, vilkkaita ja sopeutuvaisia käärmeitä, joita tavataan kosteikoista niittyihin ja metsäsaarekkeisiin asti. Lajeja ja alalajeja on kymmeniä, ja niiden koko vaihtelee huomattavasti: jotkut pysyvät alle 60 sentin pituisina, kun taas suurimmat voivat kasvaa yli 130 senttisiksi. Yhteistä niille on kuitenkin hoikahko rakenne, suuret silmät, kylkien suuntaiset raidat ja utelias, nopeasti liikkuva olemus. Terraario-oloissa sukkanauhakäärme on aktiivinen päiväsaikaan, erinomainen uimari ja ajoittain myös innokas kiipeilijä. Hyvällä hoidolla se elää tyypillisesti yli kymmenen vuoden ikään.

 

Kuva sukkanauhakäärmeestäTerraario

Aikuisen sukkanauhakäärmeen terraarioksi suositellaan vähintään 120 × 60 × 60 senttimetrin kokoista tilaa. Tämä perustuu siihen, että aktiiviselle ja notkealle lajille tarvitaan riittävästi lattia-alaa liikkumiseen sekä korkeutta lämpö- ja valo-olosuhteiden toteuttamiseen. Korkeus auttaa myös luomaan vaihtelevia kiipeilymahdollisuuksia ja turvallisen välimatkan lämpölamppuihin. Vaikka käärmeen voisi teoriassa pitää pienemmässäkin terraariossa, suurempi tila parantaa hyvinvointia. Useampi sukkanauhakäärme voidaan sijoittaa samaan terraarioon, kunhan eläimet ovat sopuisia ja tila mitoitetaan sen mukaisesti — varsinkin poikaset hyötyvät usein lajitoverien seurasta. Muutamilla Thamnophis-lajeilla on kuitenkin taipumusta ruokailuun liittyvään kannibalismiin, joten yhdessäpitoa harkitaan tapauskohtaisesti ja ruokinta tehdään mieluiten erillään.


Terraarion sisustus

Terraarion sisustus rakennetaan monipuoliseksi ja luonnonmukaiseksi. Sukkanauhakäärme viettää suurimman osan ajastaan maan tasalla, joten pohjalle laitetaan kaivautumiseen soveltuva, kosteutta hillitysti pidättävä alusta, kuten turvetta, kookoskuitua, kaarnahaketta tai niiden sekoituksia. Pohjaa saa olla useampi sentti, sillä käärme kaivautuu mielellään ja hyödyntää erilaisia pintarakenteita. Alueelle sijoitetaan useita tiiviitä piilopaikkoja, kuten kaarnankappaleita ja luolia, jotta käärme löytää turvallisia levähdyspaikkoja sekä lämpimältä että viileältä puolelta terraariota. Kiipeilyyn sopivat tukevat oksat ja juurakot, jotka kiinnitetään turvallisesti. Kasvillisuutta, joko aitoa tai tekokasveja, voi käyttää tuomaan suojaa ja rikkonaisuutta ympäristöön.

 

Vesi ja vesialue

Koska sukkanauhakäärme on erinomainen uimari, terraariossa on oltava suuri vesiastia. Altaan tulee olla sen verran laaja, että käärme pystyy uimaan ja kääntymään siinä helposti. Vesi sijoitetaan viileämmälle puolelle terraariota ja vaihdetaan säännöllisesti, sillä sukkanauhakäärme käy altaassa aktiivisesti. Hygienian ylläpitoon on hyvä kiinnittää huomiota, sillä likainen vesi voi altistaa käärmeen iho- ja suolistovaivoille. Jos tilaa riittää, terraariosta voidaan rakentaa myös paludaario, jossa vesi on oma, suodatettu kokonaisuutensa.

 

Terraarion lämpö

Lämpöolosuhteet toteutetaan niin, että terraarioon muodostuu selkeä lämpötilaero. Lämmittelyalueella lämpö pidetään noin 29–32 asteessa, mikä jäljittelee luonnollista auringon lämpöä. Viileämmässä päässä lämpötila saa olla 23–26 astetta. Yöksi terraarion lämpö voi painua 18–24 asteen välille. On tärkeää, ettei koko terraarion yleislämpötila koskaan nouse yli 33 asteen, sillä liian korkea lämpö altistaa ylikuumenemiselle ja lämpöstressille, jotka voivat edetessään muuttua vakavaksi lämpöhalvaukseksi.

Lämmönlähteenä käytetään yleensä lämpölamppuja, jotka tuottavat luonnollisen kaltaista lämmintä valoa ja luovat matelijalle sopivan lämmittelyalueen. Lamput asetetaan terraarion päälle verkon päälle tai muuhun turvalliseen paikkaan niin, ettei käärme pääse kosketuksiin kuuman pinnan kanssa.

