Lihansyöjäkasvit

Lihansyöjäkasvit kiehtovat erikoisilla saalistustavoillaan. Osa nappaa hyönteisiä nopeasti sulkeutuvilla ansoilla, osa tahmeilla lehdillä ja osa kannumaisiin pyydyksiin. Ne ovat näyttäviä kasvatettavia niin ikkunalaudalla kuin sopivissa kasviterraarioissakin. Lihansyöjäkasvien hoidon tärkein sääntö on, että kaikki lihansyöjäkasvit eivät tarvitse samanlaisia olosuhteita. Osa kasvaa luonnostaan avoimilla, aurinkoisilla soilla, osa trooppisissa metsissä. Kasvin valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti valoon, kasteluveteen, kasvualustaan ja mahdolliseen talvilepoon.

Miksi lihansyöjäkasvit pyydystävät hyönteisiä?

Lihansyöjäkasvit yhteyttävät muiden vihreiden kasvien tavoin ja saavat energiansa valosta. Hyönteisistä ja muista pienistä saaliseläimistä ne hankkivat etenkin typpeä ja muita ravinteita. Monet lihansyöjäkasvit ovat sopeutuneet kasvamaan ympäristöissä, joissa maaperästä on saatavilla vain vähän ravinteita. Saalistaminen täydentää niiden ravinnonsaantia. Lihansyöjäkasveja ei siis tarvitse ruokkia samalla tavalla kuin lemmikkieläimiä. Oikea valaistus, vesi ja kasvualusta ovat yleensä paljon tärkeämpiä onnistuneen kasvatuksen kannalta.

Tunnetuimmat lihansyöjäkasvit

KÄRPÄSLOUKKU, Dionaea muscipula

Kärpäsloukku on yksi tunnetuimmista lihansyöjäkasveista. Sen lehdet ovat kehittyneet kaksiosaisiksi ansoiksi, jotka sulkeutuvat saaliin koskettaessa niiden sisäpinnalla olevia tuntokarvoja. Kärpäsloukku tarvitsee runsaasti valoa, vähäravinteisen kasvualustan ja mineraalipitoisuudeltaan niukkaa kasteluvettä. Kasvukaudella kasvualusta pidetään tasaisen märkänä. Vaikka kärpäsloukku näyttää trooppiselta, se ei ole ympäri vuoden lämpimässä viihtyvä trooppinen kasvi. Se tarvitsee vuosittaisen viileän talvilevon, jonka aikana kasvu hidastuu ja osa lehdistä voi kuihtua.
Kärpäsloukkua ei yleensä kannata istuttaa suljettuun, jatkuvasti lämpimään kasviterraarioon.

Tutustu valikoimaamme >

KIHOKIT, Drosera

Kihokkien lehtiä peittävät tahmeat pisarat, joihin pienet hyönteiset tarttuvat. Pisarat näyttävät kasteelta, mutta ne ovat kasvin tuottamaa saalistusnestettä. Kihokkeja on paljon erilaisia, ja niiden hoitovaatimukset vaihtelevat lajeittain. Esimerkiksi kapinkihokki (Drosera capensis) on suosittu kasvatettava, joka viihtyy valoisassa paikassa ja jatkuvasti kosteassa, vähäravinteisessa kasvualustassa. Se ei tarvitse kylmää talvilepoa.
Kaikki kihokit eivät kuitenkaan viihdy yhtä voimakkaassa valossa. Esimerkiksi trooppinen Drosera prolifera on metsälaji, joka suosii korkeaa ilmankosteutta ja kirkasta hajavaloa.
Osa kihokeista tarvitsee viileän talvilevon, mutta monet trooppiset ja subtrooppiset lajit kasvavat ympäri vuoden. Kasvin tarkka laji on siksi hyvä selvittää ennen kasvatuksen aloittamista.

Tutustu valikoimaamme >

KANNUKASVIT, Nepenthes

Trooppisten kannukasvien lehtien kärkiin kehittyy erikoisia kannuja, joiden sisällä kasvi sulattaa saaliinsa. Kannukasvit voivat kasvaa köynnöstävinä, ja niiden kannut roikkuvat näyttävästi lehtien jatkeina.
Useimmat harrastuksessa tavattavat kannukasvit viihtyvät kirkkaassa hajavalossa, ilmavassa kasvualustassa ja kohtalaisen korkeassa ilmankosteudessa. Kasvualustan tulee pysyä kosteana, mutta juuret eivät yleensä saa seistä jatkuvasti vedessä. Myös ilmanvaihto on tärkeää.
Kannukasvien lämpötilavaatimukset vaihtelevat lajien alkuperän mukaan. Esimerkiksi Nepenthes ampullaria on lämpimien alankojen kasvi, kun taas vuoristoalueilta kotoisin oleva Nepenthes macfarlanei tarvitsee usein viileämpiä öitä.
Nepenthes ampullaria on lisäksi kiinnostava poikkeus: se saa luonnossa ravinteita myös kannuihinsa putoavasta kasvijätteestä.

