- Ohjeet ja vinkit
- Lammikot
- Akvaarioiden hoito
- Kasviesittelyt
- Akvaariokalojen esittely ja hoito
- Altaan leveys 30cm - 50cm
- Altaan leveys 60cm - 75cm
- Hunajarihmakala
- Imunuoliaislaji "sininen seepra"
- Intiaaninsulka
- Juovaperhosnuoliainen
- Kardinaalitetra
- Kerritetra
- Kiilakylki
- Kyhmybanjomonni
- Kääpiörihmakala
- Kääpiötapparakala
- Lyyrakääpiöahven
- Maatiaspartamonni
- Miljoonakala
- Musta-aavetetra
- Mustaneontetra
- Platy
- Pumpulipallopleko
- Punalyhtytetra
- Punainen noitamonni
- Punapäätetra
- Punasuppusuu
- Rusokiilakylki
- Ruusutetra
- Ruusuaavetetra
- Selkäuimarimonni
- Suklaarihmakala
- Tummapiikkisilmä
- Täplätapparakala
- Täpläviiripyrstö
- Töyhtökääpiöahven
- Altaan leveys 80cm - 90cm
- Altaan leveys 100cm - 150cm
- Altaan leveys yli 150 cm
- Akvaarion selkärangattomat
- Tietoa terraarioharrastuksesta
- Terraarioeläinten esittely ja hoito
Juovaperhosnuoliainen
Juovaperhosnuoliainen on näyttävä ja erikoislaatuinen pohjakala, joka tunnettiin aiemmin nimellä juovaimunuoliainen. Se on sopeutunut elämään voimakkaasti virtaavissa vesissä ja vaatii siksi akvaarioltaan hieman tavallista enemmän.
Perustiedot
Nopea yhteenveto hoito-olosuhteista
| Laji | Juovaperhosnuoliainen (Sewellia lineolata) |
| Koko | 5,5–6,5 cm |
| Lämpötila | 20–24 °C |
| pH | 6,0–7,5 |
| Veden kovuus | 8–12 dH |
| Akvaarion minimikoko | Pohjamitat vähintään 75 × 30 cm |
| Luonne | Rauhallinen, mutta aktiivinen pohjakala |
| Hoitotaso | Kohtalainen |
| Erityisvaatimukset | Voimakas virtaus, korkea happipitoisuus |
Juovaperhosnuoliainen, Sewellia lineolata
Luonne ja käyttäytyminen
Juovaperhosnuoliainen on rauhallinen laji, joka viihtyy parhaiten ryhmässä. Vähintään kuuden kalan parvi on suositeltava, sillä yksin tai liian pienessä ryhmässä kalat voivat olla arkoja.
Koiraille voi muodostua pieniä reviirejä, ja ne saattavat ottaa mittaa toisistaan nostautumalla pystyasentoon vastakkain. Nämä yhteenotot ovat yleensä harmittomia ja vähenevät, kun ryhmäkoko kasvaa.
Alkuperä ja vesiolosuhteet
Laji on kotoisin Vietnamista, ja sitä on tavattu myös Laosissa. Se elää matalissa, nopeasti virtaavissa puroissa ja joissa, joissa vesi on erittäin hapekasta ja pohja kivikkoinen.
Akvaariossa näiden olosuhteiden jäljittely on tärkeää. Veden tulee olla puhdasta, hyvin hapekasta ja voimakkaasti kiertävää. Suodattimen olisi hyvä kierrättää vettä jopa 15–20 kertaa akvaarion tilavuus tunnissa. Tarvittaessa lisähapetusta voidaan tuottaa ilmapumpulla.
Akvaarion koko ja sisustus
Juovaperhosnuoliainen tarvitsee vähintään noin 75 × 30 cm pohjapinta-alan omaavan akvaarion. Pohjamateriaaliksi sopii pyöreä sora ja kivikko, jotka jäljittelevät luonnollista ympäristöä.
Altaaseen kannattaa lisätä runsaasti sileitä kiviä ja rakenteita, joihin kalat voivat kiinnittyä. Kasveja voi käyttää, vaikka luonnossa niitä on niukasti – esimerkiksi keihäslehdet, kriinumit ja jaavansaniainen sopivat hyvin.
Erityisvaatimukset
Laji vaatii kypsyneen akvaarion, jossa on valmiiksi biofilmiä ja levää ravinnoksi. Sitä ei tule lisätä vasta perustettuun altaaseen.
Kalat kykenevät tarttumaan pintoihin ja voivat kiivetä myös lasia pitkin veden pinnan yläpuolelle, joten akvaarion kansilasien tulee olla tiiviisti paikoillaan.
Ruokinta
Juovaperhosnuoliaisen pääasiallinen ravinto koostuu levästä ja biofilmistä. Lisäksi se syö luonnossa hyönteisiä ja niiden toukkia.
Akvaariossa sille kannattaa tarjota spirulinapohjaisia tabletteja sekä muuta pohjalle vajoavaa ruokaa. Lisäksi se syö mielellään pakastettuja ja eläviä selkärangattomia.
Tarvittaessa levää voidaan kasvattaa erillisessä akvaariossa kalojen ravinnoksi.
Sukupuolierot
Naaraat ovat yleensä koiraita leveämpiä ja niiden päälinja on tasaisempi suhteessa rintaeviin. Koiraat ovat kapeampia, pään muoto on kulmikkaampi ja rintaevät asettuvat jyrkemmässä kulmassa.
Sukukypsille koiraille voi kehittyä pieniä nystyjä rintaevien etuosaan.
Lisääntyminen
Laji voi lisääntyä myös kotiakvaariossa. Kutua voidaan yrittää stimuloida lämpötilan nostolla ja sen jälkeen viileämmällä vedenvaihdolla.
Kivikkoinen pohja tarjoaa suojapaikkoja munille ja poikasille. Poikaset hyödyntävät ravintonaan mikro-organismeja sekä pienikokoisia poikasruokia.