Tupsulevä

 

Tupsulevä, (black brush algae /  black beard algae / BBA ), on yksi hankalimmista akvaarioissa esiintyvistä levätyypeistä. Se näkyy tummanvihreänä tai lähes mustana, harjamaisena kasvustona, joka kiinnittyy tiukasti kasvien lehtiin, kiviin, juurakoihin ja akvaarion tekniikkaan. Tupsulevä herättää usein turhautumista, sillä se ei irtoa helposti mekaanisesti eikä häviä yhtä nopeasti kuin monet muut levät. Useimmiten tupsulevä kertoo pidempään jatkuneesta epätasapainosta akvaarion olosuhteissa.

 

Mistä tupsulevä johtuu?

Tupsulevän syntyyn vaikuttaa useiden tekijöiden yhdistelmä. Yksi keskeisimmistä on hiilidioksidin epävakaus. Tupsulevä ei ilmesty ainoastaan silloin, kun CO₂:ta on liian vähän, vaan erityisesti silloin, kun hiilidioksidin taso vaihtelee päivän aikana. Epätasainen CO₂ vaikeuttaa kasvien kasvua ja antaa levälle kilpailuedun.

Myös heikko tai epätasainen vedenkierto on tyypillinen tupsulevään liittyvä tekijä. Levä viihtyy erityisesti alueilla, joihin suodattimen virtaus ei ulotu kunnolla. Lisäksi orgaanisen jätteen kertyminen, runsas kuormitus ja akvaarion yleinen epätasapaino voivat edesauttaa tupsulevän syntyä. Valaistus ei yksin aiheuta tupsulevää, mutta voi pahentaa tilannetta, jos muut tekijät eivät ole kunnossa.

 

Miltä tupsulevä näyttää ja missä sitä esiintyy?

Tupsulevä muodostaa jäykkiä, harjamaisia mättäitä, jotka muistuttavat pieniä mustia tai tummanvihreitä tupsuja. Sitä esiintyy erityisesti hitaasti kasvavien kasvien, kuten anubiasten, lehtien reunoilla. Myös juurakot, kivet, suodattimen osat ja muut kovapinnat ovat tyypillisiä kasvualustoja.

Toisin kuin esimerkiksi piilevä, tupsulevä ei irtoa pyyhkimällä, vaan on usein kiinnittynyt hyvin tiukasti alustaan.

 

Onko tupsulevä haitallista akvaarion eliöille?

Tupsulevä ei ole suoranaisesti vaarallista kaloille tai selkärangattomille. Se voi kuitenkin heikentää kasvien kasvua peittämällä lehtiä ja vähentämällä yhteyttämistä. Pitkälle edennyt tupsulevä voi tehdä akvaariosta hoitamattoman näköisen ja vaikeuttaa kasviakvaarion ylläpitoa. 

 

Miten tupsulevää saadaan hallintaan?

Tupsulevän hallinta vaatii kärsivällisyyttä ja kokonaisuuden tarkastelua. Ensimmäinen askel on olosuhteiden vakauttaminen. Hiilidioksidin tulee olla tasainen koko sen ajan, kun allas on valaistuna, ja vedenkierron on ulotuttava myös akvaarion reuna-alueille. Säännölliset vedenvaihdot auttavat vähentämään orgaanista kuormitusta ja tukevat kasvien kasvua.

Mekaaninen poisto on usein tarpeen. Pahoin tupsulevän valtaamat lehdet kannattaa leikata pois, sillä levä ei yleensä irtoa kasvin pinnasta vahingoittamatta lehteä. Kivistä ja juurakoista tupsulevää voi poistaa harjaamalla ja imuroimalla irtoavan levän pois akvaariosta.

Paikalliset täsmähoidot, kuten nestemäisen hiilen käyttö, voivat auttaa sitkeän tupsulevän torjunnassa. Täsmähoidot toimivat parhaiten tukitoimenpiteenä silloin, kun akvaarion perusasiat ovat jo kunnossa.

 

Leväbarbi (Crossocheilus oblongus)

Leväbarbi on käytännössä ainoa kala, jota voidaan perustellusti kutsua tupsulevän syöjäksi. Se syö tupsulevää aktiivisesti erityisesti silloin, kun levä on vielä nuorta ja pehmeää. Parhaiten tämä näkyy akvaarioissa, joissa tupsulevä on vasta alkanut ilmestyä. Kalan iällä on merkitystä. Nuoret leväbarbit laiduntavat levää innokkaammin, kun taas vanhemmat yksilöt siirtyvät usein helpommin saatavilla olevaan ravintoon ja kiinnostus tupsulevään vähenee. Myös runsas lisäruokinta vähentää halua syödä levää. Lisäksi on hyvä muistaa, että leväbarbi kasvaa suureksi ja tarvitsee tilaa sekä seuraa. Se ei sovellu pieniin akvaarioihin eikä ole ratkaisu yksinään vakavaan tupsuleväongelmaan.

 

Voiko tupsulevä hävitä kokonaan?

Tupsulevä ei yleensä häviä yhdessä yössä. Kun olosuhteet saadaan tasapainoon, levä muuttuu usein ensin punertavaksi tai vaaleammaksi, mikä on merkki sen heikkenemisestä. Tämän jälkeen se voidaan poistaa mekaanisesti. Johdonmukainen hoito ja vakaat olosuhteet ovat avainasemassa pysyvien tulosten saavuttamisessa.

 

 

• Siirry lukemaan aiheesta Sinilevä akvaariossa