Jättiläismaakotilot

 

Achatina- ja Archachatina – Jättiläismaakotilot

Akaattikotiloiksi kutsutaan suuria Afrikasta kotoisin olevia maakotiloita, joita esiintyy harrastuksessa useissa eri lajeissa kahdesta suvusta: Achatina ja Archachatina. Näihin kuuluvat esimerkiksi akattikotilo Achatina fulica, tiikerikotilo Achatina achatina, sekä Achatina reticulata ja suurempikokoinen Archachatina marginata. Lajin koosta riippuen aikuisen kotilon pituus voi olla noin kymmenestä yli kahteenkymmeneen senttimetriin, ja elinikä on hyvissä oloissa tavallisesti viidestä seitsemään vuotta.

 

Minkälainen terraario?

Suositus on pitää akaattikotiloita yksin, ellei omistajalla ole selkeää suunnitelmaa mahdollisen lisääntymisen varalta. Aikuiset kotilot tuottavat helposti suuria poikueita, joiden sijoittaminen voi olla työlästä. Siksi yhden kotilon terraario on useimmille harrastajille paras ratkaisu.

Terraarion kooksi suositellaan yksittäiselle kotilolle noin 40–60 litraa. Pienemmät, 20–30 litran terraariot ovat mahdollisia ainakin pienemmille lajeille, mutta eivät tarjoa kotilolle yhtä hyvää liikkumatilaa tai tasaisia olosuhteita. Suuremmille lajeille, kuten Archachatina marginata, sopii paremmin 60–120 litraa. Leveä ja syvä terraario toimii parhaiten, sillä kotilot tarvitsevat pohjatilaa kaivautumiseen ja rauhalliseen liikkumiseen.

Lasiterraario sopii kotiloille erinomaisesti, sillä lasi kestää hyvin kotiloiden tarvitsemaa korkeaa ilmankosteutta. Laadukkaissa lasiterraarioissa on myös riittävä ilmanvaihto, mikä auttaa olosuhteiden tasapainossa. Aikaisemmin muoviterraariot, ns. faunaboksit, olivat yleisiä akaattikotiloiden asumuksina, mutta nykyään niitä suositellaan lähinnä poikasille tai väliaikaiskäyttöön. Muoviterraariossa ilmankosteuden hallinta on hankalampaa, se tarjoaa rajallisesti tilaa ja naarmuuntuu helposti, mikä vaikeuttaa puhtaanapitoa ja kosteuden hallintaa. Muoviterraariosta on kuitenkin edelleen hyötyä aikuisen kotilon hoidossa: kotilon voi huoletta siirtää siihen siivouksen ajaksi, ja muoviterraario toimii hyvin myös kuljetuksessa. Tyypillistä onkin, että kotilon poikanen sijoitetaan ensin muoviterraarioon ja eläimen kasvaessa siirrytään tilavampaan, lasiseen "oikeaan" terraarioon.

Terraariota ei saa sijoittaa suoraan auringonpaisteeseen, sillä kotilot ovat herkkiä kuumuudelle ja suljetun astian lämpötila voi nousta nopeasti liian korkeaksi.

• Terraarioihin voit tutustua täällä >

Pohjamateriaali

Akaattikotilot ovat innokkaita kaivautujia, ja pohjamateriaalin tulee olla siihen hyvin soveltuva. Lannoittamaton multa, turve ja eriliaset humusseokset sopivat hienosti. Lisäksi pohjalle voidaan laittaa sammaltakin.
Pohjamateriaalia laitetaan 5-10 cm, jotta kotilo pystyy kaivautumaan kokonaan piiloon. Hiekka, sora ja esimerkiksi kutterinpuru eivät sovellu kotiloille, sillä ne eivät sido kosteutta ja lisäksi ne voivat vahingoittaa kotilon jalkaa, pölistä ja häiritä kaivautumista.

• Pohjamateriaalit terraarioihin löydät täältä >

 

Kosteus

 

Korkea ja tasainen ilmankosteus on akaattikotiloille elintärkeää. Sopiva kosteustaso on noin 70–90 prosenttia.

Terraarion pohjamateriaalin tulee olla kostea ja kuohkea, mutta ei varsinaisesti märkä.Pohjaa sumutetaan päivittäin, jotta se pysyy tasaisen kosteana. Kosteutta voi ylläpitää myös automaattisilla sadetinjärjestelmillä. Akaattikotiloille sopii parhaiten matalalle suunnattu, hienojakoinen sumu, joka kostuttaa pohjan mutta ei tee terraariosta läpimärkää. Järjestelmä voidaan ajastaa sumuttamaan lyhyesti kerran päivässä, mikä helpottaa tasaisen kosteuden ylläpitoa erityisesti suurissa terraarioissa. Liian voimakasta sadetusta tulee välttää, jotta pohja ei tule liian märäksi. 

