Selkärangattomat akvaariossa
Akvaariossa pidettävät selkärangattomat ovat monelle harrastajalle luonteva tapa täydentää kalastoa tai rakentaa akvaario, jossa huomio kiinnittyy pieniin yksityiskohtiin ja jatkuvaan, rauhalliseen liikkeeseen. Pääosin nämä eläimet ovat erilaisia sukarapuja, mutta myös kotilot ja jopa simpukat kuuluvat harrastukseen.
Selkärangattomat eivät ole vain koristeita. Oikein valittuina ne osallistuvat akvaarion biologiseen tasapainoon, syövät levää, biofilmiä ja eloperäistä jätettä sekä tuovat altaaseen täysin omanlaistaan käyttäytymistä, jota on hauskaa seurata.
Sukarapujen maailma
Sukaravut ovat ylivoimaisesti suosituin selkärangattomien ryhmä makean veden akvaarioissa. Ne ovat pieniä, aktiivisia ja usein hyvin värikkäitä. Useimmat lajit viihtyvät parvessa ja liikkuvat jatkuvasti pohjalla, kasvien pinnoilla ja koristeiden lomassa. Sukaravut vaativat yleensä puhdasta ja vakaata vettä, mutta eivät erityisen suurta akvaariota. Tästä syystä ne sopivat hyvin myös nanoaltaisiin.
Harjaravut ja muut hieman suuremmat rapulajit
Kaikki akvaarioravut eivät ole pieniä ja huomaamattomia. Harjaravut ja muut hieman suuremmat rapulajit ovat näyttäviä ja persoonallisia saksiniekkoja. Näiden lajien kanssa on tärkeää huomioida yhteensopivuus. Osa harjaravuista voi olla reviiritietoisia tai kiinnostuneita myös muista akvaarion asukkaista. Ne soveltuvatkin parhaiten akvaarioihin, joissa lajivalinnat ja altaan sisustus on tehty harkiten.
Kotilot
Monet akvaarioihin ilmestyvät kotilolajit luokitellaan arkikielessä niin sanotuiksi haittakotiloiksi. Todellisuudessa valtaosa kotiloista on kuitenkin kaloille ja kasveille täysin vaarattomia. Ne hyödyntävät kalojen syömättä jäänyttä ruokaa, kuolleita kasvien osia sekä muuta eloperäistä jätettä. Tällä tavoin ne osallistuvat aineiden kiertoon ja tukevat akvaarion biologista tasapainoa. Jotkin kotilolajit kaivautuvat myös pohjamateriaaliin. Tämä pitää pohjan ilmavana, estää sen tiivistymistä ja auttaa ylläpitämään kasveille terveellistä, hapekasta kasvuympäristöä.
Ongelmaksi kotilot muodostuvat, jos ja kun niiden määrä räjähtää käsiin. Silloin kotilot siirtyvät ruokailemaan akvaarion kasvien tykö - ja tästä harva harrastaja on innoissaan. Lisäksi valtaisa määrä pikkuruisia kotiloita altaan kaikilla pinnoilla ei ole esteettosesti aina se, mitä akvaariolta haetaan.
Osa kotiloista valitaan akvaarioon nimenomaan tiettyä tehtävää varten. Näillä lajeilla on selkeä rooli, ja ne ovat monessa altaassa arvostettuja apulaisia. Petokotilo on tästä hyvä esimerkki. Se käyttää ravintonaan muita kotiloita ja auttaa pitämään niin sanottujen roskakotiloiden määrän kurissa ilman kemiallisia keinoja. Kypäräleväkotilo (Neritina pulligera) puolestaan on rauhallinen ja huomaamaton levänsyöjä. Se elää akvaariossa hiljaista elämäänsä ja puhdistaa tehokkaasti pintoja, mutta ei lisäänny makeassa vedessä. Lisääntyäkseen se tarvitsee murtovettä, mikä tekee siitä turvallisen valinnan myös niille, jotka eivät halua kotilokannan kasvavan.
Simpukat akvaarioharrastuksessa
Makean veden simpukat ovat selkärangattomien erikoisuus. Ne suodattavat vettä ja reagoivat herkästi veden laatuun, minkä vuoksi ne sopivat parhaiten kypsään akvaarioon. Simpukat eivät ole koriste, joka “vain on paikallaan”, vaan elävä eläin, jonka hyvinvointi vaatii ymmärrystä veden mikroelämästä ja ravinnon saatavuudesta.
.
