Kalojen käyttäytyminen

Kalojen uintitapa, parvikäyttäytyminen, piiloutuminen ja ruokahalu antavat jatkuvaa palautetta siitä, kuinka hyvin akvaarion olosuhteet vastaavat lajien tarpeita. Kun käyttäytymistä osaa lukea, ongelmiin voidaan puuttua ajoissa.

Käyttäytyminen on lajikohtaista

Jokaisella kalalajilla on luontainen tapa liikkua, syödä ja suhtautua lajitovereihin sekä muihin kaloihin. Osa lajeista elää tiiviissä parvissa, osa puolustaa reviiriään ja osa viihtyy mieluiten rauhallisessa ympäristössä ilman häiriöitä. Siksi kalojen käyttäytymistä ei voi arvioida pelkästään yleisten sääntöjen perusteella – lajikohtainen tieto on tärkeää. Tässä artikkelissa käydään kuitenkin läpi yleisimmät käyttäytymismallit, jotka auttavat ymmärtämään akvaarion kokonaisuutta.

Parvikalat 

Monet akvaariokalat ovat parvikaloja. Parvi tuo niille turvaa ja mahdollistaa luonnollisen käyttäytymisen. Liian pienessä ryhmässä pidetty parvikala voi muuttua araksi, piilotella, olla väreiltään kalpea tai käyttäytyä poikkeavasti. Pahimmillaan yksinäisyydestä aiheutuva stressi alentaa kalan immuniteettia siinä määrin, että kala sairastuu. Hyvinvoiva parvi liikkuu yhtenäisesti, on värikäs ja reagoi ympäristöön tasapainoisesti. Parveksi suositellaan tyypillisesti ainakin kymmentä kalaa, mutta lajikohtaisia eroja on paljon - lähtökohtaisesti mitä isompi parvi, sen parempi.

Esimerkkejä parvikaloista: Kardinaalitetra, Kirsikkatetra, Mustatetra

Ryhmäkalat

Ryhmäkalat ovat aavistuksen verran eri asia kuin parvikalat. Molemmat toki kaipaavat lajikumppaneita, mutta ryhmäkalalla side lajikumppaneihin ei ole aivan yhtä vahva kuin parvikalalla. Ryhmäkalojakin on kuitenkin syytä hankkia useita, jotta kalojen luonnollinen käytös pääsee nousemaan esiin. Tyypillisesti suositellaan 6-10 kalan ryhmää, mutta ohjeistukset vaihtelevat lajeittain.

Esimerkkejä ryhmäkaloista: kuparimonninen (ja muutkin monniset), ruutuakara, nauhapuikkokala

Pariskunnat ja reviiri

Pariskunnittain (tai haaremissa) pidettäviä lajeja voi tyypillisesti nuorena majoittaa porukalla isoonkin parveen. Kalojen tullessa sukukypsiksi tilanne kuitenkin muuttuu: ne kaipaavat oman reviirinsä, jonka jakaa puolisonsa kanssa. Monesti nämä kalat sopivat kuitenkin seura-akvaarioon, kunhan muut kalat valitaan sen mukaan, etteivät ne käytökseltään ja/tai ulkonäöltään muistuta kyseisen pariskunnan lajia. Reviirikäyttäytyminen ei siis välttämättä ole itsessään ongelma, mutta väärissä olosuhteissa se voi johtaa stressiin ja tappeluihin. 

Esimerkkejä: Lehtikala, lyyrakääpiöahven, palettikala

Erakot

On lajeja, joita ei voi sijoittaa samaan altaaseen kuin yhden. Lajikumppani, tai jopa lajikumppania muistuttava kala aikaansaa vimmakkaan hyökkäyksen. Joillain lajeilla edes sukupuolilla ei ole merkitystä, kun taas joillain nimenomaan koiraat eivät siedä toisiaan lainkaan.

Esimerkkejä erakoista: Tulipyrstö, Taistelukala (koiras), tulipuikkokala

Aggressiiviset / nyppivät kalat

Kalojen maailmassa on myös tapauksia, jotka eivät dominoivan käytöksensä takia sovi aivan kaikkien lajien kaveriksi. Osa saattaa nyppiä erityisesti huntueväisten kalojen eviä, osa syödä toisten suomuja ja  osa on vain kertakaikkisen agressiivia kaikkia muita kaloja kohtaan. Näiden kalojen sijoitus on usein varminta toteuttaa lajialtaassa.

Esimerkkejä: pikkutetra, kääpiöpallokala, tiikeribarbi

Innokkaat koiraat

Joidenkin lajien koiraat ovat varsinaisia Don Juaneita, jotka liehittelevät altaan naaraita loputtomalla innolla. Tällaisia kaloja on suositeltavin asuttaa siten, että naaraita on useampi jokaista koirasta kohden - näin koiraiden paritteluyritykset jakaantuvat naaraiden kesken, eivätkä stressaa naaraita niin paljoa.

Esimerkkejä: miljoonakala, platy, miekkapyrstö

Piilottelevat / yöaktiiviset kalat

Kaikki akvaariokalat eivät ole jatkuvasti näkyvillä, eikä piiloutuminen aina tarkoita, että jokin olisi vialla. Osa lajeista on luonteeltaan arkoja, hämärässä aktiivisia tai yöaktiivisia, jolloin ne liikkuvat ja ruokailevat pääasiassa silloin, kun akvaariossa on rauhallista tai valot ovat himmeämmät.