Monet kotilot nauttivat matalasta “kylpykupista”, jossa vesitaso on hyvin matala - nämä kotilot eivät osaa uida, joten syvässä vedessä ne hukkuvat. Kylpyastia ei ole välttämätön, mutta voi lisätä terraarion kosteutta ja tarjota kotilolle mahdollisuuden lisäkosteuden etsintään. 

Jos pohja pääsee kuivumaan liikaa, kotilo voi vetäytyä pitkäksi aikaa kuoreensa ja sulkea suuaukon tiiviillä kalvolla kosteuden säästämiseksi. Kosteuden nostaminen auttaa kotiloa palaamaan aktiiviseksi.

• Matalia kylpyastioita terraarioihin löydät TÄÄLTÄ >
• Tuotteet kosteuden hallintaan löydät täältä >

 

Sisustus

Kotilot eivät vaadi monimutkaista sisustusta, mutta arvostavat turvallisia piilopaikkoja ja mahdollisuutta kiipeillä terraarion pinnoilla. Sisustuksessa voi käyttää korkkiluolia, kookospiiloja, leveitä tekokasveja ja matalia juurakoita. Elävät kasvit päätyvät yleensä nopeasti kotiloiden ruoaksi, joten tekokasvit ovat käytännöllisin vaihtoehto.

• Tutustu terraariokoristeisiin täällä >
• Terraarion luolia löydät täältä >

 

Kasvit

Suurin osa elävistä kasveista tulee ajan myötä syödyksi, mutta nopeakasvuisia kasveja voi halutessaan kokeilla. Useimmat harrastajat valitsevat kuitenkin tekokasvit, jotka kestävät hyvin kosteutta ja helpottavat terraarion puhtaanapitoa.

• Tutustu aitoihin terraariokasveihin TÄÄLLÄ >
• Tutustu muovikasveihin TÄÄLLÄ >
• Tutustu roikkuviin muovikasveihin TÄÄLLÄ >

 

Lämpötila

Kotilot viihtyvät parhaiten normaalissa huoneenlämmössä, 20–24 asteessa. Lisälämmitys ei yleensä ole tarpeen, kunhan terraario sijoitetaan paikkaan, jossa lämpötila ei laske kovin alas eikä vaihtele voimakkaasti. Talvella tulee välttää vetoisia ikkunoita ja kylmiä lattianrajoja.

• Tutustu lämpölamppuihin TÄÄLLÄ >
• Tutustu muihin lämmitysratkaisuihin TÄÄLLÄ >

Valaistus

Kotilot eivät kaipaa voimakasta lisävalaistusta. Pehmeä LED-valo helpottaa terraarion seurantaa ja puhtaanapitoa, mutta valon ei tule nostaa terraarion lämpötilaa.

• Tutustu terraariolamppuihin TÄÄLLÄ >

 

 

Ruokinta

 

Akaattikotilot ovat todellisia sekasyöjiä, jotka syövät sekä kasvikunnan että eläinkunnan tuotteita. Perusruokavalion tulisi kuitenkin koostua pääasiassa tuoreista kasviksista, salaateista ja hedelmistä, kuten kurkusta, kesäkurpitsasta, porkkanasta, bataatista, omenasta ja erilaisista vihreistä. Ruoka on hyvä tarjota matalalta ruoka-astialta, jotta se ei sotke pohjamateriaalia.

Kasvisten rinnalla kotilot hyötyvät proteiinilisästä, joka tukee kuoren ja kudosten kasvua sekä yleistä hyvinvointia. Proteiinia voidaan tarjota esimerkiksi kalanruokahiutaleina, katkarapujauheena, kalanruokagranulaattina tai  pieninä annoksina keitettyä kananmunaa tai raakaa lihaa. Proteiinia ei kuitenkaan pidä antaa jatkuvasti tai liikaa, sillä runsas proteiininsaanti voi kiihdyttää munintaa ja kuormittaa kotiloiden elimistöä. Sopiva määrä on kerran viikossa tai harvemmin.

Kalkki on olennainen osa kotiloiden ravintoa, sillä sen avulla kuori kasvaa vahvana. Seepiansuomu tai muu kalsiumlähde tulisi olla terraariossa jatkuvasti saatavilla. 

• Seepian suomut löydät TÄÄLTÄ >

Siivous ja ylläpito

Akaattikotilot ovat helppohoitoisia, mutta terraarion perussiivous on tärkeä osa niiden hyvinvointia. Kotilot erittävät liikkuessaan limaa, joka jää helposti terraarion seinille ja sisustukseen. Tämä on täysin normaalia, mutta käytännössä se tarkoittaa, että terraarion koristeet ja lasiseinät kaipaavat säännöllistä puhdistusta, jotta näkyvyys pysyy hyvänä ja terrrario siistinä.

