Espanjan kilpikonna
Espanjankilpikonna, Testudo graeca on yksi tunnetuimmista Välimeren alueen maakilpikonnista. Se tunnetaan myös nimellä kreikankilpikonna, mikä aiheuttaa usein sekaannusta, mutta kyseessä on eri laji kuin kreikanlkikokonna Testudo hermanni. Espanjankilpikonna on arvostettu rauhallisen luonteensa, kauniin kilpensä ja pitkän elinikänsä vuoksi. Oikein hoidettuna se voi elää useita vuosikymmeniä ja olla pitkäikäinen seuralainen – jopa sukupolvelta toiselle siirtyvä lemmikki.
Espanjankilpikonna tunnetaan englanniksi nimellä Greek tortoise. Tieteellinen nimi on Testudo graeca. Lajista tunnetaan useita alalajeja, joita esiintyy laajalla alueella Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Alalajien välillä on eroja koossa, värityksessä ja elinympäristöissä, minkä vuoksi myös hoito-olosuhteissa voi olla hienoisia eroja.
Uhanalaisuus
Espanjankilpikonna on luonnossa uhanalainen laji. Se kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen II sekä EU:n lajiliitteeseen A, mikä tarkoittaa, että se on tiukasti suojeltu. Lajia onneksi kasvatetaan terraario-oloissa laajasti, mikä on äärimmäisen tärkeää luonnonkantojen suojelemisen kannalta. Jotta eläintä hankittaessa voidaan varmistua sen olevan kasvatettu, on tärkeää, että myyjällä on antaa eläimelle mukaan asianmukaiset asiakirjat.
Levinneisyys
Espanjankilpikonnan levinneisyysalue on laajempi kuin kreikankilpikonnalla. Luonnossa sitä tavataan Espanjassa, Kreikassa, Balkanilla, Turkissa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Elinympäristöt vaihtelevat kuivista pensaikoista ja niityistä puolikuiviin kivikkoisiin alueisiin.
Koko ja elinikä
Espanjankilpikonnan koko vaihtelee alalajin mukaan. Useimmat yksilöt kasvavat noin 15–25 cm pituisiksi. Naaraat ovat yleensä koiraita kookkaampia. Paino ja lopullinen koko riippuvat sekä perimästä että kasvuolosuhteista. Elinikä on pitkä, tyypillisesti 50–80 vuotta, ja hyvin hoidettu yksilö voi elää vielä tätäkin pidempään. Espanjankilpikonnan hankkiminen on siis erittäin pitkäaikainen sitoumus.
Terraario
Espanjankilpikonna on aktiivinen ja liikkuvainen eläin, joka tarvitsee runsaasti tilaa. Yhdelle aikuiselle yksilölle tulisi varata vähintään noin kaksi neliömetriä pohjapinta-alaa. Useamman yksilön pitäminen yhdessä kasvattaa tilantarvetta huomattavasti.
Kilpikonnaa ei tule pitää vapaana lattialla. Lattia on usein liukas, vetoisa ja kylmä, ja kodin vaaratekijät, kuten sähköjohdot, huonekalujen alle juuttuminen tai muiden lemmikkien läsnäolo, altistavat onnettomuuksille. Lisäksi lattialla kilpikonna ei saa tarvitsemiaan lämpötilaeroja eikä UV-valaistusta, joita se tarvitsee aineenvaihduntaansa ja luustonsa kehitykseen. Suurin ongelma on kova ja joustamaton pohja. Jatkuva oleskelu joustamattomalla pohjalla altistaa konnan erilaisille nivelongelmille. Siksi kilpikonnalle on aina turvallisinta ja terveellisintä järjestää oma tilava, asianmukaisesti varustettu terraario tai sisäaitaus.
Pohjamateriaali
Luonnossa espanjankilpikonna elää kuivilla ja puolikuivilla alueilla, joissa se kaivautuu maahan suojautuakseen kuumuudelta ja kylmyydeltä. Terraarion pohjamateriaalin tulee mahdollistaa kaivautuminen. Sopivia vaihtoehtoja ovat hiekan ja turpeen sekoitus, humuspohjat sekä kilpikonnille tarkoitetut hiekkapitoiset seokset.
Sisustus
Sisustuksessa tulee olla sekä avoimia liikkumatiloja että turvallisia piilopaikkoja. Kaarnanpalat, saviruukut, kivirakenteet ja valmiit luolat toimivat hyvin. Loivat rinteet ja erilaiset tasot lisäävät liikkumismahdollisuuksia ja tarjoavat virikkeitä.
