Terraariokasvit ja lihansyöjäkasvit

Eivät. Terraariokasvien valinta riippuu aina terraarion olosuhteista. Trooppisiin, kosteisiin terraarioihin soveltuvat eri kasvit kuin kuivempiin tai puolikuiviin ympäristöihin.
Terraarion koko vaikuttaa lajivalintaan ilman muuta myös.
Lisäksi on tärkeää huomioida eläinlaji. Esimerkiksi kaivavat, kasveja syövät, painavat tai voimakkaasti liikkuvat eläimet voivat vahingoittaa herkempiä kasveja, jolloin kannattaa valita kestävämpiä lajeja.

Aavikkoliskon kannalta kasvivalo ei ole välttämätön eikä ensisijainen valonlähde. Aavikkoliskot, kuten parta-agama, tarvitsevat ennen kaikkea UVB-valoa ja kirkasta päivänvaloa, jotka jäljittelevät aavikon voimakasta auringonpaistetta ja tukevat eläimen terveyttä, aktiivisuutta ja kalsiumaineenvaihduntaa. Hyvä uutinen on, että sama valaistus riittää useimmiten myös terraariokasveille.
Kun terraariossa on UVB-valo tai UVB + kirkas päivänvaloputki, saavat monet yleisesti käytetyt terraariokasvit täysin riittävästi valoa kasvaakseen ja pysyäkseen hyväkuntoisina. Tämä koskee erityisesti aavikkoterraarion kasveja, kuten mehikasveja, jukia, agaveja ja muita valoa sietäviä lajeja.

Erillinen kasvivalo ei siis ole pakollinen osa terraariota. Sitä käytetään lähinnä silloin, kun terraariossa on runsaasti eläviä kasveja, kasvit ovat vaativampia, varjoisassa kohdassa, tai halutaan erityisen rehevä ja kasvipainotteinen kokonaisuus. Useimmille harrastajille riittää täysin se, että valaistus on alun perin suunniteltu eläimen tarpeiden mukaan. Kun eläin saa oikeanlaista valoa, myös kasvit pärjäävät usein yllättävän hyvin ilman erillistä kasvivaloa.

Terraariokasvien kanssa ei siis tarvitse tehdä asioista monimutkaisia – oikein valittu kasvilajisto ja toimiva perusvalaistus vievät jo pitkälle.

Useimmille terraariokasveille riittää sama valaistus, joka on jo valittu eläimen tarpeiden mukaan. Terraariokasvit on valittu juuri siksi, että ne kestävät ja hyötyvät terraarioissa yleisesti käytettävästä valaistuksesta ilman erillistä kasvivaloa. Valon tarve riippuu ennen kaikkea terraariotyypistä.

Aavikkoterraariossa käytettävä kirkas päivänvaloputki ja UVB-valo tuottavat runsaasti valoa myös kasveille. Monet aavikkokasvit, kuten mehikasvit, jukat ja muut kuivuutta sietävät lajit, viihtyvät tällaisessa valaistuksessa erinomaisesti. Näissä terraarioissa kasvivaloa ei yleensä tarvita lainkaan. (Muistathan, että teräväpiikkisiä kaktuksia ei kannata sijoittaa samaan terraarioon eläinten kanssa.)

Sademetsä- ja kosteissa terraarioissa valaistus on usein hieman pehmeämpää, ja kasvit on valittu kestämään hajavaloa. Saniaiset, köynnöskasvit, sammalet ja muut kosteuden ystävät kasvavat hyvin, kun terraariossa on tasainen päivävalaistus ja riittävä ilmankosteus. Myös näissä terraarioissa eläimelle suunniteltu perusvalaistus riittää useimmiten.

Erillinen kasvivalo on hyödyllinen lisä silloin, kun:

• terraariossa on paljon eläviä kasveja
• kasvit peittävät suuren osan pinnasta
• kasvit ovat vaativampia tai sijoitettu varjoisiin kohtiin
• tavoitteena on erityisen rehevä ja näyttävä kasvikasvu

Kasvivalo ei kuitenkaan ole pakollinen osa toimivaa terraariota. Oikeanlainen kasvivalinta on usein tärkeämpää kuin valaisimien määrä. Kun kasvit on valittu terraarion valaistuksen ja olosuhteiden mukaan, ne kasvavat hyvin ilman monimutkaisia ratkaisuja.

