Viljakäärmeen lisääntyminen

Viljakäärme lisääntyy terraario-oloissa suhteellisen helposti, kunhan perusasiat ovat kunnossa. Tällä samalla periaatteella lisääntyvät myös monet muut pohjoisamerikkalaiset rottakäärmelajit, tosin poikuekoko, muninta-aika ja haudonta-aika vaihtelee hieman eri lajien välillä.

Sukupuolien tunnistus 

Sukupuolierot eivät ole kovinkaan selvästi ulkoisesti havaittavissa. Uroksen ja naaraan hännät ovat erilaisia, joten häntiä vertailemalla voidaan sukupuoli aika varmaksi päätellä. Uroksen häntä on pitempi kuin naaraan. Uroksen häntä levenee aavistuksen verran cloacan (viemärisuolen) takaa alkavan hännän sivuilta, sillä uroksen sisäänvedetty, kaksiosainen sukuelin, hemipenis, leventää hännän tyveä. Naaraan häntä kapenee tasaisesti kärkeä kohden. Täysin varmasti sukupuoli voidaan todeta kokeneen harrastajan tai eläinlääkärin tekemällä sondauksella tai ns. poppaamalla - ilman kokemusta kumpaakaan toimepidettä ei kannata tehdä, jotta käärme ei vahingoitu.

• Sondaus: Tässä menetelmässä käytetään ohutta, tähän tarkoitukseen tehtyä sondia, joka työnnetään täysikasvuisen käärmeen kloakaan. Vähintään 90 cm pitkällä koiraalla sondin uppoamissyvyys on 40–70 mm, saman kokoisella naaraalla 6–12 mm. Tämä on hyvin tarkka tapa määrittää sukupuoli, mutta se vaatii kokemusta ja varovaisuutta - älä koskaan yritä sondausta ilman asiantuntijan paikalla oloa.

• Poppaus: Tässä menetelmässä puristetaan varovasti käärmeenpoikasen vartaloa kloakan alueelta, jolloin koiraalla saattaa näkyä ulos työntyvä hemipeniksen tyvi. Naarailla tätä ei tapahdu. Poppaus vaatii erittäin kokeneita käsiä, älä koeta sitä ilman asiantuntijan paikalla oloa.

Molemmat menetelmät ovat erittäin tehokkaita, mutta ne vaativat kokemusta ja taitoa, jotta käärmeelle ei aiheutuisi vahinkoa.

Pariskunnan valinta

Lisääntymistä varten valittavien käärmeiden tulee luonnollisesti olla terveitä ja riittävän vanhoja lisääntyäkseen. Viljakäärme saavuttaa sukukypsyyden tyypillisesti 18–24 kuukauden iässä. Ikää ratkaisevampaa on käärmeiden, etenkin naaraan, koko. Muninta on energiaa vievää ja rasitus saattaa vaikuttaa naaraan kasvuun, mikäli käärmeen annetaan lisääntyä liian pienikokoisena. Emon koko vaikuttaa myös poikasten kokoon, sillä pieni emo munii pieniä munia, joista kuoriutuu pieniä poikasia. Pienten poikasten hoito saattaa alkuun olla hankalaa: riittävän pienten ruokaeläinten löytäminen ei ehkä ole helppoa. On siis suositeltavaa valita emoksi mahdollisimman kookas naaras, jotta munitut munat olisivat mahdollisimman kookkaita. Pariskunnan väreillä ei ole merkitystä, kaikki värit lisääntyvät keskenään. Mikäli halutaan jalostaa jotain tiettyä väriä, tarvitaankin jo taustatietoja vanhemmista, sillä värien periytyminen ei ole aivan yksinkertaista.

Talvilepo (brumaatio)

Viljakäärme voi lisääntyä hienosti ilman talvilepoakin, mutta talvilevon on todettu olevan hyväksi paitsi lisääntymisen, myös käärmeen koko yleiskunnon kannalta. Ennen talvilepoa on tärkeää varmistaa, että käärme on täydellisessä terveydentilassa. Kaikki terveysongelmat voivat aiheuttaa komplikaatioita sekä naaraalle että jälkeläisille. Lisäksi, jos käärme asetetaan talvilepoon sairaana, sen kunto heikkenee nopeasti.

