Nelivarvaskilpikonna

Nelivarvaskilpikonna on yksi suosituimmista maakilpikonnista harrastajien keskuudessa.
Se on suhteellisen pienikokoinen, pitkäikäinen ja persoonallinen lemmikki, joka elää oikein hoidettuna vuosikymmenien ajan.

Perustietoa lajista

Nelivarvaskilpikonna tunnetaan englanniksi monilla eri nimillä, kuten Russian tortoise, Afghan tortoise, Central Asian tortoise, four-clawed tortoise, four-toed tortoise, Horsfield’s tortoise, Russian steppe tortoise, Soviet tortoise ja steppe tortoise.

Tieteellinen nimi on Testudo horsfieldii (aiemmin Agrionemys horsfieldii).

Nelivarvaskilpikonnasta tunnetaan useita alalajeja, kuten T. horsfieldii horsfieldii, T. h. kazachstanica, T. h. rustamovi ja T. h. kuznetzovi.
Alalajit ovat lähinnä maantieteellisiä muunnoksia: ne eroavat toisistaan esimerkiksi koon, värityksen tai kilven muodon perusteella, mutta geneettisesti ne eivät ole riittävän erillisiä ollakseen eri lajeja. Harrastuksessa ja kasvatuksessa ei yleensä edes tehdä eroa alalajien välillä, vaan kaikki tunnetaan yleisesti nelivarvaskilpikonnina.

Levinneisyys ja uhanalaisuus

Nelivarvaskilpikonna on kotoisin laajalta alueelta Aasiasta: Intian pohjoisosista ja Pakistanista Afganistaniin, Iraniin, Kazakstaniin ja aina Länsi-Kiinaan saakka. Lajin elinympäristöjä ovat arojen ja aavikoiden kuivat, karut maisemat.

Laji on luokiteltu uhanalaiseksi, josta syystä se kuuluu kansainvälisen CITES-sopimuksen liitteeseen II ja EU:n lajiliitteeseen B. Tämä tarkoittaa, että lajin kauppa on sallittua, mutta sen alkuperä täytyy aina pystyä todistamaan. Kun ostat kilpikonnan, myyjän on annettava mukaasi asianmukaiset CITES-asiakirjat tai muu virallinen alkuperätodistus. Ostajan vastuulla on säilyttää nämä paperit koko eläimen eliniän ajan.

Lisätietoja CITES ja EU lainsäädännöstä löydät täältä >

Koko ja elinikä

Kooltaan nelivarvaskilpikonnat pysyvät suhteellisen pieninä. Urokset kasvavat yleensä 14–16 cm mittaisiksi, naaraat voivat kasvaa jopa 24–25 cm pituisiksi. Elinikä voi olla 50 vuotta tai enemmän - nelivarvaskilpikonna saattaa elää jopa 80-vuotiaaksi.

Terraario

Toisin kuin usein ajatellaan, kilpikonnat ovat aktiivisia liikkumaan. Nelivarvaskilpikonna tarvitsee siis tilaa. Terraarion korkeus ei ole yhtä tärkeää kuin pohjapinta-ala. Pohjan suositellut minimikoot yhdelle kilpikonnalle ovat:

Kilpikonnan pituus alle 6 cm: tilantarve noin 0,5 m²
Kilpikonnan pituus 6–12 cm: tilantarve noin 1,0 m²
Kilpikonnan pituus 12–18 cm: tilantarve noin 2,0 m²
Kilpikonnan pituus 18 cm tai enemmän: tilantarve noin 3,0 m²

Jos useampi kilpikonna on samassa terraariossa, tilantarve kasvaa selvästi.
Terraarioksi sopii lasinen, tai vaikkapa MDF terraario.

Ajatus lattialla asustavasta konnasta saattaa houkutella, mutta lattiaa ei voi suositella kilpikonnan pitopaikaksi. Lattia on usein vetoisa ja liian kylmä, mikä altistaa kilpikonnan hengitystietulehduksille ja muille terveysongelmille. Lisäksi lattialla kilpikonna ei saa tarvittavaa lämpötilojen vaihtelua eikä UV-valaistusta, joita se tarvitsee aineenvaihduntaansa ja luustonsa hyvinvointiin. Myös kodin vaaratekijät, kuten sähköjohdot, huonekalujen alle jumittuminen, väärien esineiden pureskelu, kodin muut lemmikit ja moni muu asia voivat aiheuttaa riskejä. Suurin ongelma on kova ja joustamaton pohja. Jatkuva oleskelu joustamattomalla pohjalla altistaa konnan erilaisille nivelongelmille. Siksi nelivarvaskilpikonnalle on aina turvallisinta ja terveellisintä järjestää oma tilava, asianmukaisesti varustettu terraario tai sisäaitaus.