Yksinkertaistettuna:
eläimen valaistus ensin, kasvit sen mukaan. Tämä periaate toimii lähes kaikissa terraarioissa.

Kyllä, joissain tapauksissa lihansyöjäkasvi voidaan sijoittaa eläimen terraarioon, mutta se vaatii harkintaa. Lihansyöjäkasvit eivät ole lähtökohtaisesti vaarallisia terraarioeläimille, mutta niiden tarpeet poikkeavat monista muista kasveista, ja kaikki terraariot eivät sovi niille.

Lihansyöjäkasvit viihtyvät yleensä kosteissa, hyvin valaistuissa ja ravinneköyhissä olosuhteissa. Ne sopivat parhaiten sademetsäterraarioihin tai paludaarioihin, joissa ilmankosteus on korkea ja lämpötila tasainen. Kuivat aavikkoterraariot eivät yleensä ole niille sopivia.

Eläinlaji on tärkeä huomioida. Rauhalliset, kasveja vahingoittamattomat eläimet sopivat paremmin samaan terraarioon lihansyöjäkasvien kanssa. Kasvit eivät ole tarkoitettu eläinten ravinnoksi, ja jatkuva tallominen tai kaivaminen voi vahingoittaa niitä nopeasti.

Lisäksi on hyvä muistaa, että lihansyöjäkasvit eivät “siivoa” terraariota eivätkä korvaa hoitoa. Ne ovat ensisijaisesti kasveja, jotka tarvitsevat oikeat olosuhteet voidakseen hyvin.

Useimmiten lihansyöjäkasvia ei tarvitse ruokkia erikseen lainkaan. Toisin kuin usein ajatellaan, lihansyöjäkasvit eivät saa energiaansa saaliista, vaan valosta fotosynteesin kautta, aivan kuten muutkin kasvit. Hyönteiset ovat niille lähinnä lisäravinne, erityisesti typen lähde, eivät elinehto. Terraariossa tai sisätiloissa kasvi hoitaa saalistuksen yleensä itse, jos ympäristössä liikkuu satunnaisesti pieniä hyönteisiä, kuten kärpäsiä tai harsosääskiä. Tämä riittää useimmissa tapauksissa täysin hyvin, eikä kasvia tarvitse “auttaa” ruokinnalla.

Yleisin hoitovirhe lihansyöjäkasvien kanssa on liiallinen ruokinta. Kun kasvia ruokitaan liian usein tai liian suurilla saaliilla, ansat voivat mädäntyä tai kasvi kuluttaa liikaa energiaa sulatusprosessiin. Tämä voi heikentää kasvin yleiskuntoa erityisesti lämpimässä ja kosteassa terraarioympäristössä.

Jos kasvi on ympäristössä, jossa hyönteisiä ei ole lainkaan, sitä voi halutessaan ruokkia hyvin maltillisesti, esimerkiksi yhdellä pienellä hyönteisellä noin 2–4 viikon välein. Ruokinta ei kuitenkaan ole pakollista kasvin selviytymisen tai kasvun kannalta.

On tärkeää muistaa muutama perussääntö:

• lihansyöjäkasveja ei saa lannoittaa tavallisilla kasvilannoitteilla

• kasville ei saa antaa ihmisille tai eläimille tarkoitettua ruokaa

• valo ja puhdas, vähäravinteinen vesi ovat tärkeämpiä kuin ruokinta

Useimmiten terraariokasveja ei tarvitse lannoittaa lainkaan, ainakaan säännöllisesti. Terraario on pieni ja herkkä kokonaisuus, jossa ravinteet kiertävät eri tavalla kuin tavallisessa ruukussa. Monissa terraarioissa kasvit saavat tarvitsemansa ravinteet jo kasvualustasta, lehtisilpun ja orgaanisen materiaalin hajoamisesta. Erityisesti bioaktiivisissa terraarioissa, joissa on esimerkiksi hyppyhäntäisiä ja siiroja, kasvit hyötyvät luonnollisesta ravinteiden kierrosta, eikä lisälannoitusta yleensä tarvita.

