Keltarihmakala

Keltarihmakala on näyttävä ja suosittu akvaariokala, joka on itse asiassa sinirihmakalan värimuunnos. Se tuo akvaarioon rauhallista arvokkuutta, mutta vaatii tilaa ja oikeanlaista seuraa viihtyäkseen.

Luonne ja käyttäytyminen

Keltarihmakala on pääosin rauhallinen, mutta voi olla ajoittain reviiritietoinen, erityisesti koiraiden kesken. Siksi sitä suositellaan pidettäväksi haaremissa, jossa on yksi koiras ja useampi naaras.

Se sopii seura-akvaarioon muiden samankokoisten ja rauhallisten lajien kanssa, kuten isompien tetrojen ja barbien. Eviä tai rihmoja nyppivät kalat eivät kuitenkaan ole sopivia allastovereita.

Alkuperä ja erityispiirteet

Laji on kotoisin Aasiasta ja kuuluu labyrinttikaloihin. Tämä tarkoittaa, että se pystyy ottamaan happea myös veden pinnalta ilmakehästä.

Rihmakaloille tyypilliset pitkät, rihmamaiset vatsaevät toimivat tuntoeliminä, joiden avulla kala tutkii ympäristöään.

Akvaarion koko ja sisustus

Keltarihmakala kasvaa melko kookkaaksi, joten se tarvitsee tilavan akvaarion. Haaremin pitämiseen suositellaan vähintään 150 cm leveää allasta.

Altaassa tulisi olla runsaasti kasveja ja piilopaikkoja, mutta myös avointa uintitilaa. Pintakasvit voivat lisätä turvallisuuden tunnetta.

Ruokinta

Keltarihmakala on kaikkiruokainen. Perusruokana toimivat laadukkaat hiutale- ja raeruoat.

Ruokavaliota kannattaa täydentää elävillä, pakastetuilla ja kuivatuilla selkärangattomilla, kuten surviaisilla ja artemialla.

Lisääntyminen

Rihmakalat ovat kuplapesijöitä. Koiras rakentaa veden pinnalle kuplapesän, johon se houkuttelee naaraan kutemaan.

Kudun jälkeen koiras vartioi munia ja poikasia. Lisääntyminen onnistuu parhaiten rauhallisessa akvaariossa tai erillisessä kutualtaassa.