Ennen brumaatiojakson (talvilevon) aloittamista on hyvä huolehtia, että käärmeet ovat syöneet hyvin, sillä ne menettävät muutaman gramman painoa talvilevon aikana. Tarjoa joko suurempia ruokaeläimiä, tai ruoki käärmeitä hieman useammin kuin yleensä. Tee tämä kesän ja syksyn aikana.

Varmista ennen brumaatiota, että käärmeet ovat tyhjentäneet suolistonsa kokonaan. Kun suolisto on varmasti tyhjä, voit siirtää käärmeet esiviilennykseen, jossa ne pidetään erillisessä terraariossa noin 18–21 °C lämpötilassa 5–7 päivän ajan.

Tämän jälkeen lämpötilaa lasketaan 13–15 °C:een noin kuukaudeksi, minkä jälkeen lämpötila lasketaan 10 °C:een kuukaudeksi tai kahdeksi. Kokonaisbrumaatio kestää 2,5–3 kuukautta.

Hidas lämpötilan lasku estää käärmeitä joutumasta lämpöshokkiin. Äkillinen siirtyminen normaaleista lämpötiloista 10 °C:een aiheuttaisi todennäköisesti vakavia komplikaatioita.

Brumaation jälkeen

Kun käärmeet ovat olleet 10 °C:ssa vähintään kuukauden, prosessi käännetään päinvastaiseksi. Käärmeet pidetään 18–21 °C:ssa 5–7 päivää, minkä jälkeen ne siirretään takaisin normaaliin terraarioon tai lämpötilaa nostetaan vähitellen takaisin normaaliin.

Kun käärmeet ovat olleet normaalilämpötilassa 2–3 päivää, niille voi tarjota pienen aterian. Noin 5 päivän kuluttua aloitetaan normaali ruokintarutiini.

Kun naaras ja koiras laitetaan yhteen, on kaksi vaihtoehtoa:

1. Odota, että naaras luo nahkansa kerran brumaation jälkeen. Tätä pidetään ihanteellisena paritteluaikana, koska juuri luodun nahan pinnalla voi olla feromoneja, jotka houkuttelevat koiraan paritteluun.
2. Odota, että naaras on syönyt 3–4 ateriaa brumaation jälkeen. Monet kasvattajat suosivat tätä tapaa, sillä se varmistaa, että naaras on täysin toipunut.

Kun pariskunta laitetaan yhteen, ruokinta jatkuu normaalisti.

Useimmiten parittelu tapahtuu yöllä, mutta toisinaan käärmeet parittelevat ruokinnan tai nahanluonnin jälkeen.

Koiras ja naaras voidaan erottaa muutaman parittelukerran jälkeen tai vasta, kun naaraan vatsassa näkyy turvotusta. Kun turvotus havaitaan, naaraalle annetaan runsaasti ravinteikasta ruokaa, jotta sen ravitsemustila pysyy hyvänä ja se ei menetä liikaa painoa.

Muninta

Kantoajoissa on paljonkin yksilöllisiä eroja. Naaras munii noin 20–70, tyypillisesti 30-45 päivää parittelun jälkeen.

Viikko tai kaksi ennen munintaa naaras luo nahkansa. Tämän jälkeen se ei syö ennen munintaa. Tämä on hyvä hetki valmistella muninta-astia. Voit käyttää kannellista vatia tai muovilaatikkoa, jonka sisälle naaras mahtuu vaivattomasti kiertymään kerälle. Laatikkoon tehdään kulkuaukko ja se täytetään noin 2–5 cm paksuudelta kostealla, mutta ei märällä alustalla (esim. turve, rahkasammal tai vermikuliitti). Tämä auttaa estämään munien kuivumisen ja pitää ne paikallaan.

Useimmiten naaras munii muninta-astiaan, mutta joskus se voi munia myös piilopaikkoihin terraariossa.

Muninnan aikana naarasta ei tule häiritä. Muninnan jälkeen anna naaraan levätä vähintään 2–3 tuntia ennen kuin keräät munat. Tämän jälkeen naaraalle voi tarjota pienen aterian ravinteiden palauttamiseksi.