Milloin lannoitus voi olla tarpeen?

Joissain tilanteissa kevyt ja harkittu lannoitus voi olla perusteltua. Jos kasvit ovat alkuperäisissä ruukuissaan, ruukkumullan ravinteet voivat kulua ajan myötä loppuun. Tämä koskee erityisesti mehikasveja ja muita ruukkukasveja, joita ei ole istutettu osaksi terraarion omaa kasvualustaa. Myös pitkässä käytössä olevassa terraariossa, jossa kasvit ovat selvästi hidastaneet kasvuaan tai lehdet vaalenevat ilman muuta selittävää syytä, voidaan harkita hyvin varovaista lannoitusta.

Miten terraariokasveja lannoitetaan turvallisesti?

Jos lannoitusta käytetään, sen tulee olla erittäin laimeaa ja harvoin annosteltua. Lannoite annetaan mieluiten kasteluveden mukana. 
Tavallista huonekasvilannoitetta voi käyttää vain voimakkaasti laimennettuna, eikä lannoitusta tule tehdä rutiininomaisesti. Yksi kevyt lannoituskerta pitkän ajan kuluessa riittää usein, jos kasvi sitä ylipäätään tarvitsee.

Milloin lannoitusta ei tarvita?

Lannoitusta ei yleensä tarvita:

• heti istutuksen jälkeen, jos kasvualusta on uusi
• bioaktiivisessa terraariossa
• jos kasvit kasvavat normaalisti ja näyttävät terveiltä
• eläimiä sisältävissä terraarioissa, joissa eläimen turvallisuus on aina etusijalla

Useimmissa tapauksissa oikea kasvualusta, sopiva valaistus ja maltillinen kastelu riittävät pitkälle. Jos kasvi voi hyvin, sitä ei tarvitse lannoittaa.

Joissain tapauksissa voi, mutta varauksin. Monet tavalliset huonekasvit on jalostettu viihtymään huoneilman olosuhteissa, eivätkä ne aina sopeudu terraarion korkeaan kosteuteen, lämpöön tai rajalliseen ilmanvaihtoon. Erityisesti suljetussa terraariossa huonekasvi voi kärsiä nopeasti liiasta kosteudesta ja normaaliin huoneilmaan verrattuna pienemmästä ilmankierrosta.

Jos huonekasvia harkitaan terraarioon, on tärkeää selvittää sen alkuperäinen kasvupaikka luonnossa. Kasvit, jotka ovat alun perin trooppisia ja kasvavat metsien aluskasvillisuudessa, sopeutuvat usein paremmin terraarioon kuin kuivien tai viileiden alueiden lajit.

Huonekasvi tulee aina pestä huolellisesti ja pitää karanteenissa ennen terraarioon siirtämistä, jotta mahdolliset tuholaiset, lannoitejäämät ja torjunta-aineet eivät päädy eläinten elinympäristöön.

Luonnonkasvien käyttö terraariossa vaatii harkintaa. Ensinnäkin lainsäädäntö rajoittaa joidenkin kasvien keräämistä luonnosta, ja toiseksi luonnonkasvit voivat tuoda mukanaan loisia, hyönteisiä tai taudinaiheuttajia, jotka voivat olla haitallisia terraarioeläimille.

Lisäksi monet suomalaiset luonnonkasvit ovat sopeutuneet täysin erilaisiin olosuhteisiin kuin terraariossa vallitsee. Vaikka kasvi näyttäisi aluksi viihtyvän, se voi pitkällä aikavälillä heikentyä tai kuolla. Luonnonkasvien kohdalla riski on aina suurempi kuin viljellyissä, terraariokäyttöön tarkoitetuissa kasveissa.

Jos luonnonkasveja kuitenkin käytetään, ne tulee tunnistaa varmasti, puhdistaa huolellisesti ja totuttaa vähitellen terraarion olosuhteisiin.

Parta-agaman terraariossa kasvien tulee kestää kuumuutta, kuivuutta ja mekaanista rasitusta. Agamat liikkuvat paljon, ne kaivelevat jonkin verran pohjamateriaalia ja voivat kiipeillä kasvien päällä, joten herkät kasvit eivät yleensä selviä pitkään.