Aitoja kasveja voidaan käyttää, mutta ne päätyvät usein ravinnoksi. Keinotekoiset kasvit kestävät paremmin kulutusta ja tuovat terraarioon luonnollista ilmettä.
- Tutustu luoliin TÄÄLLÄ >
- Tutustu somisteisiin TÄÄLLÄ >
- Tutustu tekokasveihin TÄÄLLÄ >
- Tutustu aitoihin kasveihin TÄÄLLÄ >
Lämpö ja ilmankosteus
Espanjankilpikonna on sopeutunut lämpimään ilmastoon, mutta osa alalajeista elää alueilla, joissa ilmankosteus on hieman korkeampi kuin kreikankilpikonnan tyypillisissä elinympäristöissä. Terraarion lämpötilan tulee vaihdella eri alueilla. Lämmittelypaikan alla lämpötilan tulisi olla noin 32–35 °C, muualla terraariossa 20–28 °C. Yöllä lämpötila voi laskea noin 15–18 °C:een.
Ilmankosteuden tulisi olla maltillinen, noin 40–60 %. Poikasilla hieman korkeampi kosteus voi tukea tervettä kilven kehitystä, mutta terraario ei saa olla kostea tai huonosti tuulettuva. Liiallinen kosteus altistaa hengitystieinfektioille ja muille terveysongelmille. Hyvä ilmanvaihto on tärkeää.
Valaistus
UVB-valo on välttämätön D3-vitamiinin muodostumiselle ja kalsiumin imeytymiselle. Ilman riittävää UVB-säteilyä kilpikonnalle voi kehittyä luuston aineenvaihduntasairaus (Metabolic Bone Disease, MBD), joka näkyy kilven pehmenemisenä, epämuodostumina ja yleisenä heikkoutena.
UVB-valo tulee asentaa esteettä eläimen ylle, sillä UV-säteily ei läpäise lasia. Lamppu vaihdetaan valmistajan ohjeen mukaan, yleensä 6–12 kuukauden välein. UVB-valon lisäksi terraarioon suositellaan kirkasta yleisvalaistusta, joka jäljittelee luonnon päivänvaloa ja tukee aktiivisuutta.
Paras yhdistelmä syntyy, kun terraariossa on:
- UVB-valo D3-vitamiinin synteesiä ja kalsiumin imeytymistä varten
- päivänvalovalo yleisvalaistukseksi ja aktiivisuuden tukemiseksi
- lämpölähde (lämpölamppu), joka luo lämpötilaeron ja lämmittelyalueen (erityisesti silloin, kun UV tuotetaan loisteputkella)
Valojen käyttörytmi kannattaa pitää noin 12 tuntia päällä ja 12 tuntia pois päältä, jolloin jäljitellään luonnollista vuorokausirytmiä.
Ruokinta
Espanjankilpikonna on täysin kasvissyöjä, ja sen ruokavalion tulee olla runsaskuituinen ja vähäenerginen. Hyvä perussääntö on, että ruokavaliosta noin 80 prosenttia muodostuu kuitupitoisista lehti- ja heinämäisistä kasveista ja noin 20 prosenttia muista lisukkeista.
Luonnossa espanjankilpikonna elää Välimeren alueen kuivahkoilla niityillä, pensaikoissa ja kivikkoisilla maastoilla. Se laiduntaa matalia, karuja kasveja, jotka ovat kuitupitoisia ja vähäkalorisia. Runsas kuitu ja maltillinen energiapitoisuus pitävät kasvun tasaisena ja ehkäisevät lihomista sekä kilven epänormaalia kasvua.
Suomessa ruokinta voidaan rakentaa pitkälti samoista luonnonkasveista kuin kreikankilpikonnalla ja nelivarvaskilpikonnalla. Sopivia ovat esimerkiksi voikukanlehdet, piharatamo, vuohenputki, horsma, kamomillasaunio, takiaiset, huopakeltamo, kultapiisku, ruiskaunokki ja apila. Kesäaikana ruokaa voi kerätä puhtaista paikoista, ja osan kasveista voi kuivata tai pakastaa talven varalle.
Jos luonnonkasvien kerääminen ei ole mahdollista, voidaan käyttää valmiita kuivaseoksia, jotka jäljittelevät kilpikonnan luontaista ravintoa. Esimerkiksi kotimainen UniTuvan maakonnan ruoka sisältää runsaasti heinäkasveja sekä lehteviä kasveja, ja sopii erinomaisesti ruokavalion pohjaksi.
