Reevesin kilpikonna

Reevesin kilpikonnan tieteellinen nimi on Mauremys reevesii, mutta lajia kutsutaan edelleen usein myös sen vanhemmalla tieteellisellä nimellä Chinemys reevesii. Englanniksi laji tunnetaan nimillä Chinese pond turtle, the Chinese three-keeled pond turtle, sekä Reeves' turtle. Laji on alkujaan kotoisin Itä-Aasiasta. 

Laji viettää suurimman osan elämästään vedessä, mutta tarvitsee mahdollisuuden nousta kuivalle maalle kuivumaan, kävelemään ja lämmittelemään aina halutessaan. Se tarvitsee suuren akvaterraarion, tehokkaan suodatuksen, laadukkaan UVB-valaistuksen sekä monipuolisen ruokavalion. Lisäksi kilpikonna voi elää jopa 40–50-vuotiaaksi, joten sen hankkiminen on pitkäaikainen sitoumus.

 

Perustietoa lajista

Lajin kuvasi ensimmäisen kerran brittiläinen luonnontieteilijä John Edward Gray vuonna 1831, ja sen suomenkielinen nimi on annettu englantilaisen luonnontieteilijän John Reevesin mukaan.

Nykyisin laji kuuluu sukuun Mauremys, vaikka vanhempi nimi Chinemys reevesii esiintyy edelleen monissa kirjoissa, verkkosivuilla ja harrastajien keskuudessa. Molemmat nimet tarkoittavat samaa lajia.

Reevesin kilpikonnalla on selässä kolme pitkittäistä harjannetta, jotka kulkevat nuorten yksilöiden selkäkilven päällä. Iän myötä harjanteet yleensä madaltuvat, mutta ovat usein nähtävissä aikuisellakin eläimellä. Selkäkilven väri vaihtelee kellanruskeasta tummanruskeaan tai lähes mustaan. Päässä ja kaulassa kulkee vaaleita kellertäviä juovia.

 

Levinneisyys ja uhanalaisuus

Luonnossa Reevesin kilpikonnaa tavataan Kiinassa, Taiwanissa, Korean niemimaalla sekä osissa Japania, jonne lajia on myös istutettu. Se elää hitaasti virtaavissa joissa, lammissa, kosteikoissa, kastelukanavissa sekä riisipelloilla. Vesi on usein matalaa ja kasvillisuuden peittämää, mikä tarjoaa suojaa sekä ravintoa. Laji viihtyy erityisesti alueilla, joissa on runsaasti vesikasveja, pehmeäpohjaisia rantoja ja helposti saavutettavia paikkoja auringonottoon. Päivisin kilpikonnien voi bongata  lämmittelemässä kivillä, kaatuneilla puunrungoilla tai rantapenkoilla.

Vaikka Reevesin kilpikonna on ollut aikanaan yleinen, luonnonvaraiset kannat ovat vähentyneet voimakkaasti. Suurimpia syitä ovat kosteikkojen häviäminen, vesistöjen saastuminen sekä lajin kerääminen ravinnoksi ja perinteiseen aasialaiseen lääketieteeseen. Myös lemmikkikauppa on lisännyt luonnosta pyydettyjen yksilöiden määrää etenkin menneinä vuosikymmeninä.

Nykyisin Reevesin kilpikonna on luokiteltu uhanalaiseksi ja kansainvälistä kauppaa valvotaan CITES-sopimuksen avulla. Lemmikiksi kannattaa aina hankkia kasvatettu yksilö luotettavalta kasvattajalta tai vastuulliselta eläinkauppiaalta, joka antaa konnalle mukaan kaikki tarvittavat dokumentit.