Ruoantähteet on hyvä poistaa päivittäin, sillä kostea ympäristö saa ne pilaantumaan nopeasti. Pohjamateriaalin pintakerroksen voi vaihtaa osittain parin viikon välein, jos se likaantuu nopeasti. Koko pohjamateriaali vaihdetaan yleensä muutaman kuukauden välein eläinmäärästä ja terraarion koosta riippuen.

Lasiterraario on helppo pestä lämpimällä vedellä ja terraariokäyttöön tarkoitetulla pesuaineella. Pesuaine on tärkeää huuhdella huolellisesti, jotta jäämiä ei pääse kotiloiden jalkaan tai ruokaan. Sisustuselementit, kuten korkkiluolat ja tekokasvit, voi pestä samalla kertaa.

Kun pohja vaihdetaan kokonaan, terraarion sisäpinnat kannattaa pyyhkiä puhtaaksi limasta ja täplistä. Myös kotilot itse voi halutessaan huuhdella kädenlämpöisellä vedellä, mikä helpottaa likaantuneen kuoren puhdistamista ja vähentää limajälkiä terraariossa.

• Terraarion pesuaineet löydät TÄÄLTÄ >

Kotilon käsittely

Akaattikotiloita voi käsitellä, mutta se tulee tehdä rauhallisesti ja varoen. Kotilon kuori on sen tärkein suoja, ja erityisesti kuoren vaaleampi, kasvava reunus on herkkä ja hauras. Pienet reunamurtumat kotilo pystyy yleensä korjaamaan itse, mutta suuremmat vauriot voivat olla kohtalokkaita.

Kotiloa ei tule koskaan vetää suoraan irti lasista tai muusta sileästä pinnasta, johon se on tarttunut. Kotilon jalka tarttuu voimakkaasti alustaan, ja jos kotilon vetää väkisin irti, kotilon kuori voi irrota ruumiista – tilanne, josta kotilo ei selviä. Oikea tapa irrottaa kotilo on liu’uttaa sitä rauhallisesti kohti terraarion reunaa tai paikkaa, jossa se itse löysyttää otettaan. Tarvittaessa voit kostuttaa ympäristöä kevyesti, mikä helpottaa irrottamista.

Putoamiset ovat kotiloille vaarallisia. Jos kuori murtuu kovasta iskusta ja vaurio ulottuu syvemmälle kuin kuoren reuna-alueelle, on todennäköistä, että kotilo ei toivu. 

Käsittely ei ole kotilolle välttämätöntä, mutta kun sitä tehdään harvoin ja oikein, se voi helpottaa puhtaanapitoa ja kotilon tarkkailua ilman merkittävää stressiä. Kotilot erittävät liikkuessaan limaa, joka suojaa niiden jalkaa ja helpottaa liikkumista. Lima on vaaratonta, mutta voi tehdä käsistä ja terraarion pinnoista liukkaita, minkä vuoksi käsittelyssä on hyvä olla rauhallinen ja tukeva ote.

 

Lisääntyminen

Akaattikotilot ovat hermafrodiitteja eli kaksineuvoisia. Niillä on sekä uroksen että naaraan sukupuoliominaisuudet, ja kaikki aikuiset kotilot voivat munia. Hedelmöittyneiden munien muninta edellyttää kuitenkin aina kahden kotilon parittelua, sillä Achatina- ja Archachatina-suvut eivät pysty itsehedelmöitykseen - tällöin niiden sanottaisiin olevan partenogeneettisiä. Yksin elävä kotilo voi silti munia munakasoja, mutta munta ovat hedelmöittymättömiä – tai harvoissa tapauksissa hedelmöittyneitä, mikäli kotilo on aiemmin paritellut ja varastoinut siittiöitä parittelusta ennen yksin jäämistään.
Kotilot saavuttavat sukukypsyyden noin 6-12 kk iässä ja lisääntyvät herkästi. Munat haudataan pohjamateriaaliin, yleensä kymmeniä tai jopa satoja kerralla, ja ne voivat kehittyä lämpimässä terraariossa nopeasti kuoriutuviksi poikasiksi.

Koska poikueet ovat suuria ja jälkeläisten sijoittaminen uusiin koteihin on usein haastavaa, lisääntymistä tulee harkita huolellisesti. Jos munia ei toivota, pohjamateriaali kannattaa tarkistaa säännöllisesti, esimerkiksi viikoittain. Munat poistetaan vastuullisesti pakastamalla ne kokonaan jäätymiseen asti tai murskaamalla huolellisesti heti muninnan jälkeen. Näin estetään hallitsematon lisääntyminen ja taataan kotiloille hyvät ja hallitut olosuhteet.

---