Tutustu vallikoimiimme >

YÖKKÖLEHDET, Pinguicula

Yökkölehtien lehtipinnat ovat tahmeita, ja ne pyydystävät erityisesti pieniä lentäviä hyönteisiä. Monet lajit kukkivat kauniisti ja muodostavat matalia lehtiruusukkeita.
Yökkölehtien kasvatuksessa on tärkeää erottaa eri lajiryhmät toisistaan. Osa kasvaa kosteissa suo-olosuhteissa, kun taas monet meksikolaiset yökkölehdet suosivat ilmavampaa ja mineraalipitoisempaa kasvualustaa.
Joillakin meksikolaisilla lajeilla kasvutapa muuttuu vuodenaikojen mukaan: hyönteisiä pyydystävien lehtien tilalle muodostuu kuivempaan kauteen sopeutuneita, mehikasvimaisia lehtiä. Tällöin myös kastelua vähennetään.

Tutustu valikoimiimme >

RAKKOVESIHERNEET, Utricularia

Rakkovesiherneet ovat erikoisia lihansyöjäkasveja, joiden saalistus tapahtuu usein katseilta piilossa. Niiden pienet rakkopyydykset sijaitsevat vedessä tai kosteassa kasvualustassa, missä ne pyydystävät hyvin pieniä eliöitä.
Rakkovesiherneisiin kuuluu sekä vesikasveja että maalla kasvavia lajeja. Esimerkiksi Utricularia calycifida on trooppinen, kosteissa olosuhteissa viihtyvä laji, jota kasvatetaan myös kasviterraarioissa.
Kasvin kukat voivat olla näyttäviä, vaikka varsinaiset pyydykset eivät näy lehdistössä. Kasvualustan ja kosteuden vaatimukset on tarkistettava lajikohtaisesti.

Tutustu valikoimiimme >

Mikä lihansyöjäkasvi sopii aloittelijalle?

Ensimmäiseksi lihansyöjäkasviksi sopii usein kapinkihokki (Drosera capensis). Se kasvaa suhteellisen helposti valoisassa paikassa, kun kasteluvesi on sopivaa ja kasvualusta pysyy kosteana. Myös monet tavalliset trooppisten kannukasvien risteymät sopivat kotioloihin, jos niille löytyy riittävän valoisa paikka ja sopiva ilmankosteus.
Kärpäsloukku on kiinnostava valinta, mutta sen kasvatuksessa on huomioitava erityisesti voimakas valaistus ja talvilepo.
Kasvia valittaessa kannattaa selvittää sen tieteellinen nimi. Pelkkä nimitys ”lihansyöjäkasvi” ei vielä kerro, millaista hoitoa kasvi tarvitsee.

Lihansyöjäkasvien valaistus

Valon tarve vaihtelee kasviryhmittäin. Kärpäsloukut ja monet kihokit tarvitsevat erittäin valoisan kasvupaikan. Suomen pimeänä vuodenaikana tehokas kasvivalaisin voi olla tarpeen, etenkin jos kasvia kasvatetaan aktiivisesti ympäri vuoden. Trooppiset kannukasvit suosivat yleensä kirkasta hajavaloa. Liian voimakas suora auringonpaiste voi polttaa lehtiä, mutta liian vähäinen valo voi estää uusien kannujen muodostumisen. Myös kihokkien ja yökkölehtien valontarve vaihtelee lajien mukaan. Esimerkiksi trooppiset metsäk ihokit viihtyvät usein suojaisammassa valossa kuin avoimilla soilla kasvavat lajit. Valaistusta suunniteltaessa on huomioitava myös kasvupaikan lämpötila. Suorassa auringonpaisteessa suljettu lasiastia voi kuumentua nopeasti liikaa.

Kastelu – millaista vettä lihansyöjäkasveille?

Monet lihansyöjäkasvit ovat herkkiä kasteluveden sisältämille mineraaleille. Turvallinen yleisvalinta on puhdas sadevesi, tislattu vesi tai käänteisosmoosilla puhdistettu vesi. Tavallinen hanavesi voi sisältää liikaa liuenneita suoloja, etenkin jos sitä käytetään jatkuvasti ja mineraaleja kertyy kasvualustaan.

Kastelutapa riippuu kasvista:

Kasviryhmä	Kasteluohje
Kärpäsloukut ja monet suokihokit	Kasteluohje Kasvukaudella aluslautaselta kastelu ja jatkuvasti kostea kasvualusta sopivat yleensä hyvin.
Trooppiset kannukasvit	Kasteluohje Kasvualustan tulee olla kostea mutta ilmava. Ruukkua ei yleensä pidetä jatkuvasti vedessä.
Yökkölehdet	Kasteluohje Kastelu riippuu lajista ja kasvuvaiheesta. Erityisesti meksikolaisten lajien kuivemman kauden tarpeet on huomioitava.
Rakkovesiherneet	Kasteluohje Monet lajit viihtyvät hyvin kosteassa kasvualustassa, mutta tarkka kastelutapa riippuu lajista.

Älä käytä samaa kasteluohjetta kaikille lihansyöjäkasveille. Kasviryhmien ja lajien väliset erot ovat suuria, joten kastelu tulee sovittaa kasvatettavan kasvin tarpeisiin.