Hyviä kasveja ovat kestävät mehikasvit, ruohomaiset kasvit ja pensasmaiset lajit, jotka eivät ole myrkyllisiä ja jotka sietävät ajoittaista tallomista. Kasvien tulee olla turvallisia myös siltä varalta, että agama innostuu syömään niitä - parta-agaman ruokavaliossa kasvit näyttelevät merkittävää roolia.

Monissa parta-agaman terraarioissa kasveja käytetään harkiten joko osittain tai kokonaan tekokasvien tukemana. Elävät kasvit voivat kuitenkin lisätä ympäristön luonnollisuutta ja tarjota varjoa sekä virikkeitä.

Vaikka parta-agama onkin aavikkolaji, ei sen terraarioon saa laittaa eläviä pikikkäitä kaktuksia.

Terraariokasvin valinta lähtee aina terraarion ilmastosta, ei pelkästään kasvin ulkonäöstä. Aavikkoterraario, sademetsäterraario ja paludaario tarjoavat kasveille täysin erilaiset olosuhteet, ja väärä kasvivalinta johtaa usein siihen, että kasvi kuihtuu nopeasti – vaikka hoito olisi muuten huolellista. Alla esimerkkejä.

Aavikkoterraario – kuiva ja valoisa ympäristö

Aavikkoterraariossa kasvien tulee kestää kuivaa ilmaa, voimakasta valoa ja harvaa kastelua. Kasvit eivät saa olla herkkiä maaperän kuivuudelle, ja niiden on hyvä kestää myös lämpötilavaihteluita. Aavikkoterraarioon sopivia kasveja:

• Haworthia-lajit (esim. Haworthia cooperi, Haworthia cymbiformis)
• Mehikasvit
• Aloe-lajit (pienikokoiset)
• Sansevieria (anopinkieli) – erityisesti pienemmät lajikkeet
• Tillandsiat (ilmakasvit)
• Dracena colorama, Lohikäärmepuu

Sademetsäterraario – kostea ja rehevä ympäristö

Sademetsäterraariossa kasvit viihtyvät korkeassa ilmankosteudessa, hajavalossa ja tasaisessa lämmössä. Kasvit voivat olla herkempiä kuivuudelle, mutta hyötyvät sumutuksesta ja bioaktiivisesta pohjasta.

Sademetsäterraarioon sopivia kasveja:

• Fittonia-lajit (pitsilehdet)
• Peperomia-lajit (muorinkukat)
• Philodendron-lajit (esim. Philodendron scandens, verrucosum)
• Ficus pumila
• Saniaiset (esim. Nephrolepis)
• Maranta-lajit
• Sirovuoripalmu (Chamaedorea elegans)
• Bromeliat (esim. Guzmania, Vriesea)
• Sammalet 

Terraariokasvien myrkyllisyys ei ole mustavalkoinen kyllä–ei-kysymys. Usein kasvien myrkyllisyysluokitus perustuu siihen, ovatko ne ihmiselle myrkyllisiä, mutta tämä ei sellaisenaan kerro koko totuutta eläinterraarioista. Ihmisillä, matelijoilla ja sammakkoeläimillä on hyvin erilainen ruoansulatus, ja kasvi, joka on lievästi myrkyllinen ihmiselle, ei välttämättä ole vaarallinen terraarion eläimille – tai päinvastoin.

Käytännössä tärkeintä on tämä:

• Suurin osa terraariokasveista on turvallisia koristekasveja
• Useimmat matelijat eivät syö kasveja merkittävästi
• Myrkytykset ovat terraarioissa harvinaisia

Milloin kasvin myrkyllisyys voi olla ongelma?

Kasvien myrkyllisyys voi tulla merkitykselliseksi mikäli terraariossa elävät eläimet syövät kasveja tai juovat vetensä myrkyllisen kasvin päälle kertyneistä vesitiposta.

Monet yleisesti käytetyt terraariokasvit, kuten Fittonia, Peperomia, Bromeliat, Sammalet ja Ilmakasvit ovat terraariokäytössä turvallisia.