Akvaarion sammalet

Akvaarion sammal voi ruskettua monesta eri syystä. 

1. Veden lämpötila liian korkea

Useimmat akvaariosammalet viihtyvät 20–25 asteisessa vedessä. Lämpimässä vedessä (27–30 C) kasvu hidastuu ja sammal alkaa ruskistua.

• Pidä lämpö 22–25 C alueella
• Lisää jäähdytin tai tuuletin, jos tankki kuumenee helposti
• Huomioi aina kalojen tarpeet: lämpötilan vaihdokset tehdään asteittain ja lämpö pidetään kaloille optimaalisena. Mikäli kalat viihtyuvät lämpimässä vedessä kuin sammal, vaihda sammal muuhun kasviin.
• Vinkki: TÄÄLTÄ löydät kalojen hoito-ohjeita

2. Liikaa tai liian suoraa valoa

Sammalet ovat läntökohtaisesti varjoisten alueiden kasveja. Liian voimakas valaistus tai liian pitkä valaistusaika saattaa "polttaa" sammalen ruskeaksi.

• Lyhennä valoaikaa 
• Säädä valotehoa
• Siirrä sammal varjoisampaan kohtaan 

3. Huono vedenkierto sammaleen kohdalla

Jos virtaus on heikko, sammalen päälle kertyy biofilmiä ja roskia, joka voi tukahduttaa kasvuston.

• Säädä suodattimen paluusuuntaa
• Lisää kevyttä virtausta sammaleen läheisyyteen
• Poista irtoroskat esim. kevyesti lappoamalla

4. Levä 

Uusissa akvaarioissa tai tankissa, jossa on paljon silikaatteja tai fosfaatteja, levä voi peittää sammaleen ja saada sen näyttämään kuolleelta.

• Lisää nopeasti kasvavia kasveja
• Pidä valo maltillisena
• Pyyhi levä varovasti pois
• Odota – levät häviävät usein itsestään kun akvaario kypsyy

5. Uudelleensopeutuminen

Jotkin sammalet kasvatetaan pinnan yläpuolella. Kun ne upotetaan akvaarioon, vanhat lehdet voivat ruskistua.

• Anna aikaa 2–5 viikkoa
• Ruskistuminen on normaalia – uusi, kirkkaanvihreä kasvusto kasvaa vähitellen tilalle

6. Ravinnepuutokset

Sammalet ovat vähäravinteisia, mutta täydellinen ravinteiden puute (erityisesti mikroravinteet) voi aiheuttaa ruskeutumista.

• Lisää nestemäistä kasviravinnetta 1–2 kertaa viikossa
• Lisää tarvittaessa CO2:ta, jos sitä ei käytetä lainkaan

7. CO2-puute

Ei yleensä yhtä herkkä kuin varsikasvit, mutta ilman CO2:ta sammal voi kasvaa hitaasti ja kuolla alimmaisista kerroksista.

• Lisää CO2-annostus 
• Varmista hyvä virtaus, jotta CO2 jakautuu tasaisesti

8. Liiallinen trimmaus

Jos sammal on trimmattu liian raskaasti, tai terä on repinyt kasvustoa, se voi stressireaktiona ruskettua.

• Trimmataan aina tasaisesti, kuin ”nurmikkoa”
• Käytä teräviä akvaarion kasvisaksia

Seuraavat ovat erittäin helppoja ja kestäviä:

• Jaavansammal (Taxiphyllum barbieri)
• Joulusammal (Vesicularia montagnei)
• Hentojatulinsammal (Monosolenium tenerum)
• Singaporen sammal (Vesicularia dubyana)
• Luhtaliuskasammal (Riccardia chamedryfolia)

Nämä pärjäävät hyvin jopa ilman lisä-CO2:ta ja vaativat vain maltillista valoa.