Terraarioihin voit tutustua täällä >

Pohjamateriaali

Luonnossa nelivarvaskilpikonnat kaivautuvat maahan suojautuakseen kuumuudelta ja kylmyydeltä. Terraarion pohjalle on siksi hyvä laittaa pohjamateriaalia sen verran, että konnan niin halutessa se voi kaivautua siihen. Sopivia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi lannoittamaton turve, turpeen ja hiekan sekoitus, erilaiset kilpikonnille suunnitellut lehtipuuhakkeet, humuspohjat tai hiekkapitoiset seokset.

Pohjamateriaalit terraarioihin löydät täältä >

Terraarion sisustus

Nelivarvaskilpikonnan terraarion sisustus kannattaa suunnitella niin, että se tarjoaa eläimelle sekä turvallisia piilopaikkoja että tilaa liikkua. Piilopaikat ovat tärkeitä, sillä kilpikonna tarvitsee mahdollisuuden vetäytyä suojaan ja rauhoittua. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi kaarnanpalat, saviruukut kyljellään tai erilaiset valmiit luolat ja mökit. Piiloja voi sijoittaa useampaan kohtaan terraariota, sekäö lämpimälle että viileälle puolelle, jotta kilpikonna voi valita kulloinkin itselleen sopivan paikan.

Kasvillisuus tuo terraarioon luonnollista ilmettä, mutta nelivarvaskilpikonna on kasvissyöjä, joten aidot kasvit se syö ennemmin tai myöhemmin. Jos haluaa käyttää eläviä kasveja, kannattaa valita syötäviä ja turvallisia lajeja, kuten voikukkaa, apilaa tai erilaisia yrttejä, joita voi myös kasvattaa erillisissä ruukuissa terraarion sisällä. Yksi ratkaisu on yhdistää aitoja ruukkuun istutettuja kasveja ja kestäviä keinotekoisia kasveja. Aidot kasvit voi laittaa niille alueille terraariossa, jonne konna pääsee "käsiksi" - ja terraarion yläosaan pois konnan ulottuvilta somisteeksi kiinnitettyjä tekokasveja luomaan tunnelmaa.

Jos terraario on korkeampi, tilaa voidaan hyödyntää rakentamalla kaksitasoinen ratkaisu. Loivan rampin avulla kilpikonna pääsee ylemmälle tasolle, joka voi toimia esimerkiksi ruokailupaikkana tai lämpimämpänä alueena. Tämä lisää liikkumismahdollisuuksia ja rikastaa ympäristöä. Rampin ja tason tulee olla konnalle turvallinen - akrobatia ei ole näiden kavereiden laji. On siis hyvä lisätä näihin vaikkapa aita tai reuna, joka estää konnan tipahtamisen alas.

Tutustu luoliin TÄÄLLÄ >
Tutustu somisteisiin TÄÄLLÄ >
Tutustu aitoihin kasveihin TÄÄLLÄ >
Tutustu tekokasveihin TÄÄLLÄ >

Lämpö ja ilmankosteus

Nelivarvaskilpikonna on vaihtolämpöinen eläin, eli sen ruumiinlämpö riippuu ympäristön lämpötilasta. Terraarioon tulee järjestää lämpötilaeroja: toisessa päässä lämmittelypaikka ja toisessa viileämpi alue. Lämpötila lämmittelypaikan alla saa olla 35–40 °C, kun taas muualla terraariossa riittää 20–25 °C. Näin kilpikonna voi itse hakeutua sopivaan lämpöön tarpeidensa mukaan. Yöllä lämpötilaa voidaan laskea hieman, mutta ei alle 18 °C:n.

Ilmankosteus saa olla noin 50–60 %. Aikuisille riittää, että terraarion viileämmässä päässä on hieman kosteampi alue, kun taas poikasille voi tarjota suuremman kostean alueen. Liian kuiva ympäristö voi vaikeuttaa nahan ja kilven kasvua, mutta liian kostea ympäristö ilman riittävää ilmanvaihtoa voi altistaa tulehduksille. On huomattava, että vaikka terraario saa kaikenkaikkiaan olla suhteelisen kuiva, ei pohjamateriaali saa pölistä, vaan sen tulee olla juuri sopivan kuohkeaa. Pieni kastelu on joissain tapauksissa (esim. pelkkä turve) paikallaan, kunhan kokonaiskosteus pysyy kurissa.