 

Koko ja elinikä

Reevesin kilpikonna kuuluu keskikokoisiin vesikilpikonniin. Koiraat kasvavat tavallisesti noin 13–17 cm pituisiksi, kun taas naaraat voivat olla hieman kookkaampia kasvaen noin 18–22 cm mittaisiksi. Hyvissä olosuhteissa yksittäiset naaraat voivat ylittääkin tämän koon. Poikasena laji kasvaa ensimmäisten elinvuosien aikana melko nopeasti, mutta kasvuvauhti hidastuu eläimen lähestyessä aikuisikää. Kasvuun vaikuttavat erityisesti ruokavalio, veden lämpötila, UVB-valaistus sekä yleinen hoidon laatu.

Hyvin hoidettu Reevesin kilpikonna voi elää yli 30-vuotiaaksi. Koska laji on yleistynyt lemmikkinä vasta viime vuosikymmeninä, sen enimmäisikä vankeudessa ei ole yhtä hyvin dokumentoitu kuin monilla maakilpikonnilla. Kyseessä on kuitenkin erittäin pitkäikäinen lemmikki, jonka hankkiminen on vuosikymmenien sitoumus.

 

Akvaterraario

Reevesin kilpikonna viettää valtaosan elämästään vedessä, minkä vuoksi sen asumuksen tärkein osa on riittävän suuri vesitila. Vaikka poikasen voi aluksi majoittaa pienempäänkin akvaterraarioon, kasvaa se muutamassa vuodessa huomattavasti suuremmaksi, jolloin myös asumuksen kokoa on kasvatettava.

Yhdelle aikuiselle Reevesin kilpikonnalle suositellaan vähintään noin 300 litran akvaterraariota. Vielä suurempi allas on aina parempi, sillä runsas vesimäärä pysyy puhtaampana, tarjoaa enemmän liikuntatilaa ja tekee ympäristöstä vakaamman.

Veden syvyyden tulisi olla vähintään noin 1,5–2 kertaa kilpikonnan kuoren pituus, jotta eläin pystyy uimaan luonnollisesti. Reevesin kilpikonna on hyvä uimari, mutta altaassa kannattaa olla myös matalampia alueita, joissa se voi levätä jalat pohjassa ja pää pinnan yläpuolella.

Vesialueen lisäksi akvaterraariossa tulee olla kuiva maa-alue, jolle kilpikonna pääsee vaivattomasti nousemaan. Kuivan alueen tulee olla niin suuri, jotta eläin voi kävellä kuivalla maalla ja lämmitellä turvallisesti lämpölampun alla.

 

 

Pohjamateriaali ja sisustus

Vaikka Reevesin kilpikonna viettää suurimman osan ajastaan vedessä, myös akvaterraarion sisustuksella on suuri merkitys eläimen hyvinvoinnille. Hyvin suunniteltu ympäristö tarjoaa virikkeitä, turvallisuuden tunnetta ja mahdollisuuden toteuttaa lajille ominaista käyttäytymistä.

Pohjamateriaaliksi sopii esimerkiksi hieno hiekka, joka muistuttaa lajin luonnollista elinympäristöä. Hiekan joukosta kilpikonna etsii mielellään ravintoa, ja se mahdollistaa myös luonnollisen kaivamisen. Myös pyöristettyä, riittävän suurikokoista soraa voidaan käyttää. Pienikokoista soraa kannattaa välttää, sillä sitä voi päätyä ruokailun yhteydessä ruoansulatuskanavaan.

Osa harrastajista pitää vesialtaan pohjan kokonaan ilman pohjamateriaalia. Tällöin altaan puhdistaminen on ilman muuta helpompaa ja ruokajätteet on helppo poistaa, mutta ympäristö jää luonnottomammaksi eikä pohja tarjoa eläimelle minkäänlaisia virikkeitä.