Ruokakauppojen hyllyiltä löytyviä ruokavaihtoehtoja ovat mm. tummat salaatit ja vuonankaali. On erittäin suositeltavaa lisätä kostutettuihin salaatteihin Unituvan kuivaruokaa, jotta kokonaisuus on riittävän monipuolinen.
Ruokaan lisätään säännöllisesti kalsiumia ja tarvittaessa vitamiineja. D3-vitamiini on tärkeä erityisesti kasvaville poikasille ja muniville naaraille, vaikka käytössä olisi UVB-valaistus.
Ruokinta tapahtuu yleensä kerran päivässä, mieluiten aamulla. Yksi tai kaksi paastopäivää viikossa auttaa ehkäisemään yliruokintaa ja liian nopeaa kasvua. Kilpikonnalla tulee olla jatkuvasti tarjolla raikasta vettä ja kuivaa heinää.
Hoito ja hygienia
Päivittäinen voinnin seuranta on tärkeää. Ruoka ja vesi vaihdetaan säännöllisesti, ja ulosteet poistetaan tarpeen mukaan. Pohjamateriaali uusitaan säännöllisesti.
Kilpikonna ei ole sylieläin, ja liiallinen käsittely voi aiheuttaa stressiä. Kädet pestään aina käsittelyn jälkeen salmonellariskin vuoksi.
Sukupuolten erot ja lisääntyminen
Urokset ovat yleensä pienempiä ja niillä on pidempi, paksumpi häntä sekä kovera vatsakilpi. Naaraat ovat kookkaampia ja vatsakilpi on tasainen.
Lisääntymisaika sijoittuu kevääseen talvilevon jälkeen. Naaras munii useita munia kaivamaansa kuoppaan. Kotioloissa lisääntyminen vaatii tarkkaa lämpötilan ja kosteuden säätelyä
Talvilepo
Espanjankilpikonna viettää luonnossa talvikauden talvilevossa (brumaatio), ja myös lemmikkinä pidettävälle yksilölle tämä vuosirytmi on tärkeä osa sen hyvinvointia. Oikein toteutettu talvilepo tukee aineenvaihduntaa, auttaa pitämään kasvun tasaisena ja edistää lisääntymisterveyttä.
Syksyllä talvilepoon valmistautuminen aloitetaan lyhentämällä päivän pituutta ja vähentämällä ruokintaa asteittain. Ennen lepoa kilpikonna paastoaa yksilön koosta riippuen noin 2–4 viikkoa, jotta ruoansulatuskanava ehtii tyhjentyä. Paaston aikana konnaa kylvetetään säännöllisesti nestetasapainon turvaamiseksi.
Talvilevon lämpötilan tulisi olla tasainen, noin +4–+6 °C. Horroksen aikana kilpikonnan painoa seurataan viikoittain. Mikäli paino laskee yli 10 prosenttia tai eläimen voinnissa havaitaan poikkeavaa, talvilepo keskeytetään hallitusti.
Talvilevon järjestäminen voi tuntua monesta harrastajasta haastavalta. Kilpikonnien UniTupa tarjoaa mahdollisuuden turvalliseen ja valvottuun talvehtimiseen. UniTuvassa olosuhteet ovat tarkasti säädellyt ja jokaisen yksilön vointia seurataan koko lepokauden ajan. Omistaja saa mukaansa myös tiedon kilpikonnan painokehityksestä ja voinnista levon aikana.
Ulkoilu ja kesähoito
Kesäkaudella espanjankilpikonna hyötyy suuresti ulkoilusta. Luonnollinen auringonvalo on tehokkain D3-vitamiinin lähde, ja ulkona liikkuminen tukee lihaskuntoa sekä yleistä vireyttä. Ulkoilu tulee kuitenkin aina järjestää turvallisessa aitauksessa.
Kilpikonnaa ei saa päästää vapaaksi pihalle, sillä se liikkuu yllättävän nopeasti ja osaa kaivautua tai piiloutua tehokkaasti. Ulkoaitauksen reunojen tulee olla riittävän korkeat ja mieluiten osittain maahan upotetut. Pohjan tulee estää kaivautuminen karkuun, ja aitauksessa on oltava sekä aurinkoisia että varjoisia alueita. Raikas vesi on tarjolla jatkuvasti, ja yläpuolinen suoja estää lintujen ja muiden eläinten aiheuttamat riskit.
Mikäli omaa kesäaitausratkaisua ei ole mahdollista toteuttaa, voidaan kesähoito järjestää asiantuntevassa hoitopaikassa. UniTuvan kesähoitolassa kilpikonnille tarjotaan turvallinen, lajille sopiva ympäristö, jossa ne saavat nauttia ulkoilusta valvotuissa olosuhteissa.