Kasvualusta ja lannoitus

Tavallinen kukkamulta ei yleensä sovi lihansyöjäkasveille. Se on usein liian ravinteikasta ja voi sisältää myös kasveille haitallisia määriä lannoitesuoloja. Kärpäsloukut ja monet kihokit tarvitsevat happaman, vähäravinteisen ja kosteutta pidättävän kasvualustan. Trooppiset kannukasvit puolestaan hyötyvät usein ilmavammasta seoksesta, jossa voi olla esimerkiksi rahkasammalta ja perliittiä. Yökkölehdille sopiva kasvualusta riippuu lajiryhmästä. Monille meksikolaisille lajeille käytetään hyvin vettä läpäisevää, mineraalipitoista seosta.

Lihansyöjäkasveja ei yleensä tarvitse lannoittaa. Tavalliset huonekasvilannoitteet ja niiden normaalit annostukset voivat vahingoittaa kasveja. Joillekin lajeille voidaan käyttää erityisesti lihansyöjäkasveille tarkoitettuja valmisteita, mutta niiden soveltuvuus ja annostus on tarkistettava kasvi- ja tuotekohtaisesti.

drosera lihansyojakasvi

Voiko lihansyöjäkasveja kasvattaa terraariossa?

Kyllä, mutta kaikki lihansyöjäkasvit eivät sovi samanlaiseen terraarioon. Trooppisille kannukasveille, joillekin trooppisille kihokeille ja tietyille rakkovesiherneille kasviterraario voi tarjota sopivan ilmankosteuden ja tasaiset olosuhteet. Riittävä ilmanvaihto ja valaistus ovat kuitenkin välttämättömiä. Kärpäsloukku tarvitsee voimakasta valoa ja viileän talvilevon, joten suljettu, lämmin kasviterraario ei yleensä ole sille hyvä ympärivuotinen kasvupaikka. Myös yökkölehtien kohdalla terraarion sopivuus riippuu lajista. Erityisesti kuivempaan kauteen sopeutuneet lajit voivat kärsiä jatkuvasti märästä kasvualustasta.

Lisätietoa kasviterraarioiden rakentamisesta ja olosuhteista löydät oppaistamme:

Tarvitsevatko lihansyöjäkasvit talvilevon?

Osa tarvitsee, osa ei. Kärpäsloukku ja monet lauhkean ilmaston lihansyöjäkasvit tarvitsevat vuosittaisen viileän lepokauden. Talvilepo kuuluu niiden luonnolliseen vuosirytmiin. Trooppiset kannukasvit ja esimerkiksi kapinkihokki eivät tarvitse samanlaista kylmää talvilepoa. Ne voivat jatkaa kasvuaan ympäri vuoden, jos valaistus ja muut olosuhteet ovat sopivat. Meksikolaisilla yökkölehdillä voi puolestaan olla kuivempi lepovaihe, jonka aikana kasvi muodostaa erilaisia lehtiä ja tarvitsee vähemmän vettä.

Talvihoito kannattaa aina suunnitella kasvin lajin mukaan.

Pitääkö lihansyöjäkasveja ruokkia?

Lihansyöjäkasveja ei tarvitse ruokkia päivittäin eikä yleensä edes viikoittain. Hyvissä kasvuolosuhteissa ne voivat saada tarvitsemansa lisäravinteet satunnaisista hyönteisistä. Ulkona kasvatettavat kasvit pyydystävät saaliinsa tavallisesti itse. Älä anna kasveille lihaa, juustoa tai muita ihmisille tarkoitettuja ruokia. Ne voivat pilata ansan ja aiheuttaa homehtumista. Kärpäsloukun ansoja ei myöskään kannata sulkea huvin vuoksi, sillä ansan sulkeutuminen kuluttaa kasvin energiaa.

Tavallisimmat ongelmat lihansyöjäkasvien kasvatuksessa

Ongelma	Mahdollinen syy ja ratkaisu
Kasvi kasvaa heikosti tai menettää väriään	Mahdollinen syy ja ratkaisu Syynä voi olla liian vähäinen valo. Tarkista kasvin lajikohtainen valaistustarve.
Lehdet ruskettuvat tai ansat kuivuvat	Mahdollinen syy ja ratkaisu Yksittäisten vanhojen ansojen kuihtuminen on normaalia, mutta laajempi oireilu voi liittyä kasteluun, veden laatuun, valoon tai ilmankosteuteen.
Kannukasvi ei tee uusia kannuja	Mahdollinen syy ja ratkaisu Syynä voi olla liian vähäinen valo, liian kuiva ilma tai muut lajille sopimattomat olosuhteet.
Kasvualustaan ilmestyy hometta	Mahdollinen syy ja ratkaisu Liiallinen märkyys ja huono ilmanvaihto voivat edistää homeen kasvua. Tarkista kasvualustan rakenne ja terraarion ilmanvaihto.
Kärpäsloukku kuihtuu syksyllä	Mahdollinen syy ja ratkaisu Kyse voi olla normaalista talvilepoon siirtymisestä. Talvilepoa ei kuitenkaan pidä sekoittaa hoitovirheestä johtuvaan kasvin heikkenemiseen.