- Ohjeet ja vinkit
- Lammikot
- Akvaarioiden hoito
- Kasviesittelyt
- Akvaariokalojen esittely ja hoito
- Altaan leveys 30cm - 50cm
- Altaan leveys 60cm - 75cm
- Hunajarihmakala
- Imunuoliaislaji "sininen seepra"
- Intiaaninsulka
- Juovaperhosnuoliainen
- Kardinaalitetra
- Kerritetra
- Kiilakylki
- Kyhmybanjomonni
- Kääpiörihmakala
- Kääpiötapparakala
- Lyyrakääpiöahven
- Maatiaspartamonni
- Miljoonakala
- Musta-aavetetra
- Mustaneontetra
- Platy
- Pumpulipallopleko
- Punalyhtytetra
- Punainen noitamonni
- Punapäätetra
- Punasuppusuu
- Rusokiilakylki
- Ruusutetra
- Ruusuaavetetra
- Selkäuimarimonni
- Suklaarihmakala
- Tummapiikkisilmä
- Täplätapparakala
- Täpläviiripyrstö
- Töyhtökääpiöahven
- Altaan leveys 80cm - 90cm
- Altaan leveys 100cm - 150cm
- Altaan leveys yli 150 cm
- Akvaarion selkärangattomat
- Tietoa terraarioharrastuksesta
- Terraarioeläinten esittely ja hoito
Rusokiilakylki
Rusokiilakylki on Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva pieni ja rauhallinen parvikala, joka tunnetaan kauniista värityksestään ja selkeästä kiilamaisesta kuviostaan. Se soveltuu hyvin seura-akvaarioon ja viihtyy parhaiten runsaslukuisessa parvessa.
Perustiedot
Nopea yhteenveto hoito-olosuhteista
| Laji | Rusokiilakylki (Trigonostigma espei) |
| Koko | 3–4 cm |
| Lämpötila | 23–28 °C |
| pH | 6–7 |
| Veden kovuus | alle 10 |
| Akvaarion koko | Pohjamitat vähintään 60 × 30 cm |
| Parvikoko | Vähintään 15 yksilöä |
Rusokiilakylki (Trigonostigma espei)
Alkuperä ja elinympäristö
Rusokiilakylki on kotoisin Thaimaasta, Lounaisesta Kambodžasta sekä osin Vietnamista. Laji elää luonnossa vaihtelevissa olosuhteissa, mutta yleisimmin sitä tavataan hitaasti virtaavissa metsäpuroissa ja sivujoissa, joissa on runsaasti vesikasvillisuutta. Näiden vesistöjen pohjalla on usein lahoavia lehtiä, oksia ja juuria. Hajoava orgaaninen materiaali vapauttaa veteen tanniineja, jotka värjäävät veden ruskeaksi tai kellertäväksi. Tällainen vesi on tyypillisesti pehmeää ja lievästi hapanta tai neutraalia. Valon määrä voi olla vähäinen tiheän rantakasvillisuuden ja puiden latvuston vuoksi.
Lajia esiintyy myös Etelä-Thaimaassa Krabin alueella, jossa vesiolosuhteet poikkeavat selvästi. Kalkkipitoinen maaperä tekee vedestä kirkasta ja sinivihreää, ja pH voi olla neutraalista hieman emäksiseen.
Vesiolosuhteet akvaariossa
Akvaariossa rusokiilakylki viihtyy parhaiten pH-arvon ollessa noin 6–7, lämpötilan 23–28 °C ja veden kovuuden alle 10.
Luonne ja käyttäytyminen
Rusokiilakylki on rauhallinen ja aktiivinen parvikala, joka tulee pitää riittävän suuressa ryhmässä. Parvessa kalat käyttäytyvät luonnollisemmin ja niiden väritys pääsee paremmin oikeuksiinsa.
Akvaario ja sisustus
Laji ei ole erityisen vaativa sisustuksen suhteen, mutta sen värit korostuvat selvästi, kun akvaariossa on runsaasti kasvillisuutta ja tumma pohjamateriaali. Altaaseen voi lisätä esimerkiksi intianmantelipuun lehtiä, jotka luovat luonnollista tunnelmaa ja vapauttavat veteen tanniineja. Nämä tukevat veden kemiaa ja kalojen hyvinvointia.
Valaistuksen ei tarvitse olla kovin voimakas kalojen kannalta, mutta kasvien tarpeet tulee huomioida. Sopivia kasveja ovat esimerkiksi jaavansaniainen, jaavansammal, melalehdet ja keihäslehdet. Myös pintakasvit ovat hyvä lisä.
Ruokinta
Rusokiilakylki on todennäköisesti mikropeto, joka syö luonnossa pieniä hyönteisiä, matoja, äyriäisiä ja muita selkärangattomia. Akvaariossa se on helppo ruokkia monipuolisesti hiutale- ja raeruoilla. Parhaan kunnon ja värityksen saavuttamiseksi ruokavaliota kannattaa täydentää pakaste-, elävällä tai kuivatulla pienravinnolla.
Yhteensopivuus
Rauhallisen luonteensa ansiosta rusokiilakylki sopii monenlaisiin seura-akvaarioihin. Sen seuraksi käyvät esimerkiksi monet tetrat, rasborat, kääpiökirjoahvenet, monniset ja imumonnit.
Sukupuolierot
Naaraat ovat yleensä koiraita suurempia, pyöreämpiä ja väritykseltään haaleampia. Kyljen kiilamainen kuvio voi myös auttaa sukupuolen tunnistamisessa – koirailla se on usein terävämpi ja selkeämpi, naarailla pyöreämpi.
Lisääntyminen
Rusokiilakylki on mädinsirottelija, joka ei huolehdi jälkikasvustaan. Hyvässä kunnossa kalat voivat kutea myös seura-akvaariossa, mutta kutu joutuu helposti muiden kalojen syömäksi. Hallitumpaan kasvatukseen suositellaan erillistä kutuallasta. Altaan tulee olla hämärästi valaistu ja pohjalle voidaan lisätä verkko tai kasveja, joiden suojaan mäti pääsee.
Poikaset kuoriutuvat yleensä parissa päivässä ja alkavat pian tämän jälkeen syödä.