Tutustu lämpölamppuihin TÄÄLLÄ >
Tutustu muihin lämmitysratkaisuihin TÄÄLLÄ >

Valaistus

UVB-valo on välttämätön D3-vitamiinin muodostumiselle, ja ilman sitä kalsium ei imeydy kunnolla. Jos UVB-säteilyä ei ole riittävästi, kilpikonnalle voi kehittyä luuston aineenvaihduntasairaus (Metabolic Bone Disease, MBD), joka näkyy kilven pehmenemisenä, epämuodostumina ja yleisenä heikkoutena. UVB-valo tarjotaan joko UVB-loisteputkella tai hehkulampulla, jossa on lämmön lisäksi mukana UVB. UV-lamppu tulee asentaa esteettä eläimen ylle, sillä UV ei läpäise lasia eikä useimpia muoveja. Sopiva etäisyys on yleensä 20–40 cm eläimestä, riippuen lampun mallista ja tehosta.
On tärkeää muistaa, että UVB-valaisimet menettävät tehonsa ajan mittaan, vaikka ne vielä palaisivatkin. Siksi ne täytyy vaihtaa vähintään kerran vuodessa, joissain tapauksissa jopa
puolen vuoden välein valmistajan ohjeen mukaan.

Pelkkä UV-lamppu ei yleensä riitä kilpikonnan yleisvalaistukseksi, sillä sen valo on kapea-alainen ja usein melko himmeä. Nelivarvaskilpikonna tarvitsee kirkasta ja laajaa valaistusta, joka jäljittelee luonnon päivänvaloa ja tukee sen aktiivisuutta ja ruokahalua. Siksi UV-valon rinnalle suositellaan erillistä päivänvaloputkea, joka valaisee terraarion tasaisesti. Näin luodaan luonnollinen päivänvalo, joka auttaa kilpikonnaa hahmottamaan ympäristönsä ja kannustaa liikkumaan. Samalla valaistus tukee mahdollisten elävien kasvien kasvua terraariossa.

Paras yhdistelmä syntyy, kun terraariossa on:

UVB-valo D3-vitamiinin synteesiä ja kalsiumin imeytymistä varten
päivänvalovalo yleisvalaistukseksi ja aktiivisuuden tukemiseksi
lämpölähde (lämpölamppu), joka luo lämpötilaeron ja lämmittelyalueen (erityisesti silloin, kun UV tuotetaan loisteputkella)

Valojen käyttörytmi kannattaa pitää noin 12 tuntia päällä ja 12 tuntia pois päältä, jolloin jäljitellään luonnollista vuorokausirytmiä.

Tutustu terraariolamppuihin TÄÄLLÄ >
Katso ajastimet TÄÄLTÄ >

Ruokinta

Nelivarvaskilpikonna on täysin kasvissyöjä. Ruokavalion perusta on hyvä jakaa suhteessa 80 % kuitupitoisia lehti- ja heinämäisiä kasveja ja 20 % lisukkeita.

Luonnossa laji käyttää ravinnokseen erityisesti matara-, mykerökukka-, ja ratamokasvien heimoihin kuuluvia lajeja. Nämä kasvit ovat usein kuitupitoisia, karheita ja vähäravinteisia – juuri sellaisia, joihin kilpikonnan ruoansulatus on sopeutunut. Runsas kuitu ja vähäinen energia pitävät kasvun maltillisena ja ehkäisevät lihomista, mikä on tärkeää pitkäikäiselle eläimelle. Suomen luonnosta löytyy runsaasti sopivia kasveja, jotka muodostavat tämän 80 % osuuden: kivoja ovat esimerkiksi voikukanlehdet, vuohenputki, horsma, piharatamo, kamomillasaunio, takiaiset, huopakeltamo, kultapiisku, ruiskaunokki ja apila. Kesällä ruokaa voi kerätä puhtaasta paikasta (ei teiden varsilta) luonnosta, ja osan kasveista voi kuivata talven varalle. Kuivattuja kasveja voi myös pakastaa, jolloin niitä on tarjolla ympäri vuoden.