Akvaterraario kannattaa sisustaa juurakoilla, kivillä ja muilla tukevilla rakenteilla. Sisustuksessa tulee välttää teräväreunaisia kiviä ja koristeita, jotka voivat vahingoittaa kilpeä tai pehmytkudoksia. Kaikkien sisustuselementtien tulee olla tukevasti paikoillaan, sillä kilpikonna pystyy siirtämään huonosti aseteltuja koristeita. Juurakot ja kivet eivät ole pelkästään koristeita, vaan ne toimivat myös virikkeinä. Reevesin kilpikonna kiipeilee niiden päälle ja käyttää niiden karheita pintoja hyväkseen vaihtaessaan kilven uloimpia sarveislevyjä. Tällainen hankaaminen kuuluu normaaliin käyttäytymiseen ja auttaa vanhoja kilpilevyjä irtoamaan luonnollisesti. 

Elävät vesikasvit tekevät akvaterraariosta kauniin ja luonnollisen näköisen, mutta kannattaa varautua siihen, että Reevesin kilpikonna syö kasveja tai repii ne rikki. Erityisen hyvin menestyvät nopeasti kasvavat ja kestävät kasvit, kuten vallisneriat, lumpeet sekä jotkin kelluskasvit. Kasvit parantavat myös veden laatua sitomalla ravinteita.

Kuivan maa-alueen tulee olla helposti saavutettava ja riittävän suuri, jotta kilpikonna pääsee kokonaan pois vedestä. Karheapintainen alusta tarjoaa hyvän pidon ja auttaa samalla kuluttamaan kynsiä luonnollisesti. 

 

Vesi ja suodatus

Kilpikonnat kuormittavat vettä huomattavasti enemmän kuin kalat. Ne syövät runsaasti proteiinipitoista ravintoa, ulostavat paljon ja repivät ruokansa helposti pieniksi paloiksi. Tämän vuoksi veden laatu voi heiketä nopeasti ilman tehokasta suodatusta. Akvaterraarion tärkeimpiä laitteita onkin laadukas ulkosuodatin. Suodattimen kannattaa olla mitoitettu selvästi suuremmalle vesimäärälle kuin altaassa todellisuudessa on. Mitä tehokkaampi suodatus on käytössä, sitä vakaampana veden laatu pysyy.

Pelkkä suodatin ei kuitenkaan riitä. Vettä tulee vaihtaa säännöllisesti, yleensä noin 20–30 % viikoittain. Samalla kannattaa poistaa pohjalle kertyneet ruokajätteet, ulosteet ja muu eloperäinen aines, jotka heikentävät veden laatua hajotessaan. Tämä onnistuu helposti akvaarion pohjalapon avulla, jolla vettä voidaan samalla imeä pois altaasta. Jos akvaterraariossa on hiekkapohja, lapolla voidaan puhdistaa myös hiekka tehokkaasti siihen kertyneestä liasta ja lietteestä.

Hyvä vedenlaatu ehkäisee tehokkaasti iho-, silmä- ja kilpiongelmia sekä hengitystieinfektioita. Samea tai pahalle haiseva vesi on aina merkki siitä, että suodatusta tai huoltoa täytyy tehostaa.

💡 Vinkki

Reevesin kilpikonna viihtyy luonnostaan melko hitaasti virtaavassa vedessä. Liian voimakas virtaus voi rasittaa eläintä ja vaikeuttaa sen normaalia liikkumista. Suuntaa suodattimen ulostulo siten, että vesi kiertää tehokkaasti, mutta koko akvaterraario ei muutu voimakkaasti virtaavaksi. Tarvittaessa virtausta voidaan hajauttaa esimerkiksi suihkuputken avulla.

 

Ulkosuodattimiin voit tutustua täällä >

 

Lämpö ja ilmankosteus

Koska Reevesin kilpikonna on vaihtolämpöinen eläin, sen ruumiinlämpö määräytyy ympäristön mukaan. Siksi akvaterraarioon tulee muodostaa selkeä lämpötilaero. Veden lämpötilan tulisi olla normaalisti noin 22–26 °C. Poikasille voidaan pitää hieman lämpimämpää vettä, noin 24–26 °C, sillä lämpimämpi vesi tukee kasvua ja ruokahalua.