Haudonta

Viljakäärme munii 8–26 munaa. Munat on hyvä poistaa terraariosta ja siirtää ne erilliseen haudonta-astiaan muualle haudottavaksi. Voit käyttää valmista haudontakaappia tai tehdä sellaisen itse esim. styroksilaatikosta, lämpömatosta ja termostaatista.

Naaras saattaa munia samalla hedelmöityksellä kaksikin kertaa. Toinen muninta tapahtuu noin kahden kuukauden kuluttua ensimmäisestä. Naaraalle kannattaa siis valmistaa uusi muninta-astia piakkoin muninnan jälkeen. 

Vermikuliitti on haudonta-astian materiaalina hygieenisin. Vermikuliitti kastellaan painon mukaan laskettuna puolet vettä, puolet vermikuliittia. Munia siirrettäessä on oltava varovainen: toisin kuin linnun munia, käärmeen munia ei saa kääntää eikä heilutella, jotta alkio ei tukehdu. Munia ei myöskään saa irrottaa toisistaan, mikäli ne ovat juuttuneet kiinni toisiinsa. 

Munat haudataan kosteaan vermikuliittiin noin puoleen väliin munaa ja rasia peitetään kannella. Rasiaan tehdään ilmareikiä, jotta munien olo ei kävisi liian tukalaksi. Rasiassa tulee vallita 80 % suhteellinen ilmankosteus, jota ylläpidetään sumuttelemalla vermikuliittia säännöllisesti. Vettä ei saa sumuttaa suoraan munien päälle ja kanteen kertyneet vesipisaratkin on päivittäin kaadettava pois, jotta ne eivät tippuisi munien päälle. 

Yleensä korkeampi lämpötila nopeuttaa kuoriutumista, mutta voi myös aiheuttaa ongelmia liian nopean kehityksen vuoksi. Paras lämpötila on noin 27–29 °C.

Haudonnan aikana munien väri saattaa muuttua paljonkin, mutta tämä ei välttämättä tarkoita, että munat olisivat pilalla. Osa munista saattaa homehtua ja homehtuneet munat voi laatikosta poistaa. Mikäli homeinen muna on kiinnittynyt terveeseen munaan, ei niitä saa repiä toisistaan irti, vaan ne pitää jättää aloilleen. Terveeseen munaan home ei vaikuta, joten sinänsä homeisista munista ei haudonnan aikana ole haittaa. 

Tutustu haudonta-astioihin täällä >    
Vermikuliitin löydät täältä >

Käärmeenpoikasia

27–29 °C lämmössä poikaset kuoriutuvat 50–55 vuorokauden kuluessa. 40–45 päivän kohdalla haudonnassa osa kasvattajista peittää munat kostealla paperilla, jotta kuoret pysyvät pehmeinä poikasten kuoriutumista varten. Ensimmäinen merkki kuoriutumisesta on poikasten munahampaan jättämät naarmut munien pinnalla. Tämän jälkeen poikaset rikkovat munan kuoren ja kurkistelevat maailmaan munan sisältä. Saattaa kuitenkin kestää päiviä ennen kuin poikaset tulevat kokonaan esiin. Poikaset voi siirtää omaan terraarioonsa sitä mukaa kun ne ovat kokonaan munista poistuneet.

Pienten käärmeiden kasvattaminen onnistuu turvallisimmin sijoittamalla ne muoviterraarioon, sillä lasisissa, isoissa terraarioissa on vaarana, että pikkuiset käärmeet livahtavat liukuovien välistä karkuun. Olosuhteet pikkuterraariossa luodaan aikuisten käärmeiden oloja vastaaviksi. 

Pikkukäärmeet luovat nahkansa ensimmäisen kerran viikon kuluttua kuoriutumisesta ja tämän jälkeen on ensiaterian aika. 

Pienille käärmeille tarjotaan ensin yksi vastasyntynyt (pakasteesta sulatettu) hiirenpoikanen eli ns. "pinkki" kerrallaan. Ruoan määrää nostetaan sitä mukaa kuin poikaset kasvavat.

Onnea kasvatukseen!