Jos luonnonkasvien kerääminen ei ole mahdollista, on tarjolla valmiita kuivaseoksia, jotka jäljittelevät kilpikonnan luontaista ravintoa. Esimerkiksi kotimainen UniTuvan maakonnan ruoka sisältää 80 % heinäkasveja, kuten timoteitä, ruokonataa ja englannin raiheinää, sekä 20 % lehteviä kasveja, kuten maitohorsmaa, voikukkaa ja piharatamoa. Tämäntyyppinen seos sopii erinomaisesti ruokavalion pohjaksi ja tukee kilpikonnan terveyttä.
Katso kilpikonnien valmisruoat TÄÄLTÄ >

Ruokakauppojen hyllyiltä löytyviä ruokavaihtoehtoja ovat mm. tummat salaatit ja vuonankaali. On erittäin suositeltavaa lisätä kostutettuihin salaatteihin Unituvan kuivaruokaa, jotta kokonaisuus on riittävän monipuolinen.

Ruokaan tulee lisätä säännöllisesti kalsiumia ja tarvittaessa vitamiineja, jotta erityisesti kasvavien poikasten ja munivien naaraiden luusto saa tarvitsemansa tuen. Erityisesti D3-vitamiini on tärkeää, vaikka konnalla olisikin UVB-valaistus.
Katso kilpikonnien vitamiinit täältä >

Sopiva ruokintarytmi on kerran päivässä, mieluiten aamulla, jolloin kilpikonna on aktiivisimmillaan. Yksi tai kaksi tuoreen ruoan paastopäivää viikossa riittää ehkäisemään yliruokintaa ja liian nopeaa kasvua. Kilpikonnalla pidetään jatkuvasti esillä juomavettä ja kuivaa heinää. Ruoka- ja juomakuppeina kannattaa käyttää matalareunaisia ja laakeita astioita, joihin kilpikonnan on helppo kömpiä.
Tutustu ruoka- ja juomakuppeihin täällä >

Hoito ja hygienia

Kilpikonnan vointia seurataan päivittäin. Nahistunut tuoreruoka siivotaan päivittäin pois ja vaihdetaan tuoreeseen. Juomavesi vaihdetaan päivittäin. Ulosteet siivotaan terraariosta tarpeen mukaan, ja pohjamateriaali uusitaan säännöllisesti. Käsittelyä ei tarvita juuri lainkaan, sillä kilpikonna ei nauti sylissä olemisesta. Liiallinen käsittely voi aiheuttaa stressiä. Hygienian kannalta on tärkeää pestä kädet aina, kun kilpikonnaa tai sen terraariota on käsitelty, sillä kuten muutkin matelijat, myös nelivarvaskilpikonna voi kantaa salmonellaa osana normaalia suolistoflooraansa.

Talvilepo ja UniTupa

Nelivarvaskilpikonnat viettävät luonnossa kylmimmät kuukaudet talvilevossa (Brumaatio), ja myös lemmikkinä pidetylle yksilölle tämä vuosirytmi on tärkeä. Talvilepo parantaa terveyttä ja vireyttä sekä tukee lisääntymistä.
Lepoon valmistelu alkaa syksyllä vähentämällä päivän pituutta ja ruokintaa. Ennen horrosta kilpikonna paastoaa koosta riippuen 2-4 viikkoa, jotta sen ruoansulatus ehtii tyhjentyä. Paston aikana konnaa kylvetetään kerran viikossa. Kylpemisen ensiarvoinen tehtävä on huolehtia konnan nesteytyksestä paaston aikana.
Ihanteellinen horrostuslämpötila on +5 °C paikkeilla. Horroksen aikana kilpikonna punnitaan ja tarkistetaan viikoittain, ja jos paino laskee yli 10 % tai eläin vaikuttaa sairaalta, horros keskeytetään.

Monia harrastajia huolettaa talvilevon järjestäminen kotioloissa. Ratkaisuna on Kilpikonnien UniTupa, Akvaariolinnan kautta löytyvä palvelu, jossa erittäin kokenut kilpikonnaharrastaja ja kilpikonnien kasvattaja huolehtii kilpikonnien talvehtimisesta ammattitaitoisesti. UniTuvassa lämpötila, kosteus ja konnien seuranta ovat juuri sellaisia kuin niiden kuuluu olla, ja omistaja saa käyttöönsä hoitopäiväkirjan konnan voinnista levon aikana. Tutustu UniTupaan >

Aestivaatio – kesähorros

Nelivarvaskilpikonna on sopeutunut myös päinvastaisiin äärimmäisyyksiin: kuumiin ja kuiviin kesiin. Luonnossa se voi tällöin vetäytyä maan alle ja viettää aikaa kesähorroksessa, aestivaatioksi kutsutussa tilassa. Kotioloissa tätä ei tarvitse erikseen järjestää, mutta monet konnat viettävät keskellä kesää useamman viikon hiljaisempaa aikaa.