Kuivan alueen peruslämmön tulee olla vähintään sama kuin veden lämpötila, jotta kilpikonna ei joudu nousemaan lämpimästä vedestä viileämpään ilmaan. Liian suuri lämpötilaero voi altistaa eläimen hengitystieinfektioille. Lämpölampun alla lämpötilan tulisi olla noin 30–33 °C. Kilpikonna käy lämmittelemässä useita kertoja päivän aikana ja säätelee näin itse ruumiinlämpöään.

Yöllä lämpötilan voi antaa laskea muutamalla asteella, mikä jäljittelee luonnollista vuorokausivaihtelua.

Koska kyseessä on vesikilpikonna, erillistä ilmankosteuden säätelyä ei yleensä tarvita. Akvaterraarion kosteus pysyy luonnostaan melko korkeana suuren vesialueen ansiosta. Tärkeämpää on huolehtia hyvästä ilmanvaihdosta, jotta kosteus ei jää seisomaan ja aiheuta homeongelmia.

 

Valaistus

Reevesin kilpikonna tarvitsee UVB-valaistuksen. UVB-säteily mahdollistaa D₃-vitamiinin muodostumisen iholla. Ilman D₃-vitamiinia elimistö ei pysty hyödyntämään ravinnosta saatavaa kalsiumia, mikä voi johtaa vakavaan luuston aineenvaihduntasairauteen (Metabolic Bone Disease, MBD). Oireita ovat muun muassa kilven pehmeneminen, epämuodostumat, kasvuhäiriöt ja lihasheikkous.

UVB-lamppu tulee asentaa valmistajan ohjeiden mukaiselle etäisyydelle eläimestä. UV-säteily ei läpäise tavallista lasia, joten lampun tulee paistaa suoraan lämmittelevän kilpikonnan ylle.On tärkeää muistaa, että UVB-lamput menettävät tehoaan ajan myötä, vaikka näyttäisivät edelleen toimivan normaalisti. Useimmat valmistajat suosittelevat lampun vaihtamista noin 6–12 kuukauden välein.

UVB-valon lisäksi akvaterraario tarvitsee kirkkaan yleisvalaistuksen. Voimakas päivänvaloa jäljittelevä valaistus lisää eläimen aktiivisuutta, ruokahalua sekä tukee vesikasvien kasvua.

💡 Vinkki

Reevesin kilpikonnan valaistus kannattaa rakentaa siten, että jokaisella valonlähteellä on oma tehtävänsä:

  • UVB-valaisin mahdollistaa D₃-vitamiinin muodostumisen ja kalsiumin normaalin imeytymisen.
  • Kirkas päivänvalaisin valaisee koko akvaterraarion ja tukee kilpikonnan luonnollista päivärytmiä sekä aktiivisuutta.
  • Lämpölamppu luo kuiva-alueelle lämpimän paikan, jossa kilpikonna voi lämmitellä ja kuivata kilpensä.

Valojen käyttöajaksi suositellaan noin 10–12 tuntia vuorokaudessa. Ajastimen käyttö helpottaa säännöllisen vuorokausirytmin ylläpitämistä.

 

Ruokinta

Reevesin kilpikonna on kaikkiruokainen, mutta sen ravinnon koostumus muuttuu iän myötä. Poikaset ja nuoret yksilöt tarvitsevat runsaasti eläinproteiinia nopean kasvun vuoksi. Aikuisten ruokavaliossa kasviravinnon osuus puolestaan kasvaa vähitellen huomattavasti suuremmaksi. Ruokavalion perustana kannattaa käyttää laadukkaita vesikilpikonnille tarkoitettuja täysravintopellettejä, jotka sisältävät oikeassa suhteessa proteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita.