 

Terraarion valaistus

UVB-valaistus ei ole sukkanauhakäärmeelle välttämätöntä siinä määrin kuin monelle muule matelijalle, mutta tutkimusten perusteella se on hyödyllinen paitsi käärmeen yleiselle aktiivisuudelle, myös  kalsiumaineenvaihdunnalle. Terraarioon kannattaa asentaa vähintään puolikkaan pituuden kattava UVB-putki. Päivänvalon kokonaisvoimakkuudella on myös merkitystä, sillä sukkanauhakäärme on aktiivinen päiväeläin ja reagoi selkeästi kirkkaaseen valaistukseen. UVB:n lisäksi terraarioon voidaan siitä syystä asentaa kasvivalo tai muu kirkas päivänvaloledi luomaan luonnollisempi elinympäristö. Kasviavalosta on myös apua kasvien kasvuun, mikäli terraariossa sellaisia on. Valon päivärytmi pidetään 10–14 tunnissa vuodenajasta riippuen.

 

Terraarion kosteus

Kosteuden tulee olla noin 35–60 prosentin välillä, ja kosteustaso saa nousta öisin tai viileämmällä puolella. Liian korkea kosteus pitkään jatkuneena voi altistaa hengitystietulehduksille, kun taas liian kuiva ympäristö voi aiheuttaa ongelmia nahanluonnissa. Terraariota sumutetaan tarvittaessa ja viileälle puolelle voidaan järjestää hieman kosteampi piilo esimerkiksi märän sammalen avulla. Nahanluonnin lähestyessä kosteuden pieni nosto helpottaa prosessia, ja onnistuneesta nahanluonnista kertoo ehjä, yhtenäinen nahkaputki. Jos nahka repeää tai jää kiinni erityisesti silmien, kloakan tai hännänpään kohdista, käärme voidaan hetkeksi siirtää lämpimään, kosteaan laatikkoon pehmeiden, kostutettujen sanomalehtien / pyyhkeiden sekaan.

 

Ravinto

Ravinto koostuu käytännössä kokonaan eläinperäisestä saaliista. Luonnossa sukkanauhakäärme syö matoja, hyönteisiä, kaloja, sammakoita, pieniä nisäkkäitä ja jopa lintuja. Suomessa luonnonvaraisia sammakkoeläimiä ei saa käyttää ravintona, sillä ne ovat rauhoitettuja. Terraariossa perusruokana käytetään useimmiten pikkukaloja, sillä ne tarjoavat helposti sulavaa proteiinia, rasvaa ja kalsiumia. Kalan tulisi olla kokonainen, jotta käärme saa kaikki ravinteet paitsi kalan lihasta, myös ruodoista ja sisälmyksistä. Ruoka tarjotaan raakana. On hyvä tiedotsaa, että raaka kala sisältää tiaminaasi-entsyymiä, joka hajottaa B1-vitamiinia, joten osaan aterioista lisätään matelijoille tarkoitettua vitamiini- ja kivennäisvalmistetta. Ruokavalion monipuolistamiseksi voidaan antaa myös kastematoja, hyönteisiä, kuorettomia äyriäisiä sekä satunnaisesti "pinkkejä" eli vastasyntyneitä hiirenpoikasia (pakkasesta sulatettuna) tai muuta vähärasvaista lihaa. Poikaset syövät noin joka toinen päivä, kun taas aikuiset ruokailevat yksilön aineenvaihdunnan mukaan 3–7 päivän välein. Jos terraariossa on useampi käärme, ruokinta tehdään mieluiten erillään, jotta vältetään ruokailutilanteen mahdolliset kärhämät ja vahingot.

 

Käsittely

On hyvä, että sukkanauhakäärme tottuu käsittelyyn, sillä se helpottaa siivousta ja muita hoitotilanteita. On kuitenkin hyvä muistaa, että mikään matelija ei ole sylieläin, ja liiallinen käsittely voi aiheuttaa stressiä. Nuorena sukkanauhakäärme voi olla arka ja puolustautua erittämällä voimakkaan hajun anaalirauhasistaan, ja hyvin pelokas yksilö voi myös näykkäistä (laji on myrkytön).

Käsittely aloitetaan vasta, kun käärme on kotiutunut ja syö säännöllisesti. Alkuvaiheessa on hyödyllistä, jos kokenut harrastaja voi näyttää oikeat otteet ja varmistaa, että käsittely on turvallista sekä käärmeelle että hoitajalle.

Mukavia hetkiä terraarioharrastuksen parissa!