Esimerkkejä: tummapiikkisilmä (ja muut piikkisilmät), pitsitatia, rantahaarniskamonni

Piiloutuminen ja stressi

Kalojen ajoittainen piiloutuminen on normaalia, mutta jatkuva vetäytyminen voi olla merkki stressistä - ellei sitten ole kyseessä laji, jonka luontaiseen käytökseen piiloutuminen nimenomaan kuuluu. Stressiä voivat aiheuttaa esimerkiksi väärät vesiarvot, liian kirkas valaistus, aggressiiviset kanssakumppanit tai äkilliset muutokset ympäristössä. Stressaantuneet kalat piilottelevat, ovat kalpeita, säikkyjä ja menettävät ruokahalunsa. Näissä tilanteissa kannattaa tarkistaa akvaarion olosuhteet kokonaisuutena.

Uuteen altaaseen muutaessaan kalat käyttäytyvät usein juuri näin - tila on ohimenevä ja kalat näyttävät kauneimmat värinsä ja luonnollisen käyttäytymisensä, kunhan kotiutuvat.

Uintitapa ja aktiivisuus

Kalojen uintitapa kertoo paljon niiden hyvinvoinnista. Luonnollinen, rauhallinen liike on yleensä merkki siitä, että akvaarion olosuhteet ovat kunnossa. Kalat uivat lajilleen tyypillisellä tavalla, reagoivat ympäristöönsä ja palaavat nopeasti normaaliin toimintaan häiriötilanteiden jälkeen.

Poikkeava käyttäytyminen voi sen sijaan viitata siihen, että jokin akvaariossa ei ole kohdallaan. Jos kalat haukkovat henkeä aivan veden pinnassa, syy on usein riittämätön happipitoisuus, liian korkea lämpötila tai vedenlaadun äkillinen heikkeneminen. Tällöin suodatus, pintaveden liike, veden lämpötila  ja vesiarvot kannattaa tarkistaa.

Vinossa uiminen tai tasapainon menetys ei ole normaalia käytöstä (pois lukien selkäuimarimonni, joka ui usein vatsa pystyssä). Outo uintitapa voi liittyä stressiin, sairastumiseen tai äkillisiin muutoksiin vedessä. Esimerkiksi  uimarakkotulehdus aiheuttaa kalalle tasapainovaikeuksia, kuten vaikeutta pysyä paikallaan, ajautumista ylös tai alas, ja epänormaalia uima-asentoa. Tulehdus johtuu usein bakteereista ja stressistä, ja sen oireita ovat vaikeus hallita suuntaa, jolloin kala saattaa uida kohti pintaa tai pohjaa. 

On hyvä muistaa, että yksittäinen poikkeava hetki ei vielä tarkoita ongelmaa. Kalat lepäävät, reagoivat toisiinsa ja ympäristöönsä eri tavoin. Kun käyttäytymisen muutos on selkeä, toistuva tai koskee useampaa kalaa, se on usein merkki siitä, että akvaariota kannattaa tarkastella kokonaisuutena. Kalojen käyttäytymistä seuraamalla oppii tunnistamaan nopeasti, milloin kaikki on kunnossa – ja milloin on syytä pysähtyä tarkistamaan veden laatu, ruokinta tai kalojen yhteensopivuus.

Kolmen kerroksen väkeä

Akvaariota voi ajatella kolmitasoisena elinympäristönä, jossa eri kalalajit käyttävät tilaa eri tavoin. Osa kaloista viihtyy pohjalla tai aivan sen tuntumassa, osa liikkuu aktiivisesti keskivedessä ja osa käyttää pääasiassa akvaarion pintakerrosta. Tämä luonnollinen kerroksellisuus tekee akvaariosta rauhallisemman ja toimivamman kokonaisuuden.

Pohjan tuntumassa elävät kalat viettävät suuren osan ajastaan etsiessään ravintoa pohjamateriaalista tai leväten suojaisissa paikoissa. Näille lajeille pohjapinta-ala, rauhallinen ympäristö ja sopivat piilopaikat ovat erityisen tärkeitä. Kun olosuhteet ovat kunnossa, pohjakalat liikkuvat luontevasti ja täydentävät akvaarion elämää huomaamattomasti.

Keskivedessä viihtyvät kalat muodostavat usein akvaarion näkyvimmän ja eloisimman osan. Monet niistä elävät parvissa ja liikkuvat avoimessa tilassa. Keskiveden kalojen käyttäytyminen kertoo usein nopeasti, jos akvaarion tasapaino horjuu, sillä ne reagoivat herkästi muutoksiin ympäristössään.

Pintakerrosta käyttävät lajit liikkuvat akvaarion yläosassa ja pinnan tuntumassa. Ne ovat usein tarkkaavaisia ja reagoivat nopeasti ympäristön ärsykkeisiin, kuten ruokintaan tai liikkeeseen altaan ulkopuolella. Pintakalojen kanssa on tärkeää huomioida akvaarion kansi, pintaveden liike ja yhteensopivuus muiden, rauhallisempien lajien kanssa.

Kun akvaariossa on lajeja eri “kerroksista”, kalat eivät kilpaile jatkuvasti samasta tilasta. Tämä vähentää stressiä, helpottaa yhteensopivuuden hallintaa ja tekee akvaariosta visuaalisesti tasapainoisen ja luonnollisen näköisen kokonaisuuden.

Käyttäytyminen kertoo akvaarion toimivuudesta

Hyvinvoiva akvaario näkyy kalojen käyttäytymisessä. Kun olosuhteet ovat kunnossa, kalat syövät hyvin, liikkuvat luontevasti ja käyttäytyvät lajilleen tyypillisellä tavalla. Jos käytös muuttuu äkillisesti, se on usein merkki siitä, että jokin akvaariossa kaipaa huomiota – oli kyseessä sitten vesi, sisustus, kalaseura tai hoitorutiinit.

• Siirry lukemaan artikkeli Kalojen ruokinta