Sukupuolien erot ja lisääntyminen

Nelivarvaskilpikonnan sukupuolten erottaminen ei aina ole helppoa. Etenkin poikasilla tai nuorilla yksilöillä erot ovat pienet, mutta aikuisiässä eroja on helpompi huomata. Uroksilla on yleensä pidempi ja paksumpi häntä, joka kapenee jyrkästi kärkeen. Kloaakki eli peräaukon aukko sijaitsee uroksilla kauempana kilvestä kuin naarailla. Urosten plastron (vatsakilpi) voi myös olla hieman kovera, mikä helpottaa parittelua. Naarailla häntä on lyhyempi ja leveätyvinen, ja niiden plastron on tasainen. Naaraat kasvavat usein myös uroksia suuremmiksi – jopa 24–25 cm pituisiksi, kun taas urokset jäävät tavallisesti 14–16 cm mittaisiksi.

Lisääntyminen tapahtuu keväisin ja alkukesästä, kun talvilevosta heränneet kilpikonnat ovat aktiivisimmillaan. Uros voi käyttäytyä melko voimakkaasti kosiskellessaan: se saattaa puskea, näykkiä ja ajaa naarasta takaa. Parittelu voi kestää pitkiäkin aikoja. Naaraat munivat yleensä 2–6 munaa useampia kertoja kesän aikana. Munat ne hautaavat kaivamaansa kuoppaan. Munien kuoriutumisaika on noin 60–80 päivää lämpötilasta riippuen. Kotioloissa muninta ja onnistunut haudonta on harvinaisempaa, sillä se vaatii tarkkaa lämpötila- ja kosteusolosuhteiden säätelyä.

UniTuvassa maakilpikonnien lisääntyminen on onnistunut säännollisesti ja useaan otteeseen, joten mikäli etsit tervettä, Suomessa kasvatettua kilpikonnaa vastuullisesta lähteestä kannattaa kurkata UniTuvan yhteystiedot TÄÄLTÄ >

Sukupuolten tunnistaminen on tärkeää, jos halutaan pitää useampia kilpikonnia yhdessä. Uroksilla on taipumus olla reviiritietoisia ja ne saattavat kiusata toisiaan, joten useamman uroksen pitäminen samassa terraariossa ei yleensä ole suositeltavaa. Naaraiden yhteiselo voi onnistua paremmin - toki tästäkään ei aina ole takeita, sillä jokainen eläin on oma yksilönsä.

Ulkoilu ja kesähoitola

Kesäaikaan nelivarvaskilpikonnan voi antaa olla ulkonakin. Ulkoilu tarjoaa sille luonnollista auringonvaloa, josta se saa D3-vitamiinia tehokkaammin kuin keinovalosta. Ulkoilu tekee hyvää myös aktiviteetin ja yleisen virkeyden kannalta - ja mikäpä maistuisi paremmalta kuin suoraan maasta syöty voikukan lehti!

Kilpikonnaa ei koskaan saa päästää vapaaksi pihalle - se karkaa alta aika yksikön ja häviää kasvien sekaan uskomattoman taitavasti.
Kilpikonnaa ulkoilutetaan sille varta vasten rakennetussa aitauksessa. Aitauksessa tulle olla sekä aurinkoisia että varjoisia paikkoja. Aitauksen pohjan tulisi olla luonnollista maata, johon kilpikonna voi kaivautua, mutta juuri tästä kaivautumistaidosta johtuen aitauksen reunat on syytä upottaa maahan - tai tehdä aitaukseen verkkopohja.
Huolehdi, ettei aitauksessa ole myrkyllisiä kasveja, eikä konna pääse karkaamaan tai joutumaan lintujen tai muiden eläinten saaliiksi - verkkokatto on paikallaan. Vesiastia on oltava ulkonakin aina tarjolla.

Jos oma kesäaitaus ei ole mahdollinen, voi vaihtoehtona hyödyntää UniTuvan kesähoitolaa, jossa kilpikonnille järjestetään turvallinen ja virikkeellinen kesäympäristö. Siellä konnat saavat nauttia luonnonolosuhteista valvotusti ja asiantuntevasti, mikä on monelle harrastajalle huoleton tapa tarjota lemmikilleen kesän parhaat hetket.