Ruokavaliota voidaan monipuolistaa esimerkiksi kastemadoilla, sirkoilla, torakoilla, suolattomilla katkaravuilla, simpukoilla, etanoillam silakoilla ja muilla pienillä kokonaisilla kaloilla, hyönteisten toukilla (kohtuudella), limaskalla, roomansalaatilla, voikukan lehdillä, vesikrassilla ja erilaisilla vesikasveilla. Rasvaisia herkkuja, kuten jauhomatoja tai rasvaisia kaloja, ei tulisi tarjota suuria määriä.

Poikaset ruokitaan päivittäin. Aikuisille riittää yleensä ruokinta noin 3–4 kertaa viikossa. Ruokaan kannattaa lisätä säännöllisesti kalsiumvalmistetta, erityisesti kasvaville poikasille ja muniville naaraille. Lisäksi seepiansuomu voidaan jättää altaaseen jatkuvasti tarjolle. Ruokinta kannattaa toteuttaa mahdollisuuksien mukaan aina samaan aikaan päivästä. Reevesin kilpikonnat oppivat nopeasti päivärutiinit ja alkavat odottaa ruokailua aktiivisesti.

 

Hoito ja hygienia

Reevesin kilpikonnan päivittäiseen hoitoon kuuluu eläimen voinnin tarkkailu, ruokinta sekä veden laadusta huolehtiminen. Terve kilpikonna on aktiivinen, syö hyvällä ruokahalulla ja reagoi ympäristöönsä uteliaasti. Silmien tulee olla kirkkaat, kuoren kova ja ehjä sekä hengityksen äänetöntä.

Vesikilpikonnien hoidossa suurin yksittäinen terveysriski liittyy usein veden laatuun. Likainen vesi altistaa helposti iho- ja silmätulehduksille sekä bakteeri- ja sienitulehduksille. Siksi ruokailusta jääneet tähteet kannattaa poistaa mahdollisimman pian, ja vedenvaihdot sekä suodattimen huolto tulee tehdä säännöllisesti.

Kilpikonnan kilpi uusiutuu kasvun myötä. Kasvurenkaiden lisäksi kuoren uloimmat sarveislevyt irtoavat ajoittain ohuina läpinäkyvinä levyinä. Tämä kuuluu normaaliin kasvuun eikä irtoavia kilpilevyjä saa koskaan repiä väkisin irti.

Kynnet kasvavat luonnostaan melko pitkiksi, erityisesti koirailla. Ne kuluvat osittain karheilla pinnoilla ja niitä tarvitaan muun muassa parittelussa. Terveen kilpikonnan kynsiä ei yleensä tarvitse leikata.

Reevesin kilpikonna ei ole sylissä viihtyvä lemmikki. Vaikka monet yksilöt tottuvat ihmiseen ja antavat käsitellä itseään rauhallisesti, jatkuva nostelu aiheuttaa useimmille kilpikonnille stressiä. Käsittely kannattaa rajata esimerkiksi terveystarkastuksiin, terraarion siivoukseen tai eläinlääkärikäynteihin.

Kuten muutkin matelijat, myös Reevesin kilpikonna voi kantaa salmonellabakteeria täysin oireettomana. Tämän vuoksi kädet tulee pestä huolellisesti aina eläimen, veden tai akvaterraarion sisustuksen käsittelyn jälkeen. Erityisen tärkeää tämä on lapsiperheissä sekä silloin, kun taloudessa on henkilöitä, joiden vastustuskyky on heikentynyt.

 

Sukupuolten erot ja lisääntyminen

Reevesin kilpikonnan sukupuolen tunnistaminen onnistuu yleensä vasta eläimen kasvaessa lähes aikuiseksi. Koirailla häntä on selvästi pidempi ja paksumpi kuin naarailla, ja peräaukko sijaitsee kauempana kilven reunasta. Myös vatsakilpi on hieman kovera, mikä helpottaa parittelua. Naaraat ovat tavallisesti kookkaampia ja niiden häntä on lyhyempi sekä sirompi.

