Kiilakylki

Kiilakylki on yksi akvaarioharrastuksen klassikkolajeista. Sitä on pidetty akvaarioissa jo yli sadan vuoden ajan, eikä syyttä – laji on kaunis, kestävä ja helppohoitoinen.

Kiilakylki (Trigonostigma heteromorpha)

Luonne ja käyttäytyminen

Kiilakylki on rauhallinen ja aktiivinen parvikala, joka viihtyy parhaiten vähintään kymmenen yksilön ryhmässä. Suurempi parvi tekee kalojen liikkeestä näyttävämpää ja vähentää arkuutta.

Se sopii erinomaisesti seura-akvaarioon ja tulee toimeen monien muiden rauhallisten lajien kanssa.

Alkuperä ja elinympäristö

Kiilakylki on kotoisin Kaakkois-Aasiasta, muun muassa Etelä-Thaimaasta, Malesiasta, Singaporesta sekä Borneon ja Sumatran alueilta.

Luonnossa se elää hitaasti virtaavissa, kasvillisuusrikkaissa vesissä, joissa on runsaasti orgaanista ainesta. Tämä tekee vedestä usein pehmeää, hapanta ja hieman ruskeasävyistä.

Akvaarion sisustus

Akvaarion sisustuksessa kannattaa suosia runsasta kasvillisuutta sekä juurakoita, jotka luovat varjoisia alueita. Tämä lisää kalojen turvallisuuden tunnetta.

Tumma pohjamateriaali korostaa kiilakyljen väritystä ja tuo sen kauniin kiilamaisen kuvion paremmin esiin.

Catappan lehdet ja turveuute auttavat jäljittelemään luonnon olosuhteita ja parantavat kalojen viihtyvyyttä.

Ruokinta

Kiilakylki on kaikkiruokainen ja helppo ruokittava. Se syö mielellään hiutaleita ja pieniä pellettejä.

Parhaan kunnon ja värityksen saavuttamiseksi ruokavaliota kannattaa täydentää pienillä selkärangattomilla, kuten surviaisilla, vesikirpuilla ja artemialla.

Yhteensopivuus

Kiilakylki sopii monenlaisiin seura-akvaarioihin. Se viihtyy esimerkiksi muiden tetrojen, rasboroiden, barbien, kääpiöahventen, labyrinttikalojen sekä pohjakalojen kanssa.

Sukupuolierot

Naaraat ovat yleensä hieman suurempia ja pyöreämpiä kuin koiraat. Koiraiden väritys on usein voimakkaampi, erityisesti kutuaikana.

Kyljen kiilamainen kuvio on koirailla usein terävämpi ja selkeärajaisempi kuin naarailla.

Lisääntyminen

Kiilakylki kutee leveiden kasvinlehtien alapinnoille. Emokalat eivät hoida kutua, ja ne voivat syödä munat sekä poikaset.

Lisääntyminen onnistuu parhaiten erillisessä kutualtaassa, jossa olosuhteet pidetään rauhallisina ja hieman hämärinä.