Yleisiä syitä:

• kiinnitys on ollut löysä ennenkuin kasvi on jurtunut alustaansa
• sammal on asetettu paksuna klönttinä → mätänevät sisäosat irrottavat sen
• kalat tai muut akvaarion asukit ovat kaivaneet sammaleen irti alustasta
• virtaus liian voimakas

Kiinnitä sammal ohuena, tasaisena kerroksena ja varmista, että virtaus ei tule suoraan päälle.
Kiinnitys on helpoin tehdä kasviliimalla.

Monia sammallajeja ei tosin sinällään haittaa, vaikka ne vain kelluisivat ympäri allasta - joskin omaa silmää voi miellyttää enemmän tilanne, jossa sammaleet kasvavat kauniisti alustassaan.

Hoito on helppoa:

• valo: matala–keskivahva
• vedenvaihdot: 30–40 % viikoittain
• nestemäinen kasviravinne: 1–2× viikossa (pieni annos)
• virtaus: kohtalainen, ei suoraan sammaleen päälle
• trimmaus: 4–8 viikon välein
• Vinkki: sammaleen päälle tulevat roskat kannattaa poistaa

Kyllä – monet akvaario­sammalet sopivat erinomaisesti myös sademetsäterraarioihin, paludaarioihin ja kosteisiin kasviterraarioihin. Suurin osa myytävistä sammalista on luonnossa maanpäällisiä kasveja, joita viljellään vain akvaariokäyttöön upotettuna. Siksi ne kasvavat hyvin myös kosteassa ilmassa - sammalet vaativat korkean ilmankosteuden (70–100 %) pysyäkseen vihreinä.

Terraarioon sopivat esimerkiksi:

• Jaavansammal (Taxiphyllum barbieri)
• Riippasammal, Vesicularia ferriei
• Saukonsammal (Leptodictyum riparium)
• Luhtaliuskasammal (Riccardia chamedryfolia)

Nämä kiinnittyvät helposti puuhun, kiveen tai taustaan ja muodostavat luonnollisen, vihreän pinnan.

Akvaariokasveille paras lamppu on LED-putki, joka tuottaa kasveille riittävästi valoa ja oikean värilämpötilan. Kasvit hyötyvät valosta, joka vastaa luonnollista päivänvaloa.

Suosi LED-lamppuja. LED-lamput ovat kasveille tehokkaita, pitkäikäisiä ja energiapihejä. Ne tuottavat paljon valoa (lm) pienellä wattimäärällä ja sopivat hyvin kaikentasoisille kasveille.

Värilämpötila 5500–6500 K: Tämä päivänvalon sävyinen valo tukee yhteyttämistä ja näyttää kalojen värit luonnollisesti. Nykyiset LED-akvaariovalot ovat tehokkaita, ja niiden spektri sisältää kasveille tärkeää sinistä ja punaista valoa, vaikka Kelvin-arvo olisi 9000 K, 10 000 K tai jopa korkeampi.

Kasvien vaativuus määrää tarvittavan valotehon. Kasvit voi periaatteessa jakaa vaativuustasoihin helppo - keskitaso - vaativa.

• Helpot kasvit: pärjäävät perus-LED-putkella
• keskitason kasvit: tarvitsevat selvästi kirkkaamman valon
• Vaativat kasvit: tarvitsevat tehokkaan LED-valon + CO2:n

Valaistuksen tasainen jakautuminen. Kasvit saavat eniten valoa suoraan lampun alta. Siksi leveään tai syvään akvaarioon kannattaa valita pidempi lamppu, tai kaksi lamppua rinnakkain, jos valaisinrungossa on paikka kahdelle putkelle.

Heijastimet parantavat valotehoa (T5/T8). Jos käytössä on perinteinen T5- tai T8-putki, hyvä heijastin voi lisätä kasvien saamaa valoa jopa 2–4-kertaisesti.

Vinkki: muista kasvien sijoittelu. Kookkaat ja leveälehtiset kasvit varjostavat voimakkaasti lähiympäristöään. Älä istuta paljon valoa tarvitsevia pikkukasveja suoraan suuren kasvin viereen – ne kärsivät nopeasti valon puutteesta.