Sukukypsyyden Reevesin kilpikonna saavuttaa yleensä noin 5–8 vuoden iässä riippuen kasvunopeudesta ja hoito-olosuhteista. Parittelu tapahtuu vedessä. Koiras lähestyy naarasta nyökkäilemällä päätään ja saattaa seurata sitä pitkään ennen varsinaista parittelua. Soidinkäyttäytyminen on yleensä huomattavasti rauhallisempaa kuin esimerkiksi monilla maakilpikonnilla.

Muniva naaras tarvitsee aina käyttöönsä riittävän syvän ja kosteahkon munintapaikan, vaikka munia ei olisi tarkoitus haudottaa. Ilman sopivaa munintapaikkaa naaras voi kärsiä munien jäämisestä elimistöön, mikä on hengenvaarallinen tila.

Yhdessä muninnassa naaras munii tavallisesti 2–8 munaa ja voi suotuisissa olosuhteissa tehdä useamman muninnan saman kesän aikana. Munien haudonta kestää lämpötilasta riippuen yleensä noin 60–90 vuorokautta. Kuten monilla muillakin kilpikonnilla, haudontalämpötila vaikuttaa poikasten sukupuoleen. Lisääntyminen voi onnistua kotioloissa, mutta vaatii huolellista perehtymistä haudontaolosuhteisiin sekä poikasten kasvatukseen. Siksi sitä ei kannata tavoitella ilman riittävää kokemusta.

 

Talvehtiminen

Luonnossa Reevesin kilpikonna viettää kylmimmän vuodenajan talvihorroksessa eli brumaatiossa. Talvehtiminen alkaa veden lämpötilan laskiessa syksyllä, jolloin eläimen aineenvaihdunta hidastuu merkittävästi. Lemmikkinä pidettävän Reevesin kilpikonnan talvehdittaminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Monet harrastajat pitävät eläimensä aktiivisina ympäri vuoden vakaissa sisäolosuhteissa, jolloin ruokinta ja normaalit hoitorutiinit jatkuvat myös talvella.

Mikäli eläin aiotaan talvehdittaa, tulee siihen valmistautua huolellisesti. Talvehtimaan saa laittaa ainoastaan täysin terveen ja hyväkuntoisen yksilön. Ennen horrosta ruoansulatuskanavan tulee tyhjentyä, ja eläimen painoa on seurattava koko talvehtimisen ajan. Virheellisesti toteutettu talvehtiminen voi johtaa vakaviin terveysongelmiin tai jopa eläimen menehtymiseen. Tästä syystä talvehtimista ei suositella ensimmäiseksi talveksi eikä kokemattomalle harrastajalle ilman perehtymistä lajin tarpeisiin.

 

Kesähoito

Lämpiminä kesäpäivinä Reevesin kilpikonna voi hyötyä ulkoilusta turvallisesti rakennetussa ulkoaltaassa tai aitauksessa. Luonnollinen auringonvalo tarjoaa eläimelle parhaan mahdollisen UV-säteilyn, eikä mikään keinotekoinen valaisin täysin vastaa sitä. Ulkoilu lisää usein myös kilpikonnan aktiivisuutta ja ruokahalua.

Ulkoaltaan tulee olla täysin karkausvarma. Kilpikonnat ovat yllättävän taitavia kiipeämään ja löytämään pieniäkin rakoja. Lisäksi allas tulee suojata linnuilta, kissoilta, koirilta ja muilta mahdollisilta pedoilta. Altaassa tulee olla sekä aurinkoisia että varjoisia alueita, jotta eläin voi itse säädellä ruumiinlämpöään. Veden tulee pysyä puhtaana, eikä kilpikonnaa saa jättää ulos, jos yölämpötilat laskevat liian alhaisiksi. Suomen kesä sopii Reevesin kilpikonnalle hyvin lämpiminä jaksoina, mutta keväällä ja syksyllä veden lämpötilaa on seurattava tarkasti. Tarvittaessa eläin siirretään takaisin sisätiloihin.

Mukavia hetkiä kilpikonnaharrastuksen parissa!